Santtu Kiili ei ole etunimeltään Mauno, vaikka moni niin sattuneesta syystä luuleekin. Mutta, kuten sukunimi viittaa, on hän sukua legendaariselle TPS:n maalivahdille Lasse Kiilille. Ehkäpä juuri siksi Santtu on innokas urheilumies. Ja hyvä niin, sillä hän tekee yhteistyötä monen turkulaisen urheiluseuran kanssa.
Kiili, yrittäjäperheen vesa, on pitkänlinjan ravintola-alan yrittäjä. Työuraa kertyi vuosien aikana esimiestehtävissä eri organisaatioissa. Muun muassa kuusitoista vuotta vierähti S-ryhmässä.
Sitten Kiili päätti kokeilla jotain ihan muuta. Santtu siirtyi Mikko Lehtisen houkuttelemana pariksi vuodeksi Tuto Hockey Oy:n toimitusjohtajaksi. Se oli aitiopaikka nähdä, kuinka hieno laji on, mutta myös miten suuria haasteita urheiluseuroilla on arjessa.
– En ollut koskaan edes käynyt Tuton peleissä. Seura oli hieman pysähtyneessä tilassa, ja piti saada toimintaan draivia. Juhani Tamminen palkattiin joukkueen valmentajaksi, paransimme hallin palveluita muun muassa rakentamalla päätyravintolat sekä aitiot, perustimme yritysklubin ja panostimme hurjasti ottelutapahtumaan. Aktiivisesti markkinoimalla saimme yleisöäkin käymään otteluissa. Se oli myös aikaa, jolloin Mestiksestä oli vielä mahdollista nousta liigaan ja sarjan kiinnostus oli kasvussa.
Varainhankinnassa oli isoja haasteita.
– Olin tottunut siihen, että edellisessä työpaikassani kassasta ei raha loppunut. Nyt Tutossa iski heti arki. Jo ensimmäisenä Tuto-päivänä olin tilanteessa, jossa palkat piti maksaa viikon päästä ja seuran tilillä oli muutama satanen. Mutta siitäkin selvittiin. Työtä voisi kuvata sanoilla ”kurjuuden maksimointi”.
Pesti jääkiekkoseuran toimitusjohtajana oli kuitenkin opettavaista.
– Jos järjestät vuodessa kolmekymmentä tilaisuutta keskimäärin aina yli tuhannelle ihmiselle, joudut joka kerta melkoiseen ralliin. Yhden ottelutapahtuman järjestämisessä ja sen markkinoinnissa on iso työ. Jääkiekkoseuran toimitusjohtajan työ sen verran vaativaa, että sitä ei moni jaksa tehdä montaa vuotta.
Jokainen tavoitteellista urheilutoimintaa tekevä seura arvostaa yritysmaailman johtajaa, joka ymmärtää myös urheilumarkkinoinnin haasteet. Niinpä Kiili on halunnut olla mukana avittamassa omalla toiminnallaan paikallista seuratoimintaa.
– Tuto-vuodet opettivat, miten haastavaa on urheiluseuran ammattimainen pyörittäminen. Jo silloin syntyi ajatus, että tulevaisuudessa voisin auttaa omalla panoksellani.
Tuto-pestin jälkeen Kiili palasi takaisin ravintola-alalle itsenäiseksi yrittäjäksi. Nyt Kiilin omistamaan yritysryppääseen kuuluvat Kupittaan kolme Mauno-ravintolaa, Uittamon Paviljonki, Akatemiatalon juhlasali, Vierailukeskus Joki sekä Aurajokirannan Bassi-ravintola ja keväällä avattava ravintola Bassi Helsingin keskustassa.
Urheilussa Kiili on aina ollut moniruokainen. Eri lajeja on tullut harrastettuja salibandystä pöytätennikseen. Niinpä yhteistyö urheiluseurojen kanssa on luontevaa.
– Tällä hetkellä olemme eräs Tuto Hockey Oy:n omistajista. Itse istun organisaation hallituksessa. Sen myötä teemme yhteistyötä myös Tuto Volleyn ja FBC Turun kanssa. TPS:n jalkapallon kanssa olemme tehneet yhteistyötä jo vuosia. Pitkälti tuemme niitä pääsarjatason joukkueita, jotka pelaavat Kupittaan alueella. Niinpä myös TPS Salibandy ja Ura Basket ovat meidän yhteistyökumppaneita. Lisäksi olen lasteni kautta tukemassa ÅSK-uimaseuraa. Toki olemme mukana myös TPS:n lätkäjoukkueen toiminnassa.
Yhteiskuntavastuuta voi kokea jokainen yritys.
– Minusta yritysten pitäisi olla vielä enemmän mukana auttamassa paikallisia urheiluseuroja jo pelkästään yhteiskuntavastuun takia. Jos yrityksen logo liitetään urheiluun, se koetaan aina positiivisena.
Kiili painottaa, miten urheiluseurojen tukeminen ei ole enää laitamainosten ostamista. Yritykset haluavat yhteistyökuviolta muutakin. Kiilin vinkistä kannattaa seurojen ottaa opikseen.
– Urheiluseurat eivät osaa myydä yhteistyökuviota oikein. Seurojen pitäisi ymmärtää, miksi yritysten tulisi olla mukana. Laitamainos tai kausikortti ei ole se juttu. Itse olen mukana sen takia, että ostan ”pääsylipun” urheiluyhteisön sisälle. Se antaa minulle mahdollisuuden verkostoitumiseen, tapaamaan toisten yritysten päättäjiä.
Kiili kehottaa seuroja tuotteistamaan enemmän toimintaansa. Urheilullisella menestyksellä ei ole yrityksen kannalta suurta merkitystä. Mukana voi olla muulloinkin kuin aallonharjalla. Tärkeintä on uusien ihmisten tapaaminen ja suhteiden luominen.
– Urheiluseuroissa tuotteistaminen on amatööritasolla. Seuroille tärkeintä on urheilullinen menestys ja yleisömäärät. Se ei aina ole yritykselle tärkeintä, vaan taustoilla mukana oleva liiketoiminta kiinnostaa enemmän. Urheiluseura menestyksestä riippumatta tarjoaa alustan, missä eri ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan ja luomaan uusia liikesuhteitaan. Kasvot tulevat tutuiksi. Mitä isompi seura, sitä enemmän on mahdollista tavata uusia yhteistyökumppaneita. Turussa verkostoituminen on erityisen tärkeää, kun olemme hitaasti lämpenevää jengiä. Sinun pitää myydä ensin itsesi. Vasta sen jälkeen saat jotain takaisin.
Sosiaalisesta mediasta on tullut seuroille uusi tehokas markkinointikanava. Senkin käyttämisessä Kiilillä on antaa seuroille hyvä vinkki.
– Sosiaalista mediaa voisi laajentaa niin, että sen anti ei olisi suunnattu vain joukkueen kannattajille, vaan se tarjoaisi näkyvyyttä myös yrityksille. Pelissä voi käydä vain murto-osa siitä määrästä yleisöä, minkä joukkueen sosiaalinen media tavoittaa. Markkinoinnin lisäarvo on aivan muualla kuin ottelun aikana hallissa. Legendaarisen Tammisen slogan ”Urheiluseuralla on nakkikioskin liikevaihto mutta pörssiyhtiön julkisuusarvo” pitää hyvin paikkaansa ja seurojen pitäisikin osata käyttää näkyvyyttään paremmin hyödyksi.
Ottelun lopputulos ja maalintekijät kerrotaan ensimmäiseksi, mutta tärkeämpänä markkinoinnin kannalta Kiili pitää mielenkiintoisia tarinoita.
– Urheiluseurat mahdollistavat myös tarinankerronnan. Siinä mukana oleminen on hyvää mainosta myös yritykselle. Ottelun lopputulokset elävät vain hetken, mutta taustalla olevat tarinat elävät pidempään. Siinä tarinankerronnassa yrityksenkin kannattaa olla mukana.
