Kristika Turku vastaan Munkkiniemen Kisapojat on juuri päättynyt. Valotaululla komeilee turkulaisten murskavoitto. Kotijoukkueen päävalmentaja Juha Ruohonen on kasvomaskinsa takana yhtä hymyä – tai ainakin näin voi tulkita hänen nauravista silmistään.
Mutta mikä on hymyillessä, ei pelkästään syyskauden viimeisen kotiottelun voiton ansiosta, vaan hyvin menneen koko alkukauden johdosta. Kahdeksasta ottelusta tuli vain yksi tappio. Voitto-otteluissaan Kristika oli vieläpä selvästi vastustajiaan parempi. Ainostaan vierasottelussa Helsingin NMKY:tä vastaan jännitys säilyi ottelun viime sekunneille asti.
Toista oli vuosi sitten samaan aikaan. Viime vuonna alkukaudesta Kristikan otteet parketilla vaihtelivat liikaa. Jopa niin paljon, että normirauhallinen Ruohonen antoi toisinaan kipakkaa palautetta pelaajilleen. Nyt voittoja on tullut. Se on näkynyt muun muassa leppoisana tunnelmana vaihtopenkillä valmentajia myöten.
Harmi vain, että syksyn todellinen tasonmittaus jäi vielä näkemättä. Yksi Divarin A:n suosikeista, Bisons Loimaalta, ei päässyt matkustamaan Turkuun. Korona siirsi keskinäisen kohtaamisen myöhemmäksi.
Sarjataulukossa sarjakärki Loimaa on kaksi pistettä Kristikaa edellä, mutta yhden ottelun enemmän pelanneena. Kristikan jälkeen kolmosena on Torpan Pojat kahden pisteen päässä turkulaisista, mutta ottelun vähemmän pelanneena. Kolmen kärki alkaa erottua muista joukkueista.
Viime kauteen verrattuna Kristikan pelaajamateriaali on nyt laajempi. Se on näkynyt myös syksyn otteluissa. Yksi pelaaja on kuitenkin ylitse muiden. Divarin paras pelaaja, Mikael Aallon, pistesaldo on yli 20 pistettä ottelua kohden. Parimetrisen tehomiehen näppeihin on tarttunut yli yksitoista levypalloa per ottelu. Korikouvoja vastaan Aalto teki 32 pistettä ja otti 15 levypalloa. Muut Kristikan pelaajat tulevat kaukana perässä. Heistä Manuel Barnes on ainoa yli kymmenen pisteen mies.
Siispä on pakko ensimmäiseksi kysyä, mitä tapahtuisi, jos Aalto ei pystyisi pelaamaan?
– En kiellä, etteikö Aalto olisi meille tärkeä pelaaja. Laaja materiaali kuitenkin mahdollistaa valmistautumisen pelaamaan ilman Aaltoa. Harjoituksissa kokeillemme erilaisia pelityylejä, missä Aalto ei ole mukana. Vielä viime kaudella Aallon peliminuutit ottelua kohden olivat suuremmat. Nyt pystymme antamaan hänellekin lepoa ja voimme pelata erityyppistäkin peliä ilman häntä.
Millaisia päällimmäisiä ajatuksia syksyn ottelut ovat synnyttäneet?
– Koronankin takia ensimmäinen ajatus on, että kausi on ollut erilainen. On joutunut ottamaan huomioon paljon muutakin kuin pelillisiä asioita. Korona vaikutti lähinnä epätietoisuuteen, pelataanko vai eikö pelata. Miten valmistaudutaan seuraavaan otteluun, kun ei ollut varmuutta, milloin pelataan. Viimeiset viikot olivat haasteellisia, kun yritimme pitää viretilaa yllä. Vaikka on ollut epätietoisuutta, on ollut harjoituksissa aistittavissa odotuksen ohella myös iloa, kun ylipäätään olemme voineet pelata ja harjoitella.
– Jos ajatellaan pelkästään joukkueen kannalta, oloni on tyytyväinen, mutta myös odottavainen. Eli millä osa-alueilla tulemme vielä parantamaan peliämme kevään aikana. Joukkue on osittain uusi, mutta olemme syksyllä löytäneet tiettyjä palasia meidän pelaamiseen.
Harmittaako kärkiottelun siirtäminen Loimaan Bisonsia vastaan?
– Tuloksellisesti syksy on ollut lähes täydellinen. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä, vaikka kärkikamppailu Bisonsia vastaan jäi pelaamatta. Olisimme halunneet mieluusti kohdata heidät. Pettymyksen aisti. Saimme kuitenkin mielenkiintoisen back to back -ottelutapahtuman Loimaata vastaan helmikuun loppuun, ensin Kupittaalla ja heti seuraavana päivänä Loimaalla. Tämä on uutta ja tarjoaa molempien joukkueiden pelaajille pudotuspelitunnelmaa.
Torpan Pojat sai kesän aikana mielenkiintoisia vahvistuksia, muun muassa Ura Basketin kippari Eero Sahlberg siirtyi munkkiniemeläisten riveihin. Kotiottelussa ToPoa vastaan Kristika jäi pahasti alakynteen. Seurauksena oli kauden ainoa tappio.
Mikä meni pieleen ToPoa vastaan?
– Siinä ottelussa emme päässeet omalle tasollemme. ToPo yllätti kovuudellaan, olimme hieman ”housut kintuissa”. En epäile hetkeäkään, ettemmekö pystyisi siihen vastaamaan. Itse peli oli hieno, kumpikin pelasi oikeasti mieskoripalloa. Oli useita fyysisiä kontakteja, kaksintaisteluja. ToPo oli myös hyvä, ei sitä kukaan kiellä, mutta olemme varmasti seuraavalla kerralla parempia.
Vaikka viime kauden joukkueesta poistui pari hyvää pelaajaa, Kristika sai myös laadukasta täydennystä. Pelaajamateriaalin laajentaminen oli tälle kaudelle tavoitteena ja siinä myös onnistuttiin.
Kuinka paljon laajempi pelaajamateriaali on helpottanut valmentajan työtä?
– Onhan se hieno tilanne valmentajalle sekä harjoituksissa että peleissä. Harjoittelussa pystymme muokkaamaan erilaisia viisikkoja erilaisiin tilanteisiin kohdatessamme myös erilaisia vastustajia. Nyt jokaisessa tapahtumassa jokainen pelaaja joutuu antamaan kaikkensa. Otteluissakin olemme hyödyntäneet pelaamalla laajalla rintamalla.
Tavoite oli myös saada joukkueeseen useampia kymmenen pinnan laadukkaita pelaajia. Aaltoa ja Barnesia lukuun ottamatta muiden pelaajien pistekeskiarvo on jäänyt alle kymmenen pistettä.
– Yksittäisissä otteluissa on kuitenkin useita pelaajia, jotka tekevät yli kymmenen pistettä. Sekin on laajan materiaalin tuoma etu.
Kristikaan siirtyi useita uusia pelaajia, kuten Tuomas Heikkilä, Anton Kankaanpää, Johan Kotavuo, Semi Laine ja Timi Puittinen. Ovatko odotukset heitä kohtaan täyttyneet?
– Toki, mutta odotukset ovat, että he vielä parantavat kohti kevättä, kuten koko joukkue. Henkilökohtainen tekeminen auttaa joukkuettakin pelaamaan paremmin.
Pelintekijä Kotavuon tilastoissa on kuusi syöttöä ottelua kohden. Oletko tähän tyytyväinen?
– Se on ihan hyvä tilasto. Kotavuo on Kristikassa isossa roolissa aloittavana takamiehenä. Pitää muistaa, että viime kaudella Forssassa hän pelasi paljon isompia minuutteja.
Syyskauden viimeisessä ottelussa MuKia vastaan Kristika peluutti kaikkia pelaajiaan. Myös joukkueen nuoriso-osasto sai paljon peliaikaa ja vastuuta. 16-vuotiaan Daniel Rantapajun esitys oli mainio. Pisteitäkin syntyi kuusitoista, mikä on nuorukaisen ennätys divarissa.
Onko Rantapajun kehitys ollut toivotunlainen?
– Viime pelissä nuoret Rantapaju ja Diaz Suomela toivat paljon energiaa kentälle. He antavat aina kaikkensa pelatessaan. Daniel pystyi hienosti puolustamaankin liigassa pelannut takamiestä vastaan. U17-sarjassa Rantapaju on tehnyt tosi kovia lukemia.
Ruohosella on käytössään kolmetoista pelaajaa, mutta ottelupöytäkirjaan voidaan merkitä vain kaksitoista, joten yksi jää aina ulkopuolelle.
Onko valinnanrunsaus tuottanut valmentajalle ongelmia?
– Joudun joka kerta miettimään, vastustajan ja oman joukkueen tilanteen mukaan. Onneksi pelaajat ovat aina valmiina, kun tilaisuus tulee. Se on urheilijan merkki ja osoitus, että sydän on joukkueen puolella.
Divari A:ssa pelaa kaksitoista joukkuetta, joista kolme, HBA, JBA ja Tampereen Pyrintö, edustavat akatemiatyyppistä joukkuetta. Ruohonen ennakoi ennen sarjan alkua, että Divari A tulee olemaan tasainen. Toistaiseksi on kuitenkin syntynyt mielikuva, että joukkueiden välillä on isoja tasoeroja.
Onko Divari A ollut ennakoitua epätasaisempi?
– Ehkä on tapahtunut jopa kolmeen ryhmään jakautumista. Häntäpään joukkueet ovat olleet heikompia kuin mitä etukäteen oletin. Esimerkiksi Helsingin Namika on tuloksellisesti toistaiseksi pelannut huonommin, kuinka hyvä joukkue oikeasti on. Märskyn kokoonpano vaihtuu vuosittain, mutta joukkue varmasti parantaa kevätkaudella.
Pelasitte ottelun syyskauden viimeisen ottelun Nunnavuoressa sekä pelaatte kevätkauden ensimmäisen ottelun samassa paikassa.
Mikä oli syynä siirtää ottelut Kupittaalta Nunnavuoreen?
– Nunnavuoressa on edullisempi pelata, kun emme saa ottelutuloja. Nunnavuori on ihan hyvä sali pelata ja ehkä jopa parempi kotisalina, etenkin jos siellä harjoittelisi. Kupittaalla mahdollisuudet ovat kuitenkin suuremmat, vaikka onhan siellä ottelu meille aina vähän niin kuin vieraspeli. Emmehän pääse Kupittaalla harjoittelemaan varsinaisella pelikentällä.
Miltä tuntuu pelata ilman yleisöä?
– Koska koripallo on niin sanottu flow-laji, yleisön merkitys on suuri. Kun Nunnavuoressa ei ole yleisöä, pyrimme tuomaan ääntä ja energiaa penkille. Nunnavuori on siitä erikoinen paikka pelata, kun katsojia ei näe muutenkaan.
