ETELÄ-POHJANMAA / ILMAJOKI – Ilmajoen entinen Säästöpankin 1930-luvun suojeltu funkkistalo pitää sisällään monipuolisen Puhelinmuseon. Museon historiallinen anti on etenkin alan ammattilaisille melkoinen nostalginen matka puhelinliikenteen historiaan. Mutta onhan puhelimet ja niihin liittyvät arjen asiat olleet aina tärkeitä ihan jokaiselle.
Kun saat mukaan asiantuntevan oppaan, tulee Puhelinmuseon vierailusta entistä kiinnostavampi. Aikaa vierähtää helposti ennakoitua pidempää.
Teleliikenteen kehitys on ollut viime vuosikymmenien aikana niin nopea, että vanhaa kalustoa kertyi nopeasti varastoon. Tämä huomattiin myös Vaasan Läänin Puhelin Oy:ssä. Kahvipöydissä puhelinyhtiön henkilökunta pohti usein, miten ja missä historiallista kalustoa voisi säilyttää näytille tulevillekin sukupolville. Vaasan Läänin Puhelin päätti perustaa museon.
Sopiva paikka löytyi Ilmajoelta. Ulkoasultaan suojeltu Säästöpankin talo oli jo 1970-luvulla muutettu puhelinkeskuskäyttöön, mutta tekniikan kehittyessä keskusyksiköiden pienentyessä murto-osaan useampi kerroksinen rakennus oli jäänyt tyhjilleen. Mikä olisikaan sopivampi paikka Puhelinmuseolle.
Samoihin tiloihin mahtui myös tilat kokouksille ja asiakastilaisuuksille. Toimintaa lähti pyörittämään sitä varten perustettu Puhelinmuseoyhdistys ry. Nykyisin museorakennuksen omistaa Elisa.
Museo sisältää ison kokoelman puhelin- ja teletoimintaan liittyvää esineistöä puhelinyhtiön yli sadan vuoden ajalta. Yhtiön omien esineiden lisäksi paljon on saatu myös lahjoituksina entisiltä puhelinmiehiltä sekä muilta puhelinyhtiöiltä.
Esillä on teknisiä laitteita, puhelinkoneita, asentajien käyttämiä työkaluja, puhelinluetteloita ja asiakirjoja. Varttuneemmalle väelle moni esine on tuttu, mutta nuoremmalle väelle kokoelma on täynnä tunnistamattomia laitteita. Esimerkiksi viimeinen paperinen puhelinluettelokin julkaistiin vielä vuonna 2017. Museossa on nähtävä puhelinluettelo vuodelta 1948. Siinä on mukana kaikki Suomen sen aikaiset puhelinnumerot.
Esimerkiksi museon Neiti Aika -laitteisto on nuorisolle vieraita. Palvelunumeroon soittaessa puhelussa pyöri nauhoite, oikea ihmisääni. Siinä kerrottiin viikonpäivä, päivämäärä ja kellonaika viidentoista sekunnin välein. Neiti Aika aloitti vuonna 1936, mutta pian se automatisoitiin. Se oli Suomen ensimmäinen automaattinen puhelinpalvelu.
Soitto Neiti Ajalle on ollut monille tuttua, mutta museon toimintaan tarvittavat laitteiston alkuperäiset äänikiekot ihmetyttävät.
Monelle kävijälle museon mielenkiintoisinta antia ovat entisaikojen niin sanotut käsivälitteiset nauhapuhelinkeskukset. Niitä puhelinyhtiöiden piti aikoinaan säilyttää varastoissa mahdollista kriisitilannetta varten.
Sentraalisantroilla oli tärkeä rooli sähköisessä tiedonkulussa ja kylän juoruissa. Pienillä paikkakunnilla puhelinkeskukset sijoitettiin keskusta hoitaneiden koteihin kammarin nurkkaan. Tänne tulivat kaikki puhelut ja sentraalisantra välitti puhelut edelleen tilaajan toivomaan numeroon.
PUHELINMUSEO
Osoite: Keskustie 12, Ilmajoki.
LUE MYÖS: Aallon patteriston perinnetalo kunnioittaa ilmajokisten sotaveteraanien muistoa
LUE MYÖS: Ilmajoen museo ja kirkkomuseo – museoalueen vieressä järjestetään Ilmajoen Musiikkijuhlat
LUE MYÖS: Yli-Lauroselan talomuseon päärakennus sisustettiin 1900-luvun alun asuun
