Brittiläisen mainostoimiston johtaja Peter Mayle toteutti sen, mistä moni vain haaveilee. Hän hyppäsi pois oravanpyörästä ja muutti vaimonsa kanssa Etelä-Ranskaan Provenceen.
Pariskunta osti vanhan maalaistalon, kunnostivat sen ja ryhtyivät paikallisiksi viiniviljelijöiksi Provencen Luberonin seudulle.
Peter Mayle halusi kirjoittaa Ranskan kokemuksistaan kirjan. Hän tuskin aavisti, millaisen suosion hänen vuonna 1989 julkaistu kirja Vuosi Provencessa synnytti. Ranska- ja Provence -aiheisia kirjoja on kertynyt jo lukuisia ja niitä on myyty miljoonia kappaleita. Kirjoja on käännetty yli 20 kielelle.
Maylen ansiosta Provencen seudun matkailu kasvoi huimasti. Turisteja saapuu kaikkialta maailmasta Maylen kirjojen innoittamina. Monet, etenkin britit, haluavat ostaa itselleen vanhan 1700-luvun maalaistalon ja seurata Maylen jalanjälkiä. Ei ihme, että Peter Mayle on saanut synnyttämästään matkailullisesta innostuksesta Ranskan valtion myöntämän korkean kunniamerkin.
Junttilasta trendikohde
Ranskalaisten mielestä Provence oli pitkään laiskojen maalaisjunttien takapajula. Nyt aurinkoisesta alueesta on tullut trendikäs lomakohde. Varakkaat pariisilaiset ovat muoti-ilmiön huumassa kilvan ostaneet itselleen Provencen seudulta loma-asuntoja. Onpa muutama suomalainenkin toteuttanut unelmansa. Seurauksena on ollut vanhojen romanttisten maalaistalojen roima hinnannousu. Tuskin Luberonin alueen asukkaat aikoinaan aavistivat, millaisia hintoja vanhoista talorötisköistä nykyisin maksetaan.
Vuosi Provence -kirja synnytti melkoisen turistitulvan. Matkailijoita saapui bussilasteittain aina Amerikkaa ja Japania myöten. Matkatoimistot alkoivat organisoida teemallisia kierroksia Peter Maylen kirjojen todellisilla tapahtumapaikoilla. Turistien innostus kasvoi niin suureksi, että Peter Mayle törmäsi heihin omassa puutarhassaankin. Lopulta hän antoi periksi ja myi talonsa, mutta palasi myöhemmin uudestaan Provenceen.
Hollywood-elokuvan maisemissa
Maylen suosittujen kirjojen myötä myös Hollywood kiinnostui alueesta. A Good Year, Mainio vuosi elokuva on filmattu Luberonin seudulla Provencessa vuonna 2006. Elokuva kertoo entisestä pörssimeklarista, joka perii sedältään romanttisen, huonossa kunnossa olevan viinitilan. Elokuvan pääsankaria esittää Russel Grove.
Maylen kirjat on sijoitettu todellisiin provencelaisiin paikkoihin. Myös kirjailijan fiktiivisten teosten tapahtumapaikat ovat oikeita. Maylen kirjat sopivatkin eräänlaisiksi matkaoppaiksi, vaikka monet liikkeet, hotellit ja ravintolat ovat vaihtaneet omistajaa. Osa on vuosien saatossa kadonnut kokonaan.
Auringonvalo houkutteli taiteilijoita
Provence sijaitsee Kaakkois-Ranskassa rajoittuen etelässä Välimereen. Rannikkokaistaletta ranskalaiset kutsuvat nimellä Côte d’Azur, joka tunnetaan myös nimellä Ranskan Riviera. Provencen maisemat vaihtelevat jyrkistä rantakallioista kukkulaiseen maaseutuun. Alueen halki virtaa Rhônejoki.
Provence tunnetaan aurinkoisista päivistään. Vielä nykyäänkin monet taiteilijat tulevat tänne valon ja maisemien takia. Sellaiset nimet, kuten Picasso, Cezanne ja van Gogh, ovat tehneet Provencen tunnetuksi. Heidän jalanjälkiään on täällä helppo seurata.
Välimeren rannikolla Nizza ja Monaco tekevät Rivieran seudusta glamouria hehkuvan kansainvälisen alueen. Syvemmällä sisämaan syrjäisissä kylissä vietetään rauhallista maaseudun elämää, jossa keskipäivän siesta on pyhä asia. Puodit sulkevat ovensa tarkalleen kello kaksitoista ja avautuvat uudestaan vasta myöhemmin iltapäivällä.
Lounastauko pyhitetään illallisen tavoin perheen yhdessäoloon. Provence on kuuluisa yksinkertaisesta, mutta maukkaasta keittiöstään. Kuten Peter Mayle kirjoissaan värikkäästi kertoo, on ruuanlaitto ja hyvästä murkinasta nauttiminen provencelaisille elämän suurimpia nautintoja.
Maylen kirjat kuvaavat Luberonin alueen ihmisten arkea erikoisine tapoineen. Erilainen ja joustava eteläranskalainen aikakäsitys saattaa hämmentää satunnaisesti alueella vierailevaa turistiakin.
Luberon sijaitsee Avignonista itää kahden vuorijonon, Mont Vauclusen ja Luberon-vuorijonon välissä. Idyllisiä vanhoja pikkukyliä ympäröivät kuvankauniit maisemat, kumpuilevat viini- ja hedelmätarhat. Aika on pysähtynyt ja elämä soljuu eteenpäin verkkaisesti. Poikkeuksen tekee elokuu, kun ranskalaiset ja ympäri maailmaa tulevat turistit saapuvat sankoin joukoin lomanviettoon.
Mikäli mahdollista ruuhkaista elokuuta kannattaa välttää. Talvella Luberonin alueella saattaa puhaltaa viheliäinen mistraali ja lämpömittari näyttää pakkaslukemia. Kevät saapuu kuitenkin ajoissa ja lämpöä riittää pitkälle syksyyn. Kauneimmillaan Provance on laventelin kukkiessa yhtenä sinisenä merenä kesäkuun lopulta alkaen.
Suomalaisten kannattaa hyödyntää alkukesän miellyttävä ilmasto ja edullisimmat hinnat. Vastaavasti syksyllä voi tulla parhaaseen viinin sadonkorjuuaikaan. Sesongin ulkopuolella majapaikan löytää helpommalla, esimerkiksi vanhasta maalaistalosta. Moni vuokraa seudulta itselleen asunnon viikoksi tai kuukaudeksi.
Kiireetön elämä
Peter Maylen Luberonin alueen valttina ovat ainutlaatuiset kylät ja niiden asukkaat. Turismin kasvusta huolimatta elämänrytmi on yhä kiireetöntä ja stressitöntä. Kyläläisten elämä keskittyy kahviloihin, leipomoihin ja paikalliselle torille. Kerran viikossa väki kokoontuu markkinoille. Tarjolla on tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, jotka maalaiset ovat hakeneet pelloiltaan vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Ranskalainen perheenemäntä tekee ostoksiaan huolella. Hän puristelee munakoisoja, haistelee tomaatteja, maistelee juustoja ja oliiveja, ennen kuin tekee lopullisen päätöksen ostamisesta.
Kannattaa myös poiketa paikalliseen leipomoon, joka on yleensä täynnä väkeä ja puheensorinaa. Puodin täyttää lämmin leivän tuoksu ja aamulla paistetut kakut, jotka on maustettu mantelilla. Kellään ei ole kiire, vaan kuulumisia vaihdetaan kaikessa rauhassa ostosten teon lomassa.
Monet Provencen kylät on rakennettu vuosisatoja sitten kalliojyrkänteille. Asukkaat saivat nukkua yönsä rauhassa vuortenhuipulla. Yleensä kylät syntyivät linnan ympärille, jota suojaamaan rakennettiin puolustusmuuri. Sisäpuolelle jäi tähän päivään asti säilyneet kapeat nupupintaiset kujat ja jyrkät portaat. Korkealta mäen päältä saattoi tarkkailla jokaista kylää lähestyvää kulkijaa. 1800-luvulla kylän asukkaat ja paikalliset maanviljelijät köyhtyivät. Vanhat kylät pääsivät rapistumaan. Nyt turismin myötä taloja on kunnostettu. Vaikka sisätilat on nykyaikaistettu, ovat julkisivut säilyttäneet alkuperäisen patinan.
Provencen Luberonin seudun mielenkiintoisimmat kylät
Menerbes
Peter Maylen omistama 1700-luvun maalaistalo sijaitsee kahden keskiaikaisen kylän Ménerbesin ja Bonnieuxia yhdistävän tien varrella. Ympäröivä maasto on kumpuilevaa viininviljelyaluetta ja porrastettuja peltoja. Menerbes on tyypillinen kukkulan laelle rakennettu keskiaikainen kylä, jolla on keskeinen asema Peter Maylen kirjoissa. Kylän lähellä on Musée du Tire-Bouchon, jossa on esillä toistatuhatta korkkiruuvia ja oma suuri viinikellari. Viinejä voi ostaa ja maistella.
Gordes
Vuosisatoja vanha Gordes lienee Luberonin alueen idyllisin ja siten myös turistien suosituin käyntikohde. Viime vuosien aikana kylä on menettänyt viehättävyyttään, sillä siitä on tullut jetsetin lomapaikka. On muodikasta ostaa itselleen kakkosasunto Luberonin laakson maalauksellisimmasta kylästä. Gordesiin kannattaa tutustua turistikauden alkupuolella, keväällä tai syksyllä. Kylän ympäristössä erikoisia ikkunattomia, kupolimallisia borie-kivimajoja.
Roussillon
Paikallisen kiviaineksen ansiosta Roussillonin rakennusten pääväri on punertava. Okran sävyjä on useita kullankeltaisesta verenpunaiseen. Kukkulan laelle rakennettu keskiaikainen kylä vilisee elokuussa matkailijoita ihailemassa väriloistoa ja ulkoilmamaalareiden teoksia. Vanha okralouhos kuumaisemineen on erikoinen nähtävyys.
Gordes.
Arles.
