Jatkuuko urasi?
Tähän kysymykseen TPS:n Sami Rähmönen on saanut vastata useana syksynä.
– Viimeiset vuodet sopimusneuvotteluissa on menty aina vuosi kerrallaan, siksi olen saanut jo useasti aikaisemminkin vastata kyselyihin urani päättymisestä.
Mennyt kausi oli Rähmöselle viidestoista raitapaidoissa. Kun viime kaudella 350:n TPS-ottelun raja meni rikki, yltää ”Räpsä” ottelumäärissään TPS-legendojen joukkoon. Heikki Suhonen on toki vielä edellä, mutta Rähmönen tullee siirtymään seuraikonien ottelumäärissä pian kakkospaikalle.
Jos Rähmönen on ollut tärkeä Turun Palloseuralle, sitä on ollut myös itse seura ja jalkapallo Halisten lähiössä kasvaneelle pikkukoltiaiselle. Itä-Turun katujen kasvatti hengaili mielellään murrosikäisenä kaupungin keskustassa. Samille kaveripiiri ei ollut paras mahdollinen.
– Yläasteikäisenä koulu ei maistunut. Kaverit olivat tärkeämpiä. Hansakorttelissa tuli pyörittyä. Osa siitä porukasta, missä pyörin, on käynyt jo vankilassakin.
Sami on nähnyt marokkolaista isäänsä viimeksi neljävuotiaana. Niinpä yksihuoltajaäiti on saanut kasvattaa kolmea poikaansa yksinään. Onneksi Samia kahdeksan vuotta vanhempi isoveli Juhani on ollut vahvasti vaikuttamassa rämäpäisen pikkuveljensä elämänvalintoihin.
– Isoveli potki persuksiini. Kun jalkapallo jäi moneksi kuukaudeksi, veli soitti viikoittain ja kyseli, olenko jo mennyt harjoituksiin. Lopulta juniorivalmentaja Seppo Miettinen kutsui minut ja veljeni palaveriin. Hän sai minut vakuuttumaan, että ei kannata tässä vaiheessa lopettaa.
Rähmösen jalkapalloura alkoi Turun Nappulaliigasta. Koska Halisissa ei vielä silloin ollut omaa joukkuetta, Sami pelasi Hannuniitun joukkueessa.
– Luokkakaverin äiti luki lehdestä ilmoituksen ja kertoi siitä minun äidilleni. Nopeasti se innostus syntyi, kun sain oman pallon ja futiskengät.
Nappulaliigan jälkeen tuli siirto Turun Palloseuran junioriorganisaatioon. Ongelmana oli kalliit kustannukset.
– Kausimaksut olivat jo silloin kalliita eikä äidilläni ei ollut aina varaa maksaa niitä. Onneksi isovanhempani auttoivat usein taloudellisesti.
Rähmösen kehitys oli nopea. Siitä todisteena olivat kutsut eri-ikäisten nuorten maajoukkueisiin. 18-vuotiaana oli edessä ensimmäinen aikuisten ottelu TPS:n edustuksessa. Se tapahtui yllättäen ja ottelulla oli iso merkitys aikaisemmin keskikentällä pelanneen Rähmösen tulevalle roolille.
– Suomen Cupin ottelussa valmentaja Kari Ukkonen laittoi minut yllättäen kentälle, kun Jarno Heinikangas jäi pois jo alkulämmittelyn jälkeen. Joudun puolustajaksi. Vastassa oli sen aikainen suuri legenda Piracaia. Ottelu meni minulta hyvin. Vedin muutaman liukutaklauksenkin ja Piracaia alkoi mussuttamaan tuomarille. Sen ottelun jälkeen minusta tuli pakki.
Rähmösen TPS-ura on poikkeuksellisen pitkä. Kotimainen samaa seuraa edustanut liigajyrä alkaa olla harvinaisuus. Mestaruuksia ei ole tullut, mutta tilastoissa on merkintä neljästä SM-pronssista ja yhdestä Suomen Cupin voitosta.
Seurasiirtokin on ollut lähellä.
– Ensimmäisen kerran silloin, kun tiputtiin Veikkausliigasta. Useampi seura oli minusta kiinnostunut. Se on ollut ainoa kerta, kun olen oikeasti joutunut miettimään seurasiirtoa. Jos tätä tekisin rahasta, niin pelaisin varmasti muualla.
Vuodet ovat hioneet TPS-kapteenin särmiä.
– Olin nuorena ongelmapelaaja, tuittupää. Suutuin helposti. Urani alussa tuli otettua jälkitilanteista tyhmiä punaisia. Nyt osaan hillitä tunteitani.
Myös kentän ulkopuolella on iän myötä tapahtunut kasvua. Räkänokasta on tullut vastuullinen kahden lapsen perheenisä, kuten Rähmönen on itsekin todennut.
Elämän asettumisessa tasapainoon on auttanut myös siviilityö. Rähmönen on niitä Veikkausliigatason pelaajia, jotka ovat mukana normaalissa työelämässä.
– TPS:n toimitusjohtaja Juha Reini ehdotti aikoinaan opiskelua jalkapallon pelaamisen ohessa. Kävimme tutustumassa oppisopimuksiin. Aluksi se pelotti, koska en ole koskaan ollut mikään kunnon koululainen. Lastenohjaajan työ kuitenkin kiinnosti.
Rähmönen suoritti tutkinnon työskentelemällä muun muassa kolmen vuoden ajan Kaarinan SOS-lapsikylässä. Uravalinta oli onnistunut, onhan Rähmösellä itsellään ymmärrystä omasta nuoruudestaan, kun kaikki asiat eivät mene niin kuin pitäisi.
– Nyt toimin Vähäheikkilän koululla iltapäiväkerhon ohjaajana. Meitä on siellä yli 100 lasta ja yhdeksän ohjaajaa. Vuoden verran olen tehnyt myös keikkaluonteisesti töitä Lausteen perhekuntoutuskeskuksessa.
Mutta entä tulevaisuutesi? Jatkuuko urasi?
– Itselläni on yhä iso halu jatkaa. Mittarissa on 32 vuotta. Haluan yhä pelata, niin kauan kuin kroppa ja mieli kestää sekä niin kauan tämä on kivaa. Perheellinen joutuu kuitenkin miettimään kokonaisuutta. Rahastakin on aina kysymys. Ensi kauden osalta sopimustilanteeni on yhä auki. Emme ole vielä istuneet neuvottelemaan jatkostani.
(Tämä haastattelu tehtiin ennen kuin Rähösen ammattilaisura tuli päätökseen Turun Palloseurassa syksyllä 2020. Sen jälkeen Sami siirtyi vielä toviksi pelaamaan Kaarinan Poikiin ja TPS:n reservijoukkueeseen.)
