Kankaanpään Maila pelaa ulkovuoroa. Yleisö seuraa kentän tapahtumia samalla, kun syrjäsilmällä seuraavat, miten joukkueen jokerikolmikko käyvät lämmittelemässä tulevaa sisävuoroa varten. Yksi heistä on vikkeläkinttuinen Mikko Pauna, Pöytyän Urheilijoiden kasvatti ja pesäpalloilevan Paunan perheen Superpesispelaaja.
Vaikka Superpesis on maamme korkein sarjataso, pesäpallon harrastaminen pitää sovittaa normaalin työssäkäyvän arkeen. Näin myös Mikon kohdalla. Vapaa-aika menee pesäpallon parissa, mutta varsinainen leipä tulee pöytään lääkärin ammatista.
– Olen töissä Kankaanpään terveyskeskuksessa. Ennen kuin kausi alkoi ja oli korona-aika, tein töitä täydellä työajalla. Nyt teen 50 prosenttisella työajalla. Esimerkiksi pelipäivänä en ole töissä. Tekemällä töitä, voin pelata pesäpalloa, niin kuin muutkin Superpesispelaajat tekevät. Oman ilon kautta tätä tehdään. Taloudelliset tekijät eivät ole syy, mikä kannustaa pelaamaan, kertoo Pauna.
Mikkoa on syyttäminen tai ehkä paremminkin kiittäminen siitä, että Pöytyän pesäpallo on saanut yhdestä perheestä useamman lapsen innostumaan kansallispelistämme. Eikä pelkästään vain lapset, vaan myös vanhemmat innostuivat pesäpallosta.
Mikkoa nelisen vuotta nuorempi Kaisa ja häntä myös nelisen vuotta nuorempi, Paunan perheen kuopus Elisa, innostuivat pesäpallosta. Kun mukaan lasketaan vielä pesäpalloon täysin hurahtanut isä Olli-Pekka, seuratoiminnassa mukana olleet äiti Sari ja perheen vanhin lapsi Anna, on kyseessä melkoinen kattaus pesäpallointoa. Ei liene epäselvyyttä, mistä aiheesta keskustellaan Paunan perheen ruokapöydässä.
– Mikko pelasi aluksi jääkiekkoa Tarvasjoella. Olin itsekin siinä touhussa mukana. Sitten poika D-juniori-ikäisenä halusi vaihtaa lajia. Osa Mikon kavereista harrasti pesäpalloa ja sen lajin pariin lähti koko perhe, muistelee isä Pauna.
– Varsinaisesti en vaihtanut lajia, sillä lopettaessani jääkiekon, en harrastanut hetkeen mitään palloilulajia. Pesäpallon aloitin hetken mielijohteesta, lähinnä kavereiden innoittamana. Pesäpallo oli vielä silloin Pöytyällä vaatimattomampaa kuin nykyisin, toteaa Mikko.
Kun poika vaihtoi lajia, tuli isä perässä.
– Ensin vaihtoi Mikko, sitten minä, vaikka minulla ei ole lainkaan pesäpallotaustaa. Lopulta innostus tarttui Kaisaan ja Elisaan, kertoo isä Olli-Pekka, joka on toiminut Pöytyän urheilijoissa joukkueenjohtajana, otteluiden kuuluttajana ja tärkeänä ”yleismiesjantusena”.
– Siskoksistani tuli myös pesäpalloilijoita ja ovat lahjakkaampia kuin minä. Vanhemmille iso hatunnosto siitä, että on ollut ihan sama mikä laji, niin välineet ja kyyditykset ovat aina olleet kunnossa, kiittelee Mikko.
Pauna on ehditty jo useasti valita maakunnan parhaaksi pesäpalloilijaksi. Vikkeläkinttuinen Mikko oli nostamassa Pöytyän Urheilijoiden miesten joukkuetta Ykköspesikseen. Myös sarjaporrasta ylempänä pelit kulkivat nopealta etenijältä siihen malliin, että Superpesis kutsui. Ykköspesiksen ennätykselliset 70 tuotua juoksua yhden kauden aikana on kova saldo millä sarjatasolla tahansa.
Mikon ensimmäiset Superin ottelut kirjautettiin tilastoihin Hyvinkäällä, kunnes tuli muutto Kankaanpäähän, samaan seuraan toisen Pöytyän Urheilijoita edustaneen Miikka Riikosen kanssa. Jälkimmäinen on alun perin saanut pesäpallo-oppinsa Loimaalla. Mikko kotiutui nopeasti satakuntalaiseen joukkueeseen, Kankaanpään Mailaan. Vastuuta on tullut Kankaanpää Areenalla paljon etenijä- ja vaihtajajokerin roolissa.
Pöytyän naiset pelaavat nyt kolmatta kautta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Paunan siskokset ovat joukkueen runkopelaajia. Vaikka siskoksia ovat, tunnistaa molemmat erilaisista pelityyleistä. Pikkusisko Elisa on kova lyömään. Isosiskon Kaisan vahvuus on nopeus. Eli päinvastoin kuin ehkä olettaisi.
Pöytyällä tavoitteena on nousu Superiin. Jos näin kävisi, niin silloin pääsarjatasolla pelaisi kolme pelaajaa samasta perheestä.
Mikon ensi kesän suunnitelmat ovat vielä auki.
– Työllisyystilanne lääkärin ammatissa on hyvä. Jos sosiaalinen tilanne sallisi, niin voisin jäädä Kankaanpäähän. Töitäkin on luvattu. Syksyllä siirryn Pirkanmaalle, Tampereelle. Sitä, missä pelaan ensi kaudella, en vielä tiedä.
Välimatkat eivät ole ongelma. Mikko on tottunut reissaamaan.
– Jos on intoa pelata pesäpalloa, välimatkat eivät ole ongelma. Tähänkin mennessä olen talvet asunut Turussa ja käynyt sieltä Kankaanpäässä joukkueharjoituksissa. Yhden vuoden kävin Turusta käsin Hyvinkäällä. Nytkin Mailan joukkueessa on melkein puolijoukkueellista Tampereelta.
