Pyttymakasiini on harvinaisuus – se on alansa ainoa museo Suomessa

SATAKUNTA / MERIKARVIA – Merikarvian Pyttymakasiini eli Pyttymuseo on eräs Satakunnan hienoimmista kohteista. Merikarvia-seuran ylläpitämä museo esittelee paikallista puuastiateollisuutta tavalla, jota voidaan pitää harvinaisuutena. Museon sisätiloihin on tallennettu pyttyjen valmistukseen tarvittu alkuperäinen koneisto. Jokainen pytyn tekemisen työvaihe on yhä nähtävissä.

Punatiilinen rakennus on ollut alun perin Ruotsin vallan aikainen viljamakasiini. Julkisivun ikkunat ja ilmastointiaukot kertovat muutoksista. Rakennus on ollut myöhemmin kunnan omistama viljakuivuri ja Viljo Kurjen kala-astiatehtaana. Onpa sitä käytetty asevarastonakin. Koristeelliset räystäiden tiilimuuraukset ovat kuitenkin säilyneet.

Puuastioiden teollinen toiminta oli niin laajaa 1900-luvun alkuvuosina, että Merikarvia oli eräs Pohjoismaiden tärkeimmistä keskuksista. Täältä on viety puuastioista isoja määriä eri puolille rannikko-Suomea. Kun sillilaivoilla tarvittiin kestäviä tynnyreitä, myytiin Merikarvialla valmistettuja pyttyjä ulkomaita myöten. Astioita ostivat kalastajat ja alan tukkuliikkeet pitkin rannikkoa. Siksi luontevin kuljetustapa oli vene- ja laivakuljetus. Merikarvialla oli useita rannikkolaivoja tätä tarkoitusta varten.

Erilaisten puuastioiden valmistusta on ollut niin kauan kuin kalastuselinkeino on tarvinnut astioita. Aluksi pyttyjä valmistettiin omiin tarpeisiin. Saalismäärien kasvaessa tarvittiin yhä enemmän astioita. Nopeasti kotitarvikeaskartelu muuttui pienimuotoiseksi teolliseksi toiminnaksi. Suurin osa tehtiin kuitenkin yhä käsityönä. Menekin kasvaessa kehitettiin ensimmäiset työtä nopeuttavat alkeelliset koneet.

Merikarvialla Paul Vuorenmaa, Näsin talon isäntärenki, aloitti ensimmäisenä ammattimaisen puuastioiden valmistuksen vuonna 1890. Kun yksi yrittäjä menestyi, Vuorenmaa sai pian seuraajia.

Eräs heistä oli Arvid Salmi. Hän kävi Turussa saamassa oppia ja palattuaan Merikarvialle hän aloitti oman valmistuksen kotimökkinsä saunan eteisessä. Vuonna 1902 hän rakensi kodin ja työtilat lähelle satamaa.

Pienet astiat valmistettiin kuusilaudasta ja tynnyrit mäntypuusta. Vanteiden yleisin materiaali oli tasapaksu pajukeppi. Pyöreä keppi halkaistiin ja vuoltiin erityisessä vuolintapenkissä tasapaksuksi. Valmiit vanteet kuivattiin varastoissa, mutta ennen käyttöä ne liotettiin vedessä ja taivutettiin erityisessä mankelissa.

Suurinta edistysaskelta merkitsi koneellinen höyläys. Raaka lauta höylättiin kimpihöylällä kimpilaudaksi, joka oli toiselta puolen kupera, toiselta kovera, astian koon mukaan. Pitkät kimmet katkottiin astian mittaisiksi, reunat höylättiin sopivan vinoiksi niin, että reunat osoittivat säteittäisesti astian keskelle

Pyttyjen valmistus hiipui siinä vaiheessa, kun muoviastiat yleistyvät ja elintarvikesäädökset kiristyivät. Suolasilakkaan ei ollut enää arvossaan. Kun Euroopan Unionin direktiivit eivät hyväksyneet puuastiaa elintarvikkeiden säilytykseen, puupytystä tuli koriste-esine.

Pyttymuseo sai alkunsa, kun kolmannen polven pytyntekijä Arvo Eskon Kala-astiatehtaan koko koneketju siirrettiin museon tiloihin. Rakennuksessa aikaisemmin toiminut Viljo Kurjen pyttytehdas oli samanlainen kuin Eskon verstaskalusto. Museon koneet voitiin sijoittaa samantapaiseen järjestykseen.

Osa pyttytehtaan koneista oli teollisesti valmistettuja, mutta osa oli itse suunniteltuja. Voimanlähteenä käytettiin sähkömoottoria, joka remmien ja akselien välityksellä pyöritti useita koneita yhtä aikaa.

PYTTYMAKASIINI

Osoite: Antintie 6, Merikarvia.

KARTTA

Lue lisää

VALOKUVIA (FB: Salatut Museot)

ETUSIVU

SISÄLLYSLUETTELO

Yhteistyössä

Suomi on täynnä toinen toistaan kiehtovampia tutustumiskohteita.
Salatut Museot on vieraillut lukemattomissa kotimaisissa museoissa, suurissa ja pienissä. Ja lisää kertyy. Monet ovat piilossa pölyisten teiden päässä, mutta osa löytyy ihan nurkan takaa. Tämän sivuston avulla niiden löytäminen on helpompaa.