Turun biologinen museo on ainutlaatuinen – vastaavanlaista ei ole edes koko Euroopassa

Todellinen klassikko! Turun biologisessa museossa oppii tunnistamaan kotimaisia eläinlajeja. Näin ovat tehneet tuhannet koululaisryhmät jo vuosikymmenien ajan, sillä Turun biologisen museon perustamisesta on kulunut jo reilusti yli 100 vuotta. Vastaavanlaista ei ole Suomessa, ei edes koko Euroopassa – Tukholmaa lukuun ottamatta.

Koko museota tuskin olisi Turussa, jos paikallinen liikemies Alfred Jacobsson ei olisi aikoinaan lahjoittanut muhkean summan rahaa museon rakentamista varten. Hän oli vaimonsa kanssa saanut idean tutustumalla suosittuun Tukholman biologiseen museoon. Ajatus tuoda luonto pienoiskoossa sisätiloihin oli muodissa.

Turun näyttelyn suunnittelijaksi ja toteuttajaksi pyydettiin Gustaf Kolthoff, joka oli ideoinut myös Tukholman biologisen museon.

Vuonna 1907 Urheilupuiston kupeeseen avattu museo sijaitsi lähes paljaalla kalliolla. Arkkitehti Alex Nyströmin suunnittelema kansallisromanttinen rakennus näkyi kauas kaupungin keskustaan asti. Nyt Valtion virastotalo ja Kaupunginteatterin talo estävät näkymän Aurajoen rannasta. Ehkä juuri siksi moni turkulainen ei aavista minkälaisesta helmestä onkaan kysymys.

Kyseinen arvorakennus, etenkin kesäaikaan, tuskin erottui muutenkaan tuuhean kasvillisuuden takaa. Vuosisadan alussa istutetut kuuset, vaahterat ja koivut kätkivät museon katveeseensa. Onneksi nyt on toisin. Maastoa on raivattu ja rakennus näkyy kaikessa kauneudessaan.

Biologisen museon ensimmäinen intendentti oli lehtori D.A. Wikström. Hänen jälkeensä käytännön toimista vastasi 30 vuoden ajan legendaarinen turkulainen biologian opettaja Fredrik ”Fretu” Rauha. Hänen jälkeensä tointa hoidettiin lähinnä tilapäisesti. 1960-luvulla museon vahtimestari Teppo Terä toimi myös konservaattorina. Vuonna 1982 museon toiminnasta vastasi vakituinen tutkija Ilpo Haahtela. Hänen työtään ovat jatkaneet uudet sukupolvet.

Turun biologinen museo muodostuu niin sanotuista dioraamoista eli maisemaikkunoista. Täytetyt eläimet on sijoitettu lavastettuun luonnolliseen elinympäristöönsä, joka perspektiivisesti sulautuu taustalle maalattuun maisemaan. Taidolla tehdyt taustamaalaukset synnyttävät vaikutelman, että maisema ulottuu kauas näyttelytilaa pidemmälle. Katsojalle syntyy vaikutelma kuin hän olisi osa luontoa. Sana biologinen museo onkin hieman harhaanjohtava. Parempi ilmaisu olisi elinympäristömuseo. Esillä on nyt kolmetoista luontomaisemaa eläimineen.

Isä Kolthoff pyydysti itse ja täytti poikansa Kjell Kolthoffin kanssa näyttelyyn sijoitetut eläimet. Poika Kolthoff myös maalasi öljyvärein maisemien alkuperäiset kangastaustat.

Maisemia tehdessä on päädyttävä kompromissiin. Luonnossa ei olisi mahdollista nähdä yhdellä kertaa yhtä monta lajia kuin museon maisemaikkunoissa on esillä. Alkuaikoina dioraamoihin ahdettiin vieläkin enemmän eläimiä. Museossa esitellään vain kotimaisia lajeja, lähinnä lintuja ja nisäkkäitä.

Viime vuosisadan alussa museon valaistus hoidettiin pelkällä suurten ikkunoiden kautta tulevalla luonnonvalolla. Tunnelma oli ilmeisesti hyvin aito, vaikka yksityiskohtien erottaminen tuotti vaikeuksia etenkin vuoden pimeimpänä aikana. Sähköistämisen ansiosta keinovalon avulla museon käyttökelpoisuutta voitiin lisätä. Silti tunnelma niukasti valaistulla dioraamoja kiertävällä käytävällä on yhä mystinen. On hämmästyttävää, miten yli 100 vuotta sitten kehitelty tekniikka yhä toimii.

Osa museon maisemaikkunoista on alkuperäisiä, tosin myöhemmin kunnostettuja. Niissä kaikissa on jäljellä Kolthoffin pojan Kjellin alkuperäiset taidokkaasti maalaamat taustat. Muutama maisema on kokonaan uusittu. Tilalle on rakennettu muun muassa Lounaissuomalainen viljelymaisema, Puutalokorttelin piha ja Ruissalon lehto keväällä. Kulttuurimaisema ja kaupunkiluonto on näin kelpuutettu mukaan.

Vaikka näyttelyperiaate on yhä sama kuin museon auetessa, on tekninen kehitys mahdollistanut yksityiskohtien muuttamisen. Esimerkiksi aidon näköisen talvimaiseman rakentaminen ei olisi ollut mahdollista edes muutamia vuosikymmeniä sitten. Uudet materiaalit ja uusi tekniikka mahdollistivat upean talvimaiseman rakentamisen. Tuskin missään muualla on niin taidokkaasti tehty talvimaisemaa kuin Turun biologisessa museossa.

Nyströmin suunnittelema rakennus on lähes alkuperäisessä asussaan väritystä myöten. 1960-luvulla tehtiin pieni laajennus talonmiehen asuntoa varten. Tämä tila on nyt toimisto- ja tutkimustiloina. Hiililämmitys korvattiin ensin öljylämmityksellä. Nykyisin talo lämpiää kaukolämmöllä.

Museo tarjoaa näyttelyihin liittyvää opintomateriaalia, joka on saatavilla painetussa muodossa ja sähköisenä. Vaikeusasteeltaan erilaiset tehtävät sopivat niin päiväkoti-ikäisille kuin lukionkin oppilaille. Jopa yliopistot ovat käyttäneet biologista museota opetustarkoitukseen. Internetistä on tulostettavissa ilmaiseksi tuhti annos laadukkaita tehtäviä. Myös asiantuntijaopastusta on tarjolla.

Turun biologinen museo on vanhahtavasta toimintaperiaatteestaan huolimatta mainio kohde. Se on ollut koululaisten ja luokkaretkeläisten suosiossa jo vuosikymmenien ajan. Välillä museo on jäänyt unholaan, mutta sen suosio on jälleen kasvussa. Museon mystinen ja rauhallinen tunnelma on hyvä vastakohta nykyajan räiskyville elämyksille. Myös kiireiselle aikuiselle vierailu hämyisessä biologisessa museossa on koskettava kokemus.

TURUN BIOLOGINEN MUSEO

Osoite: Neitsytpolku 1, Urheilupuiston kupeessa, Samppalinnan maauimalaa vastapäätä.

KARTTA

Arkkitehti Alex Nyströmin suunnittelema kansallisromanttinen museorakennus.

ETUSIVU

SISÄLLYSLUETTELO

 

Yhteistyössä

Suomi on täynnä toinen toistaan kiehtovampia tutustumiskohteita.
Salatut Museot on vieraillut lukemattomissa kotimaisissa museoissa, suurissa ja pienissä. Ja lisää kertyy. Monet ovat piilossa pölyisten teiden päässä, mutta osa löytyy ihan nurkan takaa. Tämän sivuston avulla niiden löytäminen on helpompaa.