VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Jyrätään vaan matalaksi, mokomakin rötiskä, ajattelivat aikoinaan monet turkulaiset poliitikot. Onneksi näin ei käynyt. Hilkulla kuitenkin oli, että Qwenselin talo, eräs Turun ja jopa koko Suomen arvokkain puinen porvaristalo, olisi palanut jo aiemmin poroksi.
Vuonna 1827 kaupungissa roihuneen tulipalon leviäminen pysähtyi talon nurkalle. Ehkä siksi Aurajoen länsirannan kortteli nimitettiin palon jälkeen Onnen jumalattaren mukaan Fortunakortteliksi.
Ennen Turun paloa hienostokaupunginosaa kutsuttiin Herrainkulmaksi. Kenraalikuvernööri Pietari Brahen aloitteesta alue varattiin kaupungin kermalle. Täältä löytyivät tontit niin kenraalikuvernöörille itselleen kuin myös hovioikeuden presidentille, pormestarille ja raatimiehille. 1600-luvun puoleen mennessä Herrainkulman kaikki tontit olivat rakennetut.
Paljon on muuttunut noista ajoista, mutta Qwenselin talo idyllisine pihapiireineen on säilynyt hämmästyttävästi keskellä kaupunkia nykypäivään asti. Puutalokortteli on ainoa säilynyt muistomerkki Pietari Brahen vuoden 1652 asemakaavasta, jossa erityisesti aatelistolle varattiin oma asuinalue joen länsirannan korttelista.
Vanhassa Turussa talot tunnettiin omistajiensa nimillä. Qwenselin nimi on vakiintunut, vaikka hän ei ollut tontin ensimmäinen eikä viimeinen omistaja. Hovioikeuden asessori Wilhelm Johan Qwensel osti sen aikaisen kaupungin pääkadun, Jokikadun, nykyisen Läntisen Rantakadun tontin professori Petrus Hahnilta vuonna 1695.
Qwenselin jälkeen tontin omistaja on vaihtunut useaan kertaan, kunnes Turun kaupunki lunasti sen 1900-luvun alussa. Qwenselin tontille suunniteltiin uutta virastotaloa, mutta hanke ei koskaan toteutunut. Sen sijaan museoviraston amanuenssin Irja Sahlbergin innoittamana tiloihin avattiin Suomen ensimmäinen apteekkimuseo vuonna 1958.
Päivittäin tuhannet turkulaiset kiirehtivät Jokirantaa pitkin aamulla töihin ja illalla kotiin. Aniharva ohikulkija oivaltaa, millainen idyllisyys kätkeytyy Qwenselin korttelin sisäpihalle ja rakennuksen sisätiloihin. Varttuneempi väki muistaa vielä, miten koko ränsistynyt kortteli oli suljettu läpikululta.
Ulko-ovi Rantakadulta on nykyään suljettu. Uusi esteetön sisäänkäynti tapahtuu sisäpihalta.
Kun astuu Apteekkimuseoon, oivaltaa oitis, että kyseessä on todellinen helmi. Keskeisestä sijainnistaan ja ainutlaatuisista kokoelmistaan huolimatta Apteekkimuseossa ei koe ruuhkaa. Silti se on monien mielestä Turun viehättävin nähtävyys. Mielikuva tylsästä apteekkimuseosta on harhaa.
Qwenselin talossa ei todellisuudessa ole koskaan ollut apteekkia. Rakennuksessa on ollut alun perin Nils Tjäderin Turun palon jälkeen perustama rihkamakauppa. Vuonna 1958 avattu Apteekkimuseo päätettiin sijoittaa tähän rakennukseen, aluksi vain kolmeen huoneeseen. Nyt museokokonaisuus käsittää 14 huonetta. Museon laajuus onkin monelle vierailijalle yllätys.
Museon eräs näyttävimmistä kokonaisuuksista on niin sanottu apteekkioffisi, empiretyyliseen aula. Sen mahonkikalustus on Oulun Vanhasta Apteekista 1850-luvulta. Tätä, ilmeisesti Carl Ludwig Engelin suunnittelemaa sisutusta, pidettiin maamme kauneimpana apteekkikalustona. Hyllyjen astiat on saatu eri puolilta Suomea sijainneista apteekeista.
Kaupan takaosan varastotilat on muutettu myös apteekin käyttöön. Apteekkioffisin takana on materiaalihuone arsenikkipurkkeineen. Sen jälkeen on muun muassa laboratorio ja yrttikammari. Lääkkeiksi tarkoitettuja yrttejä kerättiin Suomen luonnosta niin paljon kuin mahdollista. Vain pari kertaa vuodessa laivalla tuotiin ulkomailta harvinaisempia yrttejä. Apteekkari pyrki omavaraisuuteen eli kaikki lääkkeet olivat itse valmistettuja.
Tjäderin kauppapuodin ohessa on vanhempi, varsinainen Qwenselin rakennus, mahdollisesti jo 1600-luvun lopulta. Sen omisti aikoinaan kaupunginlääkäri ja Turun akatemian lääketieteen sekä kirurgian professori Josef Pipping, aateloinnin jälkeen Pippingsköld.
Pippingin perheen tilat on säilytetty 1790-luvun tyyliin. Alkuperäistä kustavilaista tyyliä on jäljitelty mahdollisimman paljon. Seiniä verhoavat öljymaalilla kankaalle maalatut tapetit on tehty alkuperäisen näköisiksi.
Vaikka Qwenselin talossa ei ole koskaan asunut ainuttakaan apteekkaria, soveltuvat Pippingin huoneet hyvin apteekkarin asunnoksi. Se koostuu isännän ja emännän huoneista, salista, makuuhuoneesta ja vierashuoneesta.
Turun Apteekkimuseo kertoo, ei pelkästään vanhasta apteekkiperinteestä, vaan myös, miten kaupungin eliitti asui pari vuosisataa sitten. Museo pursuaa nostalgisia yksityiskohtia: tapetteja, huonekaluja, valaisimia ja kaakeliuuneja, joista yksi on alkuperäinen. Joulunaikaan salin pöytä on katettu herkuilla.
Korkea-arvoiset virkamiehet ja aateliset koristivat tonttinsa hedelmä- ja ryytitarhoin. Lisäksi tarvittiin tilat hevosille ja vaunuille. Tilaa oli myös viidelle lehmälle, kahdelle käymälälle, mankelituvalle, renkikammarille ja leivintuvalle. Talousrakennusten ulkoasu ei ole juurikaan muuttunut sadan vuoden aikana. Vain tontin perällä sijainnut puutarha on kadonnut.
Sisäpihalle ei kaupungin melu kantaudu. Siipirakennuksen keittiötiloissa toimii nykyisin vanhanajan kahvila, Cafe Qwensel. Yhteistyö museon ja kahvilan välillä hyödyntää molempia. Moni kahvilassa poikkeava piipahtaa myös Apteekkimuseon puolella ja päinvastoin. Elämys on täydellinen.
TURUN APTEEKKIMUSEO
Osoite: Läntinen Rantakatu 13b, Turku.
