Nousu Preikestolenin huipulle ei vaadi vuorikiipeilijän taitoja, mutta tiukka nousu saa hien irtoamaan. Vuoristoseudulle tyypillinen sadekaan ei nyt piristä. Vaiva palkitaan ylhäällä, sillä eteeni avautuu yksi Norjan komeimmista näkymistä.
Preikestolenin kalliojyrkänne on eräs maan suosituimmista nähtävyyksistä. Se onkin kuvattu usein Norjaa esitteleviin matkailumainoksiin. Sen nähdäkseen, kuten Norjassa muutenkin luonnonnähtävyyksien kohdalla, pitää nähdä hieman vaivaa: laittaa auto parkkiin ja lähteä vaeltamaan vuoristomaisemiin.
Preikestolen, Saarnastuoli, on 604 metriä korkea, lähes tasainen kalliojyrkänne. Se sijaitsee Lysevuonon rannalla Forsandin kunnassa, Ryfylkessä. Lähin kaupunki, Stavanger, sijaitsee noin tunnin automatkan päässä. Stavanger onkin useimmille Preikestolenin kävijöille tukikohta. Sieltä voi tehdä ikimuistoisen päiväretken luonnonkauniille paikalle. Stavangerista järjestetään myös matkatoimistojen organisoimia valmisretkiä. Jos on rahamies, niin Preikestoleniin voi tutustua myös yläilmoista helikopterin avulla.
Omalla autolla matkaavat tänne Stavangerista runsaassa tunnissa. Välissä on yksi lauttamatka. Preikestolen on hyvin opastettu. Auto jätetään keskelle metsää. Norjalaisittain tästäkin joutuu maksamaan. Kyseessä on kallis parkkipaikka keskeltä korpimetsää.
Parkkipaikalta alkava retki Preikestolenin huipulle on vajaa neljä kilometriä. Matka ei sinällään ole pitkä, mutta nousu on paikoitellen jyrkkä. Reitti alkaa 270 metrin korkeudesta ja nousee 604 metriin. Nousuakin tulee vain noin 330 metriä. Siltä yhdensuuntaiseen matkaan menee noin pari tuntia. Kokeneemmat patikoitsijat suoriutuvat noususta nopeammin.
Jo alkumatkasta tulee selväksi, että reitti vaatii kunnon jalkineet. Mieluummin oikeat vaelluskengät kuin pelkät lenkkarit. Samoin kannattaa varata reppuun juotavaa ja syötävää. Ylös johtava polku on tehty toistensa päälle ladotuista kivistä. Pohkeissa ja reisissä tuntuu, kun kurottaa kiveltä toiselle. Välillä edetään pitkospuita pitkin tasamaassa. Sadesäällä pitää vielä varoa liukastumista. Kivet on kuitenkin harkiten asetettu paikoilleen, joten niistä on tukeva ponnistaa.
Välillä nousu hidastuu, kun pitää antaa tilaa vastaantulijoille. Sesonkiaikana polulla on suorastaan ruuhkaa. Vuosittain noin 200 000 matkailijaa vierailee huipulla. Talvea ei liukkauden takia suositella. Suurin osa Preikestolenin kävijöistä tulee paikalle kesäkuukausien aikana.
Kalliojyrkänne muodostui jääkauden aikana noin 10 000 vuotta sitten, kun jäänreuna saavutti jyrkänteen. Vesi jäätyi kallionhalkeamiin ja lopulta lohkaisi irti isoja paloja kallioperästä. Toisinaan syntyi jopa satoja metrejä syviä pystysuoria jyrkänteitä.
Nousun varrelle on laitettu penkkejä huilaamista varten. Lisäksi reitillä on muutamia opastauluja kertomassa matkan etenemisestä. Vajaa tunti on jo mennyt ja moni on vasta puolimatkan krouvissa. Viimeinen neljännes menee helposti, kun maisemat alkavat muuttua komeiksi.
Pääte-etapin, Preikestolenin tasalakisen huipun, koko on noin 25 kertaa 25 metriä. Turvakaiteita ei ole. Pudotusta on pystysuoraan alaspäin 600 metriä. Vaikka ei olisi korkeanpaikankammoinen, saa näkymä haukkomaan henkeä. Tuntuu uskomattomalta, miten muutamat rohkelikot uskaltautuvat istumaan jyrkänteen reunalle. Onnettomuuksia ei ole sattunut, mutta itsemurhia tai niiden yrityksiä on silloin tällöin.
Osa ei tyydy tasalakisen kalliojyrkänteen maisemiin, vaan kiipeävät vielä ylemmäksi suoraa kallioseinämää pitkin.
Paluumatkan alas huipulta takaisin parkkipaikalle ei juurikaan suju nopeammin. Tarkkaan pitää katsoa, mihin astuu. Preikestolinin retkeen menee matkoineen koko päivä, mutta kokemus on ikimuistoinen. Samalla tulee napattua Norjan kiertomatkan parhaimmat valokuvat.
Jos potkua riittää, niin seuraavaksi voi nousta Stavangerin lähellä ja Lysevuonon rannalla sijaitsevan Kjerag–vuoren huipulle. Täällä noustaan yli kilometrin korkeuteen. Haastavamman reitin ansiosta ruuhkaa on vähemmän kuin Preikestolenin huipulla. Näkymät ovat vielä komeammat, mikäli on uskomista matkailuesitteiden valokuviin.
