Kauden ensimmäinen kotiottelu ei ollut kovin mairitteleva. TPS tuli syyskuussa Classicia vastaan näytönhaluisena. Tavoite oli jatkaa siitä, mihin keväällä koronan iskiessä jäätiin. Ottelusta tulikin täydellinen pannukakku. Tampereen Classic näytti turkulaisille kaapin paikan voittaen murskalukemilla.
Jos TPS:n kotialku oli umpisurkea, oli jatko sitäkin parempi – parempi kuin viime kauden alku. Voittoja alkoi tulla toinen toisensa perään. Joukkueen kymmenen ottelun voittoputki katkesi vasta marraskuun lopussa Espoossa Oilersia vastaan.
TPS:n syyskauden kahdesta viimeisistä otteluista, kärkijoukkue Classicia ja Hämeenlinnan Steelersiä vastaan, tuloksena oli vielä tappio ja voitto. Kun lähdetään joululomalle, TPS on kerännyt viidestätoista ottelustaan 34 pistettä, mikä on paljon enemmän kuin viime vuonna yhtä monen ottelun jälkeen.
Kysytään TPS:n Janne Kainulaiselta alkukauden tunnelmia ennen kuin päästetään päävalmentaja joululomille.
Millaiset päällimmäiset tunnelmat jäivät alkukauden otteluista?
– Valmentajana miettii aina vähän liiankin kriittisesti, mitä olisi voinut vielä kehittää. Kuitenkin, kun katsoo kokonaisuutta, pitää olla tyytyväinen. Kaksitoista voittoa ja kolme tappiota, joista kaksi Classicille, on hyvä tulos. Tietysti Classicin ja Oilersin haluaisimme juuri voittaa, mutta voitetaan sitten keväällä.
Mihin olet ollut erityisen tyytyväinen ja mitä asioita pitää vielä parantaa?
– Olemme pelanneet laajalti, eli emme ole olleet yhden kentän varassa. Se kertoo joukkueemme laajasta materiaalista. Vaikka tärkeitä pelaajia on ollut loukkaantuneena, joukkue kestää sen. Puolustuspeliä pitää vieläkin parantaa, jotta kovissa otteluissa ei vastustaja pystyisi tekemään liikaa maaleja.
TPS:ää on kuvailtu joukkueeksi, joka puolustaa hyvin, mutta hyökkää varovaisesti. Joukkueessa ei ole edes pistepörssin kärkinimiä. On kuitenkin syntynyt vaikutelma, että TPS on ollut tällä kaudella varsin aktiivinen hyökkäyspäässä, muun muassa karvannut ylhäältä aggressiivisesti. Maalejakin on syntynyt yli seitsemän per ottelu.
Onko TPS ollut tällä kaudella hyökkäävämpi joukkue kuin aikaisemmilla kausilla?
– Tällä vauhdilla teemme runkosarjassa 200 maalia. Viime vuonna tehtiin 179 maalia ja sekin oli seuraennätys. Aki Vilander aloitti valmentajana seuran kehittämisen, joka perustui hyvään puolustuspelaamiseen ja vahvaan tekemiseen. Se on edelleen joukkueen selkäranka. Viime kaudella, kun itse tulin mukaan, lähdettiin kehittämään myös hyökkäyspelaamista. Siinä edesauttoi, kun Miko Kailiala ja Mikko Hautaniemi olivat palaneet jo aikaisemmin Turkuun. Nyt ylivoimamme on ollut sarjan parasta.
FBC Turun puolustaja Juuso Forsman siirtyi naapuriseuraan. TPS oli tuttu hänelle jo aikaisemmilta vuosilta. Viime kaudella Divarissa Forsman kirjautti erikoiset tilastot, 19+2, puolustajaksi. TPS:ssä salolaislähtöinen tehomies aloitti harjoituskauden puolustajana, mutta siirtyi pian kakkoskentän vasemmaksi laitahyökkääjäksi. Maaleja alkoi syntyä jälleen liukuhihnalta, lähes maali per ottelu. Forsman on TPS:n sisäisessä pörssitilastossa peräti kolmantena.
Mistä syntyi ajatus siirtää Forsman pakista vasempaan laitaan?
– Forsmanilta löytyy sellainen erikoisominaisuus eli laukaus, jota ei löydy joukkueestamme eikä koko sarjasta kovin monelta. Huomasimme harjoituspeleissä, että tarvitsemme hyökkäykseen enemmän maalintekovoimaa. Kokeilimme Juusoa ja se lähti hyvin rullaamaan. Forsmanilla on paljon vielä kehittämistä, mutta jos omaa jonkun hyvän ominaisuuden, sitä kannattaa entisestään vahvistaa. Moni osa laukoa kovaa, mutta Forsman osaa laukoa myös tarkasti.
Nykyiseen TPS:n liigajoukkueeseen on uuden, etenkin nuoren pelaajan, vaikea murtautua avauskokoonpanoon. Viime kauden loukkaantumissumassa Waltteri Vesterinen sai mahdollisuuden ja käytti sen hyväksi. Nyt Vesterinen pelaa ykköskentän keskushyökkääjänä ja saa paljon vastuuta myös ylivoimissa.
Onko Vesterisen panos ollut yllätys vai ennakko-odotuksien mukainen?
– Ei ole ollut yllätys. Sen näki jo viime vuonna, kun Vesterinen tuli mukaan. Waltteri on tosi juonikas pelaaja. Pystyy tekemään muista parempia. Hän tuo mukanaan X-faktorin joukkueellemme.
TPS:llä istuu kaksi kovanluokan pelimiestä Ville Laine ja Tatu Kanervisto vaihtopenkillä. Molemmat mahtuisivat useimpien muiden liigajoukkueiden avauskokoonpanoon, mutta TPS:ssä peliaikaa on tullut perin niukasti. Vielä viime kaudella Kanervisto oli joukkueensa puolustuspään parhaimmistoa.
Miten valmentajana koet Laineen ja Kanerviston tilanteen?
– Joukkueen kannalta on mahtavaa, että meillä on tuollaisia kavereita valmiina tulemaan peliin. Mutta kyllä se vähän kirpaisee, kun joutuu pitämään heitä penkillä. Äijät ovat olleet aina valmiina, kun on tarvittu kentälle. Se on hyvä urheilijan merkki. Harvalla toisella joukkueella on tällainen etu.
Maalivahtiosasto on TPS:llä laadukas. Vuotta vanhempi Olli Kuisma on saanut nuoremmasta Oskari Fäldenistä kovan haastajan. Otteluita on kertynyt molemmille lähes tasatahtiin. Esimerkiksi tuplaviikonloppuina Kuisma ja Fälden ovat pelanneet vuorotellen.
Onko kaksi tasavahvaa maalivahtia valmentajalle etu vai haitta?
– Olemme nähneet tilanteen mahdollisuutena. Silloin se olisi haitallista, jos maalivahdit eivät itse ”osta” vallitsevaa tilannetta. Jo viime kaudella molemmat ymmärsivät hyvin tilanteen. Maalivahtivalmentaja Pyry Luukkonen tekee heidän kanssaan loistavaa työtä. Me saamme tilanteesta kilpailuedun, kun vastustaja ei aina tiedä, kumpi on maalissa. Molemmat ovat pelanneet tällä kaudella hyvin, joten on helppo laittaa kumpi vaan maaliin. Joukkue luottaa molempiin.
Tällä hetkellä joukkueen runkopelaajista Eero Jalo ja Joonas Koskinen ovat loukkaantuneena. Jalo on kuulunut TPS:n kärkipelaajiin viime vuosien aikana. Paljon loukkaantumisista kärsineellä Koskisellakin oli viime kausi uransa paras. 18 ottelussa syntyi komeasti 25 tehopistettä.
Pelaajamateriaalin laajuus on aina valmentajalle iso etu, mutta kun Jalo ja Koskinen palaavat kokoonpanoon, se on pois joltakin toiselta pelaajalta.
Miten koet Jalon ja Koskisen tilanteen?
– Se on pelaajista itsestään kiinni. Jos näytöt riittävät, niin saavat mahdollisuuden. Valmentajan kannalta molemmat tuovat paljon uusia vaihtoehtoja. Molemmilla on erikoisosaamista. Paljon on itsellänikin mietittävänä, miten tätä palettia pyörittää, kun on paljon hyviä vaihtoehtoja. Tämä on vain positiivista murehdittavaa.
Pelasit itsekin TPS:ssä pari kautta kymmenen vuotta sitten. Väitetään, että TPS:n tekeminen arjessa on mennyt niistä vuosista paljon eteenpäin. Kentällä se näkyy nyt suoritusvarmuuden kasvamisena. Joukkueelle tulee harvoin pistemenetyksiä heikompia joukkueita vastaan. TPS:n organisaatiokin on kehittynyt ja pelaajat ovat kasvaneet urheilijoiksi.
Kerro arjen esimerkkejä, miten olet valmentajana huomannut TPS:n pelaajien kehittymisen urheilijoina.
– Koko lajissa on menty valtavasti eteenpäin. Itse lopetin pelaamisen liigassa 2014, eikä niillä taidoilla olisi nykyään mitään asiaan kentälle. TPS:n kohdalla olosuhteet ovat uuden palloiluhallin myötä parantuneet. On oma koppi, kuntosali ja kenttä vierekkäin. Ensinnäkin akatemian kautta saadaan paljon hyviä asioita. Siellä on sama fysiikkavalmentajakin kuin pojilla illalla. Toiseksi joukkueeseen on tullut sitoutuneisuus ja korkea vaatimustaso. Harjoituksissa mennään tosi kovaa. Seuran uudesta strategiasta kertoo myös päätoimisen valmentajan palkkaaminen.
TPS:ssä vaihtuvuus on ollut pientä. Seuran omat kasvatitkin palasivat takaisin Turkuun. Yltääkseen pelaavaan kokoonpanoon pelaajan tulee olla todella hyvä. Nuorista vain superlahjakkuudet saavat peliaikaa.
Joukkueesi keski-ikä on nyt optimaalinen. Mutta, kun vaihtuvuus on pientä, tuleeko siitä rasite parin tai kolmen vuoden päästä?
– Tämä on hyvä kysymys. Nyt on varmasti seurahistorian paras mahdollisuus voittaa mestaruus seuraavan parin vuoden aikana. Tällä hetkellä A- ja B -juniorit johtavat SM-sarjaa. Sieltä ne tässä lajissa kuitenkin tulevat. Ehkä liikaa korostetaan, että tulee vähän miesten pelejä. Ratkaisevaa on kuitenkin tuossa iässä, miten harjoittelet. Osa pääsee jo edustuksen kanssa treenaamaan.
Tätäkään haastattelua ei voi tehdä mainitsematta Tampereen Classicia. Maajoukkuepelaajia vilisevä joukkue on äärimmäisen vaikeasti voitettava. TPS on yksi haastajista. Toistaiseksi joukkueiden väliset kohtaamiset ovat olleet yleensä tiukkoja, mutta lopuksi Classic on kääntänyt ottelut edukseen. Erilaisia taktikoita on kokeiltu, mutta yksikään ei ole vielä toiminut. TPS:n ainoa voitto Classicista tuli toissa kevään finaalisarjan kolmannessa pelissä. Muuten saldo, 15-1, on turkulaisille murheellinen.
Tylsä kysymys, mutta uskotko, että löytyisi keino Classicin voittamiseen? Vai onko sellaista ”viisasten kiveä” edes olemassa?
– On loistavaa, että Classic tekee hyvää työtä joukkueena ja seurana. Se kirittää muitakin joukkueita. Koko ajan joudumme miettimään, miten voittaisimme heidät. Ilman Classicia ei meidänkään arki olisi yhtä laadukasta. Taktiikkaa olemme miettineet ylikorostetusti, etenkin koronatauollamme oli aikaa pohtia. Jotain pieniä keinoja olemme löytäneet. Yksittäisen ottelun voit voittaa laittamalla bussin parkkiin ja kädet ristiin. Pitää muistaa myös realiteetit, eli Classicissa on 14 pelaajaa maajoukkueringissä.
Jos F-Liigaa supistetaan 12 joukkueen sarjaksi, niin millaisia ajatuksia se synnyttää liigajoukkueen päävalmentajassa?
– Jo silloin, kun nousimme Kuopion Welhojen kanssa liigaan, olin sitä mieltä, että 12 joukkuetta olisi sopiva määrä. Silloin tulee laadukkaampia otteluja sekä liigassa että divarissa. Kolminkertainen sarja, 33 ottelua, olisi parempi kuin nykyiset 26 ottelua, etenkin jos haluamme mennä ammattimaisempaan suuntaan.
Sitten, kun liiga on supistettu, ei jatkossa yksikään liigajoukkue putoa automaattisesti suoraan sarjaporrasta alemmaksi, vaan mahdollisesti vasta karsintaotteluiden kautta.
Miten koet uudistuksen?
– Itse, kun pelasin Sveitsin divarissa, pelasimme tasomittauksen liigan huonoimman joukkueen kanssa. Olimme voittaneet melkein kaikki kauden ottelut ja liigajoukkue vain yhden. Silti meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia liigajoukkuetta vastaan. On hyvä katsoa, mikä joukkue liigaan oikeasti kuuluu.
