Puukiipeilyn taitajat ovat ammattilaisia

Puukiipeilyn ammattilaiset ovat todellisia taitajia. Lajin SM-kilpailussa nähtiin hämmästyttäviä ketteryyttä edellyttäviä suorituksia. Riskit kuitenkin minimoidaan. Työturvallisuus on etusijalla. Kyse ei siis ole mistään pikkupoikien kesäisestä harrastuksesta.

Suomen Puunhoidon Yhdistyksen järjestämät SM-puukiipeilykilpailut pidettiin Kaarinan Tuorlassa Ammattiopisto Livian pihamaalla. Alueen komeat lehmukset sopivat hyviin vaativaakin kilpailuun. SM-tasoinen kisatapahtuma vaatii isot järjestelyt. Harmi, sillä kaupungin puistossa laji keräisi runsaasti yleisöä. Laji on erittäin kiehtova ja jännittävä.

– Vuonna 2011 SM-kisat järjestettiin Turun linnan puistossa, kertoo Suomen Puunhoidon Yhdistyksen tiedottaja Piritta Anttila.

SM-kisaan osallistuivat vain ammattilaiset, arboristit, puidenhoitajat. Puuhun kiipeäminen ja oksistossa liikkuminen vaatii osaamista. Kilpailujen tarkoituksena on kehittää puunhoitajien teknistä ammattitaitoa ja tarjota mahdollisuus verrata omaa kehittymistään muiden ammattilaisten osaamiseen.

– Arboristit ovat rakennetun ympäristön asiantuntijoita. Toimenkuvaan liittyy lähes kaikki puuhun liittyvä aina taimen istuttamisesta puunkaatoon asti. Työhömme kuuluu puidenhoito, kuten niiden vanhetessa leikkaaminen, kuntotutkimukset ja tarvittaessa puun lopullinen kaato. Kiipeily on olennainen osa puunhoitoa. Kunnat, kaupungit, seurakunnat, taloyhtiöt ja yksityiset tarvitsevat palveluitamme. Työtehtävät ovat koko ajan lisääntyneet.

SM-kisoihin osallistui toistakymmentä taitajaa. Parhaimmat etenivät karsintakilpailusta loppukilpailuun. Miehille ja naisille sekä puunhoitoalan opiskelijoille oli omat sarjansa. SM-kilpailussa menestyneet pääsevät edustamaan Suomea Alankomaissa pidettäviin EM-kisoihin.

Vaikka puukiipeilykisoissa kilpaillaan myös kelloa vastaan, ei turvallisuudesta tingitä. Tuomarit antavat luvan nousta korkeuksiin vasta, kun kiipeilyköyden pito on tarkistettu. Kuten vuorikiipeily, myös puukiipeily on tekniikkalaji. Toki lihasvoimaakin tarvitaan.

– Naiset oppivat lajin tekniikan nopeammin, koska miehet pyrkivät käyttämään aluksi turhan paljon lihasvoimaa. Kaikilla arboristeilla on kokemusta kiipeilystä jo lapsena. Tämä on sekä ammatti että elämäntapa.

Puukiipeilyyn tarvittava välineistö on kehittynyt viime vuosina huimasti. Kypärä on pakollinen varuste. Osa kiipeää hanskat kädessä, osa ilman. Puunhoitajalla kulkevat myös työvälineet mukana, tarvittaessa jopa moottorisaha.

Karsintakilpailun ohjelmassa olivat nopeatempoiset työkiipeily, nopeuskiipeily, heittopainon tarkkuusheitto, jalkalukko ja puusta pelastaminen. Finaaliin selviytyneillä oli vain yksi, mutta laaja tehtäväkokonaisuus puussa. Suoritus alkoi kiipeilyköyden asentamisella puuhun erikoisritsan avulla. Sen jälkeen kilpailijalla oli hoidettava puussa kiipeillen neljä eri tehtävää. Lopuksi kilpailija laskeutui puusta ja veti käytetyt köydet puusta alas, jonka jälkeen tehtäväkokonaisuus oli suoritettu. Aika oli vain yksi lopputulokseen vaikuttava seikka.

Kiipeilyköyden asentaminen onnistuu ritsan avulla. Anu Äyräs virittää ritsaansa.
Työturvallisuudesta ei tingitä. Varusteet ovat asianmukaiset. Kukaan ei halua pudota alas.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!