Olihan se erikoinen näky. Normaalisti jääkiekko-otteluissa pikkupojat käyvät vonkaamassa pelaajilta mailoja. Tai ainakin toivovat saavansa edes läpyjä. Nyt yhtäkkiä katsomossa olikin runsaasti teini-ikäisiä tyttöjä, jotka jahtasivat uusia idoleitaan kuin rokkitähtiä konsanaan. Nimikirjoituksen pyytäjiä ja valokuvan ottajia oli jonoksi asti.
Nuoret maailmanmestarit tulivat kertaheitolla kuuluisiksi talvella 2016. Heistä kirkkaimpana jääkiekkotaivaalla tuikkivat Sebastian Aho, Jesse Puljujärvi ja Patrik Laine.
PuLa-Aho-ketju oli tehnyt vaikutuksen Suomen kansaan. Faneja riitti kaikkialla, missä Ahon ja Puljujärven Oulun Kärpät ja Laineen Tappara pelasikaan. Monelle itse peli ja lopputulos ei ollut se tärkein, vaan uusien idolien näkeminen.
Toki seuratkin käyttivät maailmanmestareiden menestystä hyväkseen. Kultajoukkueen sankareita muistettiin eri puolilla Suomea. Muun muassa Hämeenlinnassa heti MM-kisojen jälkeisessä ensimmäisessä liigaottelussa kotijoukkue HPK palkitsi sekä oululaiset Ahon ja Puljujärven sekä oman pelaajansa, Joni Tuulolan.
Oulun Kärpät saapui mestari Ahon johdolla pudotuspelikeväänä 2016 Turkuun. Kyseessä oli puolivälieräsarja Turun Palloseuraa vastaan. Turkulaiset olivat edenneet Kärppiä vastaan voittamalla pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella eli ”säälipleijareissa” Vaasan Sportin.
Kärpät saapui Turkuun tappio niskassaan. Turkulaiset olivat yllättäneet ottelusarjan ensimmäisessä ottelussa Oulussa. Toisessa ottelussa Kärpät ei antanut turkulaisille mitään mahdollisuuksia. Joukkueen kultakuuppa Aho johti tehokkaasti Kärppien peliä.
Kun TPS:n Patrik Moisio, Jonne Virtanen ja Ilkka Pikkarainen tekivät turhilla tappeluillaan itsestään lähinnä pellen, seurasi Kärppien kauden paras pistemies nujakointia vierestä tyynen rauhallisesti.
Oli kiehtovaa seurata läheltä, miten nuori 18-vuotias nappisilmä oli kentän todellinen johtaja. Tuntui uskomattomalta, miten vasta kyseisellä kaudella Kärppien edustusjoukkueen vakiokokoonpanoon noussut nuorukainen hallitsi kentän tapahtumia.
Itse asiassa vaikutti jopa koomiselta, kun vasta aikuisikään yltänyt lapsenkasvoinen nuorukainen jakeli neuvojaan joukkueensa kokeneimmille pelaajille. Kaikesta näki, että Aho tulee menemään urallaan vielä pitkälle, pidemmälle kuin joukkuekaveri Puljujärvi.
Mitä tiukempi paikka, sitä enemmän valmentaja Lauri Marjamäki antoi vastuuta kaukalon pienimmälle pelaajalle. Mutta, mikä oli antaa vastuutta, olihan Aho ratkaissut jo edellisenä keväänä jatkoaikamaalillaan mestaruuden Kärpille. Voittomaalin Tapparan verkkoon iski silloin vasta 17-vuotias Aho. Vain pari vuotta aikaisemmin sama kaveri oli ratkaissut mestaruuden Kärpille C-junioreissa!
Eihän toisen polven kiekkoilija Ahon kehittyminen huippupelaajaksi ole ollut sattumaa. Isä Harri Aho on entinen liigakiekkoilija ja poika Sebastian syntyi jo silloin, kun isä pelasi. Jääkiekko, jäähallit ja pukuhuoneet ovat olleet Sebastianin elämässä syntymästä alkaen. Ja lähes siitä asti, kun poika oppi kävelemään, on myös luisteltu.
Vaikka urheilijan geenit ja kasvuympäristö ovat olleet kohdillaan, on Ahon kehityksen kannalta oleellisinta ollut oma hinku pelata, ei pelkästään jääkiekkoa, vaan myös tennistä, koripalloa ja sählyä. Pihapelit isoveljen ja naapurin poikien kanssa olivat niitä, mitä pelattiin taukoamatta.
Tyypillistä Ahon juniorivuosille oli se, kun hän pelasi itseään vanhempien pelaajien kanssa. C-ikäisenä Sebastian pelasi B-junioreissa ja B-ikäisenä A-junioreissa. Pelimatkoilla bussin takaosa oli varattu vanhemmalle ikäluokalle. Ahon paikka oli linjurin etupäässä. Kentällä osat vaihtuivat. Muita nuorempi Aho muuttui johtajaksi ja määräsi taktiikan.
Sebastian kävi läpi maajoukkuetasolla kaikki ikäluokat. Hän pelasi monissa arvokisaturnauksissakin itseään vanhempien seurassa.
Liigadebyytti tuli helmikuussa 2014 Ahon ollessa 16-vuotias. Poika sai voitto-ottelussa Ässiä vastaan yhden syöttöpisteenkin. Yhteensä liigapelejä kertyi ensimmäisen kauden aikana kolme. Seuraavalla kaudella liigapelien määrä kymmenkertaistui. Ensimmäinen liigamaali tuli vierasottelussa Turun Palloseuraa vastaan syksyllä 2014.
Kärppien kevään 2015 liigafinaalit hidastivat Ahon liittymistä alle 18-vuotiaiden MM-joukkueeseen. Kun Suomen mestaruuteen päättyneen ottelun jälkeen Kärppien pelaajat lähtivät juhlimaan, Aho meni kotiin pakkaamaan laukkunsa. Aamulla oli aikainen lähtö alle 18-vuotiaiden kisoihin Sveitsiin. Tosin Suomella oli jäljellä enää yksi ottelu – loppuottelu USA:ta vastaan, minkä pikkuleijonat hävisivät.
Nuorten arvokisat ennen U20-kisojen jättipottia eivät olleet kovin menestyksellisiä. Taitavaksi todettu, mutta pienikokoinen Aho oli toki noteerattu NHL-tarkkailijoiden muistiinpanoihin. Carolina Hurricanes varasi hänet vasta toisella kierroksella. Edelle sijoittui 35 muuta pelaajaa. Aho antoi kovimmat näyttönsä vasta sen jälkeen, kun hänet oli jo varattu. Oululaisen potentiaali oli jäänyt monelta asiantuntijaltakin huomaamatta. Tämä koitui myöhemmin Hurricanesin onneksi.
U20-joukkueen valmentaja Jukka Jalosen oivallus oli laittaa Aho ykkösketjun keskushyökkääjäksi. Laitureina pelasivat seurakaveri Puljujärvi ja Tapparan Laine. Turnauksesta tuli täysosuma. Laine voitti maalikuninkuuden. Puljujärvi valittiin kisojen parhaaksi pelaajaksi. Aho oli pistepörssin toinen Puljujärven jälkeen. Kisojen aikana Ylen selostaja Niki Juusela nimitti Ahoa professoriksi, jonka aivot raksuttavat kuin tietokone.
Kultaan päättyneet U20-MM-kisat Helsingissä teki Ahon tunnetuksi koko Suomessa. Hurricanesin organisaatiokin saattoi olla perin tyytyväinen aikaisemmin tekemäänsä varaukseen.
Pikkuleijonien jälkeen oli Aholla vuodossa aikuisten maaottelut. Nyt niitä on kertynyt NHL-urasta huolimatta jo kymmeniä. Vuoden 2018 MM-kisoissa Aho oli koko turnauksen paras maalintekijä ja hänet valittiin kisojen parhaaksi hyökkääjäksi.
Ensimmäisellä NHL-kaudellaan Aho oli Hurricanesin toiseksi paras pistemies. Toisella kaudellaan hän oli jo joukkueensa paras pistemies. Tammikuussa 2019 Kärppien kasvatti, oululaisen juniorijääkiekon helmi valittiin NHL:n tähdistöotteluun. Hurricanesin organisaatio on löytänyt hieman vahingossa melkoisen kultakimpaleen.
