Quo vadis, Domine – apostoli Pietarin jalanjäljillä Roomassa

Pari tuhatta vuotta sitten Rooman valtakunnan syrjäseudulla Galilean maakunnassa ristiinnaulittiin kapinallinen mies, jota syytettiin rikoksista keisaria vastaan.

Tapahtuma ei ollut kovinkaan poikkeuksellinen sen aikaisessa Rooman valtakunnassa, mutta teloitetun miehen opit levisivät nopeasti keisari Tiberiuksen valtakuntaan.

Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan pidettiin uhkana valtakunnan järjestykselle ja keisarin vallalle. Monet ensimmäiset kristityt kärsivät marttyyrikuoleman ristillä tai petoeläimien ruokana sirkusareenoilla. Keisarin tarjoamat ilmaiset ”leivät ja sirkushuvit” kiinnostivat roomalaisia, mutta uppiniskaisten kristittyjen syöttäminen eläimille oli tylsää katseltavaa, nämä kun eivät suostuneet puolustautumaan.

Pietari vangittiin, mutta onnistui pakenemaan

Apostoli Pietarin saapuessa Roomaan Jeesuksen kuoleman jälkeen oli kaupungissa vainoista huolimatta kristittyjen yhteisöjä, jotka kokoontuivat salaisiin piilopaikkoihin. Kun kristittyjen vainot yltyivät, päätti Pietari paeta Roomasta. Hänet ehdittiin kuitenkin vangita ennen pakoaan.

Pietaria pidettiin vangittuna Mamertiinisellissä, joka oli antiikin ajan valtionvankila. Maailman vanhin säilynyt vankila sijaitsee San Giuseppe dei Faglenamin kirkon alla lähellä Forum Romanumia. Kapeat portaat johtavat alas vankikoppiin.

Pietari pääsi kuitenkin pakenemaan pimeästä sellistään. Legendan mukaan hän kastoi vanginvartijan uuteen uskoon seinästä valuvan veden avulla. Taitelija Rafaello on ikuistanut tapahtuman Vatikaanissa olevaan freskoon.

Pietarin kiiruhtaessaan pois kaupungista Via appia –tietä pitkin käveli ylösnoussut Jeesus häntä vastaan.

– Quo vadis, Domine? Pietari kysyi.

– Venio iterum crucifigi – Olen menossa uudelleen ristiinnaulittavaksi, Jeesus vastasi.

Tämän jälkeen Pietari palasi takaisin Roomaan, jossa hänet vangittiin uudestaan.

Paikalle missä Pietari kohtasi Jeesuksen on rakennettu pieni Domine Quo Vadis -kirkko, jonka erikoisnähtävyys on Pietarin jalanjäljet!

Pietarin 46-numeroinen jalanjälki

Turistibussi pysähtyy Quo Vadis -kirkon eteen. Ulos astuu bussilastillinen pyhiinvaeltajia, jotka suuntavat kirkon sisätiloihin. Iloinen puheensorina vaimenee nopeasti ja ilmeet vakavoituvat. Väki tietää mitä se on tullut katsomaan.

Pääalttarin edessä on lattian marmorilaattaan upotettu Pietarin jalanjäljet. Ne on suojattu metalliristikolla. Kun jokainen on saanut koskettaa Pietarin jalkapohjia, ryhmä jatkaa matkaansa. Samalla uusi bussilastillinen pyhiinvaeltajia astuu sisälle kirkkoon.

Ketään kirkossa kävijää ei selvästikään häiritse, että jalanjäljet ovat kopio. Alkuperäisiä säilytetään katakombialueen San Sebastianuksen kirkossa.

Pyhä Pietarin kahleissa -kirkko (Chiesa di San Pietro in Vincoli)

Kirkko omistaa nimensä mukaisesti kahleet, joihin Pietari sidottiin Rooman vankilassa. Alun perin kaksiosaiset kahleet yhdistyivät ihmeellisellä tavalla. Kahleet on asetettu pyhiinvaeltajien nähtäväksi upeaan läpinäkyvään lasikirstuun.

Haudattiinko Pietari katakombeihin

Keisari Nero järjesti kristittyjen polttajaishuveja vuodesta 64 jKr. rakentamallaan kilpa-ajoradalla. Perimätiedon mukaan myös apostoli Pietari ristiinnaulittiin kyseisellä paikalla, mahdollisesti pää alaspäin, koska hän ei katsonut arvolleen sopivaksi tulla ristiinnaulituksi samalla tavalla kuin Mestarinsa.

Pietarin haudasta tuli pyhiinvaelluspaikka, jolle keisari Konstantinus Suuri rakensi 300-luvulla ensimmäisen kirkon, nykyisen Pietarin kirkon edeltäjän.

On myös mahdollista, että Pietarin ruumis siirrettiin muiden kuolleiden kristittyjen tapaan Rooman ulkopuolelle katakombeihin. Maan alle on rakennettu useaan kerrokseen satoja kilometrejä kapeita käytäviä, joiden syvennyksiin asetettiin vainajia. Osa käärinliinoihin kiedotut ja marmorilaatan takana lepäävät vainajat ovat yhä paikoillaan, mutta suurin osa syvennyksistä on tyhjinä.

Missä ovat Pietarin maalliset jäännökset?

Nykyinen Pietarin kirkko vihittiin vuonna 1626. Kirkon perustuksia kaivettaessa paavi Urbanus VIII kielsi tutkimasta oletettua Pietarin hautaa tarkemmin, koska pelkäsi sen olevan tyhjä. Toisen maailmansodan aikana suoritettiin salaisia arkeologisia kaivauksia pääalttarin alla.

Myöhemmin 1950-luvulla tuli tieto sieltä löydetystä haudasta, jossa luki ”Tähän on haudattu Pietari”. Sen aikainen paavi ehti julistaa haudan viralliseksi Pietarin viimeiseksi leposijaksi. Lopullista vahvistusta haudan todenperäisyydelle ei ole saatu. Mahdollisesti hauta on tyhjä. Eräänä mahdollisuutena pidetään, että korjaustöiden aikana paikalta olisi siivottu pois tekstiilikappaleita ja ihmisen luita. Tutkimusten mukaan ne olisivat kuuluneet noin 70-vuotiaalle ja alle 170 cm pituiselle miehelle.

Myös San Giovanni in Laterano -kirkossa pyhäinjäännöslippaassa säilytettävän Pietarin pääkallon aitous on jäänyt uskon asiaksi.

Pietarin näköispatsaita

Pyhä Pietari on kuvattu Roomassa aina partaisena ja kiharahiuksisena miehenä, jonka pään yläpuolella on sädekehä. Kädessään hänellä on yleensä Taivaan valtakunnan avaimet. Vatikaanin Pietarinkirkon sisällä kirkon ”isä” on kuvattu pronssiveistoksessa, jossa Pietarin jalkaterät ovat miltei puhkikuluneet. Lukuisat kristityt suutelevat niitä saadakseen näin Pyhä Pietarin siunauksen.

Eräs tunnetuimpia Rooman Pietarin patsaita on keisari Trajanuksen pylvään päässä. Itse keisarin patsas katosi keskiajalla tavalla tai toisella. Paavi Sikstus V määräsi yli 400 vuotta sitten huipulle asennettavaksi Pyhä Pietarin veistoksen. Vaikka marmoripylväs nousee kaivannosta katutason alta, on Pietarilla hyvä näkymät ohjata viereisen Piazza Venetsian kaoottista autoliikennettä.

Forum Marinum.

SISÄLLYSLUETTELO

ETUSIVU