Valikko Sulje

Pudotuspelit lähestyvät – TPS:n ykkösketjun Ville Hirvisuo on valmiina

Ville Hirvisuo on takonut pisteitä ennätystahtiin, kolmanneksi eniten koko joukkueessa. Tasonnosto on ollut melkoinen. (Kuva Anssi Koskinen)

– Emme ole lähdössä haastamaan heitä, vaan voittamaan, mutta Ville Hirvisuosta olet täysin oikeassa!

Kas, siinä TPS Salibandyn päävalmentaja Janne Kainulaisen nopea kuittaus esittämääni oletukseen, että Ville Hirvisuo, ykkösketjun keskushyökkääjä, on isossa roolissa, mikäli TPS aikoo ”haastaa” F-liigan muut kärkijoukkueet.

Pudotuspelit synnyttävät keväisin uusia sankaritarinoita. Turun puolessa nimet Miko Kailiala, Lauri Stenfors ja Mikko Hautaniemi tulevat olemaan otsikoissa, mutta niin pitääkin. Se ei kuitenkaan riitä Oilersin, KrP:n tai Classicin voittamiseen. Ei edes Happeen tai SPV:n kaatamiseen. Tarvitaan uusia ratkaisijoita.

Kovat ovat kovia keväälläkin, mutta aistittavissa on, että Classicin etumatka on kaventunut. Kärkiseurojen rantalat, kainulaiset ja iiskolat ovat kehittyneet kauden aikana kukonaskelin. TPS:ssä Juuso Forsman on ollut kauden komeetta. Nuori Waltteri Vesterinen on lyönyt itsensä läpi. Eero Jalo on kuntoutunut ja Toni Salminen pelaa uransa parasta kauttaan.

Kevättä kohden pelit kuitenkin kovenevat ja silloin on tarjolla sankarinviittaa, mikäli TPS haluaa voittaa kovimmat vastustajansa. Mikään suuri yllätys ei olisi, jos Hirvisuo kuuluisi pudotuspelien eliittiin, ottelun ratkaisijoihin.

Vielä muutama vuosi sitten TPS oli liigassa joukkue, joka ennakoitiin liigan peräpään porukoihin. Hirvisuo oli jo silloin mukana. Jotain positiivista kuitenkin tapahtui, sillä TPS:n kehitys Classicin yhdeksi kovimmaksi haastajaksi ei ole tullut itsestään.

TPS:n piti ensin kärvistellä kunnolla, jotta tapahtuisi lopullinen herätys. Keväällä 2016 turkulaiset ylsivät jo pudotuspeleihin, mutta sitä edeltävän kauden ylipitkästä keväästä muodostui painajainen. Keväällä 2015 TPS oli hilkulla pudota liigasta. Hirvisuota puistattaa vieläkin ajatus, että hän olisi ollut pudottamassa omaa seuraansa sarjaporrasta alaspäin.

– Silloin pelattiin vielä Caribian palloiluhallissa. Karvas tappio kotona Josballe tarkoitti yhtä pelireissua lisää. Monelle, kenen kanssa olen jutellut jälkeen päin, oli tilanne kiusallinen. Mutta olihan se ansaittuakin. 2010-luvun alku oli aikaa, kun joukkue ei ollut kovin urheilullinen. Omatoiminen treeni tarkoitti valitettavan monelle pelaajalle ”ole tekemättä” treeniä, muistelee Hirvisuo.

TPS oli ensin hävinnyt putoamiskarsintasarjan Nokialle. Sen jälkeen tuli voitto vieraissa Josbasta, mutta kotiottelussa tapahtui kunnon töpeksintä samaa vastustajaa vastaan. Ratkaiseva ottelu pelattiin pitkän bussimatkan päässä Joensuussa. Se ottelu päättyi turkulaisten voittoon. TPS:n pitämiseen liigassa tarvittiin vielä ottelut Welhoja vastaan ja maalivahti Pyry Luukkosen huipputorjunnat.

Oli selvää, että Hirvisuo eikä kukaan muukaan joukkueen pelaaja halunnut kokea samaa toistamiseen. Kurssin oli muututtava. Ja se muuttui.

– Kaikki, jotka olivat silloin mukana, ymmärsivät, että paljon täytyy muuttua, mikäli halutaan välttää karsinnat jatkossa. Seuraava kausi menikin jo paljon paremmin.

Salibandy tuli Hirvisuolle tutuksi tutun kaavan mukaan, pikkupoikana paikallisen koulun salissa pidetystä salibandykerhosta. Lopullinen lajivalinta kesti kuitenkin myöhään, sillä jääkiekko oli erilaisista mailapeleistä kiinnostuneen Villen päälaji aina 15-vuotiaaksi asti. Seura oli tuttu siinäkin lajissa, Turun Palloseura.

– Pelasin myös jalkapalloa Turun Nappulaliigassa. Moni joukkueen pojista harrasti talvisin salibandyä.

Salibandy kulki Villen lajivalikoimassa lätkän ohella, ensin Hirvensalon Heitossa ja myöhemmin C-juniori-ikäisestä alkaen TPS:ssä. Intohimo salibandyyn kasvoi, kun Hirvisuo pääsi pelaamaan hyvään juniorijoukkueeseen. Menestystäkin tuli. Iän karttuessa edessä oli siirtyminen miesten edustusjoukkueeseen.

Hirvisuolla oli ikää 17 vuotta, kun hän sai silloiselta valmentaja Perttu Kytöhongalta kutsun lähteä mukaan liigapeliin Tapanilan Erää vastaan – eikä vain joukon jatkoksi, vaan myös pelaamaan. Hirvisuon liigadebyytti tapahtui loppuvuonna 2010.

Ensimmäisellä liigakaudellaan Hirvisuo sai peliaikaa vielä melko niukasti. Toisella kaudella vastuuta tuli jo hieman enemmän, mutta Villen pistetilasto oli yhä varsin vaatimaton. Jatkossakaan Hirvisuon nimi ei ollut isosti otsikoissa. Välillä hän kävi hakemassa pelituntumaa A-junioreiden peleistä.

Vähitellen Hirvisuo vakiinnutti paikkansa liigajoukkueen pelaavassa kokoonpanossa. Pisteitäkin alkoi kertyä siihen tahtiin, että tuli aika kokea jotain uutta. Syksystä 2017 alkaen Villen pelit jatkuivat kahden kauden ajan Ruotsin puolella, idyllisellä Visbyn saarella Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.

– Diplomi-insinööriopintoni Åbo Akademissa olivat siinä vaiheessa, että mietin mahdollisuutta pelata Ruotsissa. Opinnot sujuivat, mutta halusin vahvistaa suullista ruotsin kielen taitoani.

Entinen pelikaveri auttoi siirrossa Ruotsin puolelle.

Waltter Mahlberg, joka oli pelannut aikaisemmin kanssani TPS:ssä, pelasi Visby IBK:ssa. Hänen avullaan järjestyi mahdollisuus lähteä pelaamaan Ruotsin puolelle. Visbyn saarella puitteet salibandylle olivat hienot. Laji on siellä hyvin suosittu. Ruotsalainen kulttuuri on sellainen, että siellä otetaan vieras hyvin vastaan. Kaikki olivat ystävällisiä. Viihdyin heti alusta lähtien.

Pelaamisen ohessa tiedossa oli kahden vuoden ”kielikurssi”.

– Kommunikoin heti ruotsin kielellä alkuvaikeuksista huolimatta. Olin päättänyt oppia kielen. Pääsin töihin PayEx-nimisen yrityksen asiakaspalveluun. Siinä tehtävässä kieli tarttui nopeasti. Palatessani Turkuun opiskelutkin sujuivat entistä paremmin ruotsinkielisessä Åbo Akademissa.

Vieraspelimatkat vaativat aina erikoisjärjestelyt.

– Ruotsissa divaritaso on jaettu maantieteellisesti kahteen lohkoon. Osaan vieraspeleihin lennettiin, osaan mentiin ensin laivalla mantereen puolelle ja jatkettiin bussilla pelipaikalle.

Toisen kauden päätteeksi Hirvisuon joukkue nousi Ruotsin pääsarjaan.

– Ratkaisuottelussa kotihalli oli aivan täynnä. Visby IBK ei ollut koskaan ennen päässyt edes karsimaan Superliigaan pääsystä.

Vaikka Visby IBK nousi pääsarjaan, Hirvisuo päätti palata takaisin Turkuun.

– Urheilullisesti minulla oli kaksi hyvää vaihtoehtoa. Joko pelaan Ruotsin puolella Superliigaa tai palaan Turkuun hopeaa voittaneeseen joukkueeseen. Opiskelusyyt painoivat eniten tehdessäni päätöksen palata takaisin Suomeen.

TPS, mihin Hirvisuo palasi, ei ollut sama, mistä hän oli lähtenyt. Pelaajat olivat suurimmaksi osaksi tuttuja, mutta lajikulttuuri oli Turussa mennyt isosti eteenpäin.

– Joukkueeseen oli tullut maajoukkuetasoisia paluumuuttajia. Joukkue oli urheilullisempi ja tavoitteellisempi. Vaatimustaso oli noussut. Kupittaalle oli tullut uusi palloiluhallikin. Ennen lähtöäni olin pelannut Kupittaan jäähallissa.

Hirvisuon paluu syksyksi 2019 Tepsiin ei synnyttänyt suuria otsikoita. Vielä viime kausi meni totutellessa, mutta tällä kaudella on alkanut tapahtua. Hirvisuo on takonut pisteitä ennätystahtiin, kolmanneksi eniten koko joukkueessa. Tasonnosto on ollut melkoinen.

TPS:n päävalmentaja Kainulainen otti Ruotsista paluun tehneen Hirvisuon mielellään joukkueeseen.

– Viime kaudella kokeilin Villeä ykköskentässä, mutta rahkeet eivät vielä silloin riittäneet. Tällä kaudella ajattelin ensin, että paikka löytyy kakkoskentästä, mutta Hirvisuo on nostanut tasoaan viime kaudesta. Nyt hän on ykköskentän mies.

Kainulainen tietää, mikä on tasonnousun taustalla.

– Ville on tehnyt nyt puolitoista vuotta määrätietoisesti hommia. Se näkyy testituloksissa. Voimaa ja nopeutta on tullut lisää. Testeissä hän on joukkueen kärkeä. Korona-aikana panostettiin koko joukkueen fysiikan kehittämiseen. Se kantaa nyt hedelmää monen pelaajan kohdalla. Hirvisuo pystyy paremmin pelaamaan omilla vahvuuksillaan ja se on näkynyt tällä kaudella myös tehotilastoissa.

Ville Hirvisuo useita vuosia sitten. (Kuva Anssi Koskinen)

ETUSIVU