Ruben Rafkinin erilainen tarina Atlantin takaa kotimaiseen Liigaan

Aika pian tulee selväksi nuoren turkulaisen Ruben Rafkinin tarinaa kuunnellessa, miten pelaaminen rapakon takana juniorisarjoissa ei ole mammanpoikien touhua. Tavoitteellisen lätkän harrastamisen ja opiskelun yhdistäminen jo yläasteikäisenä kaukana kotona ei ole lastenleikkiä.

Vaikka kyse on vasta juniori-ikäisistä pelaajista, Atlantin toisella puolella ei tunneta ”kaikki pelaa” -periaatteita. Kilpailu pelipaikoista on kova ja opiskelujenkin pitää sujua moitteetta. Tyrkyllä on runsaasti halukkaita. Atlantin ylitys ei ole suora tie onneen. Moni on lähtenyt, mutta moni on myös palanut maitojunalla kotiin.

Amerikkalaisessa kulttuurissa tuppisuinen suomalainen on väärässä paikassa. Rafkin on hyvä esimerkki nuorille NHL:stä unelmoiville, miten koulussa kielten tunneilla kannattaa pitää ahteri tiukasti koulunpenkillä.

– On iso asia, kun kielen avulla ymmärrät, mitä valmentaja sanoo. Pystyt myös kommunikoimaan joukkuekavereiden kanssa. Pelaaminen sujuu paremmin, kun voit olla sosiaalinen. Ethän sinä voi nauttiakaan, jos et ymmärrä, mitä ympärilläsi tapahtuu, kertoo Rafkin.

Rubenin tarinassa erityistä on se ikä, kuinka vanha hän oli lähtiessään Yhdysvaltoihin.

– Olin kolmentoista, kun olin keväällä pelaamassa Slovakiassa Selects-turnausta. Toiminta kokoaa ikäluokkansa huippuja pelaamaan toisiaan vastaan. Turnausta voidaan pitää maajoukkuetoiminnan esiasteena. Eräs siellä ollut amerikkalaisen joukkueen valmentaja ehdotti minua tulemaan Yhdysvaltoihin ja osallistumaan junioreille tarkoitettuun kesäsarjaan.

Kun vanhemmatkaan eivät laittaneet hanttiin ja lupasivat kustantaa matkan, yläasteikäinen Ruben lähti kesällä rohkeasti reissuun. Hän asui USA:ssa perheessä, jossa oli saman ikäinen poika.

Perillä matka sai mielenkiintoisen lisämausteen.

– Minulle ehdotettiin erästä yksityistä sisäoppilaitosta. South Kent School sijaitsee Connecticutin osavaltiossa puolentoista tunnin matkan päässä New Yorkista. Kävin Turusta paikalle matkustaneen isäni kanssa tutustumassa jääkiekkopainotteiseen kouluun. Tykästyin heti, mutta tein päätöksen vasta palattuani ensin kotiin.

Ruben sai uuteen kouluunsa stipendin ja asui sisäoppilaitoksen asuntolassa.

– South Kent School on arvostettu koulu, jossa opiskelu ilman stipendiä on kallista, 80 000 euroa lukukaudessa. Monelle amerikkalaiselle stipendi on kaikki kaikessa, koska koulutus maksaa isoja summia. Oppilaita oli koulussamme vain 180, joista kuutisenkymmentä oli jääkiekkoilijoita. Osa oli jalkapallon tai koripallon pelaajia, loput normaaleja oppilaita. Sisäoppilaitoksessa pitää olla hyvät numerot, muuten et pelaa.

Rubenin vauhti oli ollut nopea. Vielä tovi sitten hän pelasi Turun Palloseuran junioreissa.

– Aloitin jääkiekon harrastamisen kolmivuotiaana isä-poika-luistelukoulusta. Maila on ollut kädessäni niin kauan kuin muistan. Kaikenlainen pelailu on aina kiinnostanut. Kävin TPS:n juniori-ikäluokat läpi C-junnuihin saakka, ennen kuin lähdin Amerikkaan.

Kun Rafkinilla tuli kaksi vuotta täyteen South Kent Schoolissa, oli aika ottaa uusi askel elämässä. Samalla, kun pelit alkoivat sujua entistä paremmin, nuorukaisella vahvistui ajatus, että jospa jääkiekosta saisi itselleen oikean ammatin. South Kent Schoolin jälkeen turkulaisen pelit jatkuivat Yhdysvaltain juniorisarjan USHL:n (United States Hockey League) jenkkiseura Tri-City Stormissa.

– Pelasin USA:n juniorisarjaa vain vuoden, sillä halusin siirtyä Kanadan puolelle. Siellä juniorisarjat ovat vielä kovempitasoisempia. Yhtenä vaihtoehtona olisi ollut pelata USA:n yliopistosarjassa. Stipendikin Denverin yliopistoon oli jo varmistunut.

Canadian Hockey League (CHL) muodostuu kolmesta pääjunioriliigasta. Yksi niistä on OHL eli Ontario Hockey League ja kaksi muuta ovat WHL ja LHJMQ. Joukkueisiin vaaditaan vähintään kuudentoista vuoden ikä. Osa joukkueista tulee Yhdysvaltain puolelta.

Pääsy joukkueisiin ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan niihin valitaan pelaajat NHL-tyyliin Draftin eli varaustilaisuuden kautta. Ulkomaalaiselle tilanne on vielä haastavampi, sillä joukkueessa voi olla vain kaksi ulkomaalaista pelaajaa kokoonpanossa. Draft on ainoa tapa suomalaisillekin yltää Kanadan junioreiden pääsarjoihin.

– Draftissa kaikki pelaajat varataan samanaikaisesti. Ei voi vaikuttaa, mihin kolmesta junioriliigasta pääsee. OHL:n Windsor Spitfires varasi minut. Joukkueessa oli jo aikaisemmin toinen suomalainen, minua vuotta vanhempi Kari Piiroinen.

CHL:n jokaisen junioriliigan parhaat joukkueet kohtaavat toisensa kauden päätteeksi. CHL:n mestaruudesta pelataan Memorial Cup, jossa kohtaavat kolmen liigan mestarit ja isäntäjoukkue.

Kun Winsorissa kausi oli päätöksessä, tuli Rafkinille täyteen neljä vuotta poissaoloa kotoa. Siinä ajassa kehittyy pelaajana, mutta vielä enemmän ihmisenä. Tuloksena oli myös tutkinto jenkkilukiosta, josta todisteena sikäläinen neliönmallinen ”ylioppilaslakki”.

– Harva lähtee Suomesta niin nuorena kuin minä. Toki kävin kesällä ja jouluna Suomessa sekä vanhempani kävivät Amerikassa pari kertaa vuodessa. Nykytekniikalla ero perheestä ei ole niin iso juttu kuin aikoinaan. Mutta kyllä neljässä vuodessa aikuistuu pikavauhdilla, kun joutuu huolehtimaan omista asioistaan. Jenkeissä perheet olivat mukavia ja kodit hienoja, mutta pitää osata itsekin käyttäytyä hyvin.

Rafkinilla olisi ollut mahdollisuus pelata vielä kolmen vuoden ajan Kanadan junioriliigassa, mutta hän halusi palata takaisin Turkuun. Sopimus TPS:n kanssa sujui mutkattomasti.

– Itselläni on ollut aina unelma pelata TPS:ssä. Halusin ottaa uuden askeleen urallani. Kanadan juniorisarjat, joissa voi pelata 21-vuotiaaksi asti, ovat tasoltaan kovempia kuin kotimainen Mestis. Harvoin Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla saa pelata NHL:ään varattuja pelaajia vastaan. TPS:ssä saan harjoitella ja pelata Lauri Korpikosken tapaisten kokeneiden pelaajien kanssa.

Rafkin tiedostaa olevansa nyt kahden seuraavan kauden ajan TPS:n liigajoukkueessa yleisön silmissä suurennuslasin alla. Se ei nuortamiestä hetkauta, sillä Atlantin toisella puolella hän on tottunut paineisiin ja jatkuvaan näytön antamiseen. Amerikkalainen järjestelmä ruokkii sinnikkyyttä ja taistelutahdon rakentamista.

– Henkilökohtainen tavoitteeni on vakiinnuttaa top4-paikka TPS:n puolustuksessa. En tullut Turkuun katsomoon istumaan. Toinen tärkeä tavoite on Kanadassa pidettävät seuraavat U20-MM-kisat.

Tavoitteiden täyttymisessä auttaa Rafkinin ominaisuudet pelaajana. Hänellä on kova halu kehittyä ja edetä urallaan.

– Olen hyvin liikkuva kiekollinen puolustaja sekä maalin edessä että kulmissa fyysinen pelaaja. Minua vastaan on veemäistä pelata.

Nuoresta iästään huolimatta Ruben on nähnyt ja kokenut jo paljon. Itseluottamus 184 senttisellä äijämäisellä turkulaisella on ainakin kohdillaan.

– Odotan varaustani toisella tai viimeistään neljännellä kierroksella NHL:ään.

Ruben Rafkin lähti Yhdysvaltoihin jo 14-vuotiaana. Opiskelun ohella turkulainen pelasi jääkiekkoa paikallisissa juniorisarjoissa, muun muassa Kanadan junioriliigassa. Nyt oli aika palata kotiin ja Turun Palloseuraan. Seuraava henkilökohtainen tavoite on vakiinnuttaa paikka TPS:n puolustuksessa. Sitä varten hankitaan voimaa vielä lisää kuntosalilta.
Kaikki sai alkunsa TPS:n juniorisarjoista, josta Rubenin tie vei Yhdysvaltoihin. Neljän vuoden aikana Atlantin toisella puolella tuli suoritettua ansiokkaasti myös opintoja. Kuva: Ruben Rafkinin kotialbumi

ETUSIVU