2000-luvulla HC TPS:llä on ollut parikymmentä eri päävalmentajaa. Vaihtuvuus on ollut hurjaa. Tuleva kevät 2025 näyttää, käytetäänkö nykyisen päävalmentaja Tommi Miettisen sopimuksen optiota vai nähdäänkö Artukaisten areenalla jälleen uusi kasvo.
Villeimmät huhut kertovat TPS:n kiinnostuksesta erästä tamperelaisikonia kohtaan. Voisi kuitenkin kuvitella, että viime vuosien kriisijoukkue SaiPan pääkäskijä Raimo Helminen ei olisi järin innostunut palamaan takaisin Aurajoen maisemiin. Aika näyttää…
Lappeenrantalaisjoukkue on syksyn sensaatiojoukkue. Helmisen päävalmentajameriitit eivät ole vieläkään suuren suuret, mutta epäilijöiden määrä väheni oleellisesti jo silloin, kun Helmisen valmentama TPS ylsi hopealle keväällä 2021.
Raimo Määttänen, Raimo Sepponen, Raimo Kilpiö, Raimo Åhman ja Raimo Helminen. Vielä 1960-luvulla etunimi ”Raimo” oli suosittu. Raimo Summanen lienee viimeinen kaukalossa viilettänyt 1960-luvulla syntynyt ”raimo”.
Lähes jokainen Raimo on saanut elämänsä aikana lisänimen ”Rami”. Yksi tekee kuitenkin poikkeuksen. Vuonna 1964 syntynyt Raimo Helminen on tunnettu ”Raipena” pikkulapsesta alkaen – jopa niin hyvin, että kukaan ei kutsu Helmistä hänen oikealla etunimellään. Raipe on kaikille Raipe. Jopa omat perheenjäsenet kutsuvat Raipea vain Raipeksi.
Helmisen valinta HC TPS:n päävalmentajaksi tuli aikoinaan monille yllätyksenä. Erikoista oli Helmisen sopimuksen pituus. Yksi vuosi ei kuulostanut pitkäjännitteiseltä ratkaisulta. Silti molemmat osapuolet, sekä valmentaja että seura, pitivät tehtyä sopimusta silloin ideaalisena.
Vuoden sopimus sopii täydellisesti uuden TPS:n rakennusvaiheeseen, totesi mystisesti sen aikainen TPS:n toimitusjohtaja Santtu Jokinen.
Selvää kuitenkin oli, että Helmistä tuskin olisi valittu TPS:n pääkäskijäksi, jos hän ei olisi Raimo Helminen.
Tamperelaisen kiekkoikonin valmentajakokemus, etenkin päävalmentajana on yhä melko lyhyt ja mestaruusmeriitit odottavat vielä tulemista. Sen sijaan ura kaukalossa oli Suomessa täysin poikkeuksellinen. Tuskin on toista koko maailmassa, joka on edustanut omaa maatansa yhtä monessa maaottelussa kuin numero neljätoista. Syystäkin Helmisen Leijonapaita on ripustettu Helsingin jäähallin orsille.
Raipe kuuluu niihin harvalukuisten suomalaisten joukkoon, jotka ovat olleet mukana kuudesti olympialaisissa. Tilastoihin on merkitty yhdettoista MM-kisat ja 330 A-maaottelua. Uran viimeiseksi maaotteluksi jäi peli Ruotsia vastaan kotikaupungissaan Tampereella keväällä 2003.
Helmisen valmennusfilosofian mukaan, jos joukkue ei menesty, syyllinen löytyy hänen itsensä mukaan päävalmentajasta. Jos joukkue kuitenkin pärjää, syy menestykseen löytyy pelaajista.
Helmisen tavaramerkki onkin loputon vaatimattomuus, josta tamperelainen on tehnyt suorastaan taidetta. Vanhan liiton työmyyrä ei hienostele, ei valittele, eikä selittele. Konkarikiekkoilijan tyyli on ollut sama uran alusta alkaen.
Kyseessä on erään tunnetun kiekkoleijona numero 79:n täydellinen vastakohta.
– Päävalmentajan pitää pystyä vaatimaan johdolta ja pelaajilta. Raipe ei kuitenkaan ole sellainen ärhäkkä kaveri, joka menee koppiin, pistää Kohon palasiksi ja huutaa, että nyt luuserit peliä, totesi aikoinaan lehtihaastattelussa Aurinkokuningas Juhani Tamminen.
TPS menestyi, ja nyt saman tekee Helmisen valmentama SaiPa. Se on melko hyvin valmentajalta, jolla ei ole kuulemma lainkaan karismaa.
Tutun kliseen mukaan pelaajat vihaavat häviämistä. Tässäkin Helminen on mennyt pidemmälle kuin moni muu. Hänelle häviämisen inhoaminen on suurempi juttu kuin voittamisen riemu. On aivan sama, onko kyse hävitystä MM-finaalista tai arkisesta harjoitusottelusta.
Eikä kyse ole aikuisiän ammattikaukaloissa tulleesta luonteenpiirteestä, vaan voitontahto oli nähtävissä jo pikkupoikana. Tappio korpesi kaksitoistavuotiasta natiaista yhtä paljon kuin kaiken kokenutta kiekkokonkaria.
Monet pelikaverit ja valmentajat ovat pitäneet tätä Raipen ominaisuutta täysin poikkeuksellisena.
Kerrotaan, miten joukkueen kippari on hävityn pelin jälkeen istunut pää painuksissa pelivehkeet päällä pukukopissa, kun pelikaverit ovat käyneet suihkussa ja lähteneet syömään. Jäähallin vahtimestarikin on ehtinyt jo sammuttamaan pukukopin käytäviltä valot.
Vaikka maestro itse olisi tehnyt kolmekin maalia ja antanut vielä pari syöttöä, hän syytti tappiosta aina itseään. Olisi voinut pelata vielä paremmin.
Tosiasia on se, että ei kukaan, ei valmentaja, eivätkä pelaajat, ei edes oma puoliso, muista Helmisen syyttäneen ketään toista. Raipen meriiteillä hänellä olisi ollut mahdollisuus savustaa kenet tahansa valmentaja ulos joukkueesta, mutta hän ei lähtenyt kertaakaan puukottamaan ketään. Jos on ollut eri mieltä, Helminen on pitänyt ”mölyt mahassaan”.
Vaikka Helmisen värvääminen Turun Palloseuraan kaudeksi 2020-2021 tuli yllätyksenä, oli hän tulossa Turkuun jo aikaisemmin. Ari-Pekka Selinin ollessa TPS:n päävalmentaja, apuvalmentajan paikka oli suunniteltu Helmiselle. Toverit tunsivat toisensa aikaisemmin valmentaessaan yhdessä kazakstanilaista KHL-joukkue Barys Astanaa ja Kazakstanin maajoukkuetta kaudella 2013–2014.
Samassa organisaatiossa oli myös TPS:n nykyinen maalivahtivalmentaja Ari Moisanen. Pyynnöstä huolimatta Helminen jätti silloin tulematta.
Myös TPS:n silloinen ja nykyinen urheilutoimenjohtaja Rauli Urama oli tullut aikaisemmin tutuksi. Helmisen ollessa Suomen 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja Urama oli Suomen Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtaja.
Helmisen alku TPS:ssä oli haastava. Edellisen kauden jälkeen pelaajia meni ja tuli Turkuhallin ovesta tiuhaan tahtiin. Joukkueen rungosta lähti viisitoista pelaajaa. Tilalle tuli muukalaislegioona.
Ja eihän se kauden käynnistys ollutkaan mikään suuri menestys, mutta sitten pelit lähtivät kulkemaan. Pelaajat nauttivat, kun jokainen sai pelata omilla vahvuuksillaan. Virheitäkin sattui, mutta nekään eivät päävalmentaja Helmisen mukaan haitanneet, kun jokainen kuitenkin yritti parhaansa.
Keväällä tilanne oli Turussa absurdi. Helmisen TPS pelasi mitaleista, jopa siitä kirkkaimmasta. Helmisellä oli oiva sauma näpäyttää epäilijöitään.
Varmaa kuitenkin oli vain se, että Helminen sai hakea itselleen uuden työpaikan. Ilmansuunnasta ei ole väliä, pätkätyöläinen Raipe Helminen itse totesi.
TPS palkkasi Helmisen tilalle Jussi Ahokkaan.
Työttömäksi jäänyt Helminen sai uuden valmennuspestin syyskuussa 2021, kun italialainen HC Pustertal-Val Pusteria teki tamperelaisen kanssa sopimuksen. Italialaisjoukkue oli jämähtänyt sarjan hännille. Helminen haluttiin seuran pelastajaksi. Siinä hän myös onnistui. Sarjajumbo ylsi lopulta pudotuspeleihin.
Edessä oli paluu Suomeen ja lopulta tutun seuran Tampereen Ilveksen apuvalmentajaksi. Kun joukkueen päävalmentaja Jouko Myrrä sai potkut, Helminen toimi Antti Pennasen apurina. Myöhemmin Pennanen siirtyi Leijonien pääkäskijäksi ja Helminen teki yhden vuoden sopimuksen Lappeenrannan SaiPan kanssa.
(Kannattaa lukea Vesa Laitisen kirjoittama kirja Raipe, vaatimattomuuden lyhyt oppimäärä)
Jussi Ahokas (oik.) korvasi Raimo Helmisen.
