Neuschwanstein.
Kuningas Ludvig II rakennutti satulinnojaan, jotka eivät valmistuneet ennen hänen kuolemaansa. Baijerin valtio joutui vararikon partaalle, mutta nyt Ludvigin linnat tuottavat kaiken monikertaisesti takaisin.
Ludvig II:n yltiöpäiset hankkeet saivat valtakunnan rahoista vastaavat ministerit voimaan pahoin. Kuningas toteutti unelmiaan rahaa säästämättä. Parasta sen olla piti.
Unelmista syntyivät Saksan suosituimmat nähtävyydet: Neuschwanstein, Linderhof ja Herrenchiemsee.
Suunnitelmat toteutettiin yhtä aikaa, töitä tehtiin aamusta iltaan. Ludvig halusi Neuschwansteinin linnansa muistuttavan vanhaa saksalaista ritarilinnaa. Esikuvana oli Eisenachin lähellä sijaitseva Wartburgin keskiaikainen kivilinna. Ludvigin haavemaailmaan kuuluivat ritarit ja Saksan muinaistarut. Tuloksena oli uusromaaninen Neuschwansteinin satulinna, prinsessa Ruususen linna.
Toisaalta Ludvig ihannoi Aurinkokuningasta ja loistelaista Versailleis’n palatsia. Hän oli kuningas, joka hallitsi Baijeria itsevaltiain ottein, mutta vihasi hallitsijatehtäviä. Kuninkaallinen loisto oli tärkeämpää. Mielenvikaisuus synnytti hillittömästi koristellut Linderhofin ja Herrenchiemseen. Näissä paikoissa kulta kimaltelee ja marmori hohkaa kaikkialla.
Ludvig-parka ei kuitenkaan ehtinyt nauttia unelmiensa lopputuloksista. Kaikki loisteliaat projektit jäivät osin keskeneräisiksi kuninkaan kuollessa traagisesti. Linnat kyllä rakennettiin myöhemmin valmiiksi ja yleisölle kohteet avattiin pian kuninkaan kuoleman jälkeen.
Amerikkalaiset halusivat ostaa Neuschwansteinin
Kuningas oli tarkkaan harkinnut satulinnan sijainnin. Taustalla on sininen taivas ja Baijerin lumipeitteiset Alpit. Postikorttimaisema parhaimmillaan. Itse linna sijaitsee korkean kukkulan laella. Päästäkseen sinne on käveltävä puolisen tuntia tai voi mennä bussilla. Myös kahden hevosen valjakot, vossikat kyyditsevät turisteja linnaan ja takaisin.
Neuschwansteinin rakentaminen aloitettiin vuonna 1867. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin kuningas kuoli linnan ollessa yhä keskeneräinen. Se viimeisteltiin muutamaa vuotta myöhemmin, tosin alkuperäistä huomattavasti vaatimattomammin. Silti linnan sisätilat ovat ällistyttävät.
Väriloisto on häikäisevä. Kuninkaallista sinistä, Ludvigin lempiväriä on käytetty runsaasti. Huoneet on kuorrutettu kullalla, silkillä, sametilla ja kristallilla. Kaikkialla näkyy Ludvigin ihailu säveltäjä Richard Wagneria kohtaan. Linnan saleissa ja käytävillä on esillä taideteoksia, joiden aiheet ovat Wagnerin oopperoista, muun muassa Niebelungen sadusta.
Turisteille näytetään upea juhlasali, jota ei kuninkaan aikana käytetty kertaakaan. Valtaistuinsalista puuttuu valtaistuin, sillä sitä ei ehditty saada valmiiksi ennen kuninkaan kuolemaa. Istuin oli määrä olla norsunluusta ja kullasta. Sen puuttumisesta huolimatta sali on komea. Marmoriportaat johtavat sille tasanteelle, jolla valtaistuimen piti olla.
Ludvigin linnoissa käytettiin huipputekniikkaa. Kuningas saattoi istua vesiklosetissa ja kylpeä simpukan mallisessa pesualtaassa, johon johdatettiin lämmintä vettä joutsenen mallisesta hanasta. Myös huippumoderneihin keittiöihin tuli lämmin ja kylmä vesi. Linnassa paloivat jopa sähkövalot.
Väitetään, että Disney-yhtiö halusi ostaa linnan, purkaa sen ja siirtää Yhdysvaltoihin. Vaikka kauppoja ei syntynyt, Walt Disney käytti Neuschwansteinia prinsessa Ruususen linnan mallina.
Linderhof
Lähellä Neuschwansteinia sijaitsee hillittömästi koristeltu Linderhofin linna, joka loistossaan on edellistä komeampi. On makuasia, onko Graswangin laaksossa sijaitsevan Linderhofin kesälinnan sisutus jo lähes mauton. Ylenpalttisen loistelias se ainakin on. Kultaa ja kimallusta on joka puolella. Seiniä koristavat gobeliinit ja katossa roikkuvat jättiläiskruunut.
Erikoisuutena on ruokapöytä, joka voidaan laskea alas keittiöön kattausta varten. Ludvigille kelpasi vain paras mahdollinen lounasseura. Kun sitä ei ollut tarjolla, turvautui kuningas mielikuvitukseensa. Pöytä piti kattaa useammalle vieraalle, ja syödessään kuningas keskusteli innokkaasti kuviteltujen vieraittensa kanssa.
Mielikuvituksellisin Ludvigin ideoista on Venuksen luola, joka on täysin keinotekoinen, kuninkaan fantasioiden synnyttämä. Ulkopäin se on tavallisen kallion näköinen, mutta koko rakennelma on tehty kivestä ja sementistä. Luolan sisäpuolella on maanalainen järvi, katosta roikkuu stalagmiitteja. Kaikki on keinotekoista.
Herrenchiemsee
Pökerryttävin ja suurin Ludvigin linnoista on saarelle rakennettu Herrenchiemsee, joka on loisteliaampi palatsi kuin itse Versailles. Palatsin sata metriä pitkä peilisali ja kuninkaallinen makuuhuone vetävät vertoja Aurinkokuninkaan vastaaville. Suuressa ruokasalissa on maailman suurin posliininen kattokruunu.
Myös barokkityylinen puistoalue noudattaa Versailles’n esimerkkiä. Puutarhan romanttiset patsaat ovat kuin suoraan Richard Wagnerin oopperoista
Koomista on se, että Ludvig ehti vierailla linnassaan yhteensä vain viikon verran, eikä se ehtinyt valmistua kuninkaan eläessä.
Synkkä tarina
Ludvig II syntyi Münchenissä vuonna 1845. Hän kuului Wittelsbachin sukuun, joka oli hallinnut Baijeria vuosisatojen ajan. Suvun rasituksena oli periytyvä mielenvikaisuus ja suurta julkisuutta saaneet naisseikkailut. Ludvig II ja hänen veljensä Otto todettiin hulluiksi, ja heidät erotettiin tämän takia kuninkaan virasta. Ludvig II:n isoisä Ludvig I rakastui intohimoisesti tanssijattareen ja onnenonkijaan Lola Monteziin. Skandaali päättyi kuninkaan eroon virastaan.
Ludvig II nousi valtaistuimelle 18-vuotiaana. Hän oli salskea mies, jolla oli tuuhea, taipuisa tukka ja kirkkaan siniset silmät. Komeasta ulkonäöstään huolimatta hänellä ei ollut onnea naisten keskuudessa, joskin Ludvig ei paljoa naisista välittänytkään.
Hän ehti kuitenkin olla hetken kihloissa Itävallan keisarinnan Elisabethin eli Sissin siskon, Sofian kanssa. Kihlaus purkautui juuri ennen häitä.
Kuninkaan mystinen kuolema
Ludvigin tuhlaileva elämäntapa sai Baijerin valtion lähes konkurssiin. Lopulta hallitus kyllästyi erakoituneeseen kuninkaaseen ja hänet asetettiin holhouksen alaiseksi mielisairauteen vedoten. Höynähtänyt Ludvig eristettiin Starnbergseen rannalla sijaitsevaan Bergin linnaan, jonka huoneiden ikkunoihin oli kiinnitetty kalterit.
Kuninkaan lopullinen kohtalo on mysteeri. Kukaan ei ollut todistamassa traagista aamukävelyä, jolla majesteetti oli henkilääkärinsä tohtori Guddenin kanssa. Molemmat löytyivät kuolleina alppijärven rantavedestä.
Rannalta löytyi merkkejä kamppailusta. Ludvig oli 192 sentin mittainen jättiläinen. Gudden oli häntä huomattavasti lyhyempi ja heiveröisempi. Tohtori Guddenia oli isketty jollakin kovalla esineellä ja kasvot olivat raavitut, kun hänet löydettiin kuolleena. On jäänyt ikuiseksi arvoitukseksi, tekikö kuningas itsemurhan hukuttautumalla vai joutuiko hän salamurhan uhriksi. Muistona tapahtumasta on järven rantaveteen pystytetty risti.
Hyvä tietää
Neuschwanstein
Linna on eräs Saksan suosituimmista nähtävyyksistä. Ruuhkiin pitää varautua, sillä linnassa käy vuosittain 1,3 miljoonaa vierailijaa. Lippu ostetaan linnan alapuolella sijaitsevasta lipputoimistosta. Sisään mennään määrättyyn aikaan (kellonaika on lipussa), joten ylös menoon pitää varata aikaa.
Jos aika antaa myöten, voi lähteä linnan ympäristöön patikoimaan. Suosittu kävelykohde on Marienbrücke (Mariansilta), josta avautuu paras näköala kohti linnaa.
Näköetäisyydeltä Neuschwansteinista sijaitsee hänen isänsä Maksimilianin isännöimä Hohenschwangaun linna. Sen kävijämäärät ovat murto-osa Neuschwansteinin vastaavista.
Linderhof
Myös Linderhofin sisätiloihin mennään lipussa oleva kellonajan mukaan. Omaa vuoroa odotellessa voi nauttia palatsin upeasta puutarhasta. Kierros sisällä kestää noin puolituntia. Pääsylipulla pääsee myös Venuksen luolaan. Sitä ei kannata jättää väliin
Herrenchiemsee
Herrenchiemsee on rakennettu Herreninselin saarelle Baijerin suurimman järven Chiemseen keskelle. Palatsin tutustumista varten pitää varata useampi tunti aikaa. Mantereen puolelta saarelle on veneyhteys, joka kestää yhteen suuntaan noin 20 minuuttia. Saarella joutuu vielä kävelemään noin 20 minuuttia kuninkaallisen palatsin luo. Opastettu kierros kestää noin 35 minuuttia. Aikaan menee myös puistoalueeseen tutustumisessa.
Baijerin osavaltio omistaa kaikkiaan viitisenkymmentä linnaa. Niistä löydät lisätietoja osoitteesta