Nuori alle kolmekymppinen Tapio Suominen oli vuonna 1992 aivan täpinöissään. Ylellä oli tapahtunut sukupolvenvaihdos. Mr. Koripallo Pentti Salmen siirtyessä eläkkeelle noviisi Suominen sai tilaisuuden. Hän selosti Barcelonan olympialaisten koripallofinaalin. Paikalla oli Suomisen ohella olympiahistorian tunnetuin koripallojoukkue, NBA:n tähtisikermä Dream Team.
Mutta nyt on alkamassa Ura Basketin Korisliigaottelu Kupittaan palloiluhallissa. Suominen on tutulla paikallaan selostamossa. Vaikka aika on toinen, on Suominen aivan yhtä innoissaan.
Koripallomies on koripallomies, oli sarjataso mikä tahansa.
Ihan sattumastakaan ei ole kysymys. Kaikki toki tietävät Suomisen 30 vuotta kestäneen uran Ylen urheilutoimituksessa. Siihen sisältyy yli 3 000 selostettua lähetystä taitoluistelusta formulakisoihin. Mutta kaikki eivät ehkä tiedä, että ”Koko kansan Tapsalla” on vahva oma koripallohistoria. Vaikka hänestä ei tullut pääsarjatason pelaajaa, on innostus koripalloon kulkenut Suomisen mukana aina pikkupojasta lähtien.
Turussa Heidekenillä syntynyt, mutta Raisiossa lapsuutensa viettänyt ja urheilusta kiinnostunut Suominen teki lajivalintansa jo varhain. Ensin piti kokeilla jääkiekkoa ja nappulajalkapalloa, mutta lopulta koripallo vei voiton. Sekään ei lannistanut, vaikka pelikaverit olivat Tapiota isompia.
– Lajivalintaan vaikutti kaikkein eniten kaveriporukka. Olimme koulussa samalla luokalla. Touhusimme pienessä Raisiossa samoja asioita yhdessä. Koripalloa oli pelattu paikkakunnalla ennenkin, mutta toiminta vilkastui 1970-luvun alkuvuosina. Nuorille pojille tarjottiin mahdollisuus harrastaa koripalloa. Siihen aikaan Turun alueella oli useita juniorijoukkueita, muistelee Suominen.
Eletään 1970-lukua ja Suominen pääsi pikkupoikana näkemään paikan päällä Turun NMKY:n loisteliaita otteita Kupittaan urheiluhallissa. Jos Tapio Sten ja Mikko Koskinen tekivät vaikutuksen, teki sitä mitä suuremmassa määrin myös Namikan tummat ulkomaalaisvahvistukset. Koripallokipinä syttyi eikä se näytä sammumisen merkkejä vuosikymmeniä myöhemminkään.
Pikku-Tapion koripalloharrastus alkoi kahdeksanvuotiaana. Kotikasvatus piti huolen, että joukkueeksi valikoitui TUL:n joukkue Raision Ryhti. Juniorisarjojen jälkeen oli Suomisen koripallouralla ja elämässä muutenkin edessä iso muutos: vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa Philadelphiassa. Abington High School tarjosi mahdollisuuden harrastaa koripalloa myös kaukana kotona. Try-out -tilaisuuden jälkeen Tapio valittiin koulun joukkueeseen.
– Olin harjoitellut kovaa edellisen kesän Suomessa toiveena päästä pelaamaan vaihto-oppilasvuoteni aikana. Pääsy koulun koripallojoukkueeseen oli minulle iso asia. Pelaaminen koulun joukkueessa merkitsi isoa sosiaalista statusta.
Philadelphia-vuoden jälkeen Suomisen koripalloharrastus jatkui Raision Palloseurassa. Nuorista pojista muodostettu joukkue pelasi Maakuntasarjaa, mutta nousi Suomisarjaan, kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Into harjoitteluun oli kova, sillä raisiolainen uskoi vahvasti pelaavansa tulevaisuudessa koripalloa ammatikseen.
Toisin kuitenkin kävi. Ei tullut ammattikoripalloilijaa. Tuli koripalloa selostava selostuksen ammattilainen.
Suomisen opiskellessa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ilmaantui mahdollisuus selostaa Ylen Radio Keski-Suomen kanavilla HoNsU:n pääsarjatason otteluita. Seura oli Suomiselle tuttu, sillä hän oli Jyväskylään muuttaessaan ollut mukana seuran toiminnassa. Oma koripalloura oli tullut päätökseen, sillä Suominen oivalsi, että hänellä ei ole eväitä pelata kakkosdivaria korkeammalla.
– Aluksi ajattelin, että yltäisin Mestaruussarjatasolle, mutta kun huomasin, että se ei todennäköisestiu toteudu, oma koripalloharrastukseni vähitellen jäi. Jyväskylän alueen paikallisradio selosti lätkämatseja. Yle valitsi koripallon. Urani kannalta se oli käänteentekevää. Koripallon avulla sain Yleltä kesätyöpaikankin.
Ura Ylellä alkoi vuonna 1982. Kun pian avautui urheilutoimituksesta vakituinen paikka, Suomisen opiskelutkin jäivät kesken. Pro gradun viimeistely jäi loppusilausta vaille.
Kymmenen vuotta myöhemmin siitä, kun Suominen oli astellut nuorena kesätoimittajana Ylen urheilutoimitukseen, hän selostajaraakileena oli valmis astumaan Barcelonan olympialaisissa Pentti Salmen suuriin koripallotossuihin. Ihan pystymetsästä Suominen ei selostuskoppiin mennyt, olihan hän jo selostanut useita HoNsU:n otteluita. Tällä kertaa nimet Magic Johnson, Larry Bird, Michael Jordan, Karl Malone, Scottie Pippen ja Charles Barkley saivat Raision Ryhdin kasvatin polvet tutisemaan.
– Se oli elämää suurempi juttu. Olin seurannut NBA-koripalloa niin tarkkaan kuin se siihen aikaan oli mahdollista. Olin alle kolmekymppinen, kun selostin olympialaisten loppuottelua. Siinä piti välillä nipistellä itseään, onko tämä ihan oikeasti tottakaan.
Suominen on todennut NBA-pelaajien tähdittämän loppuottelun kuuluvan hänen kaikkien aikojen selostuskokemusten kolmen kovimman joukkoon. Kun kärkeen lasketaan vielä Mika Myllylän olympialaisten kultahiihto ja jalkapallon MM-kisojen loppuottelu, ei voi kuin hämmästellä millaisella innokkuudella Suominen yhä selostaa Ura Basketin kotiotteluita.
– Ympyrä on sulkeutunut. Nyt olen taas palannut koripalloselostajaksi. Tämä on rakkaudesta lajiin. Urheilu on ollut minulle elämänsisältö pikkupojasta lähtien. Se on seurannut minua eri muodoissaan läpi elämäni. Saan selostamisesta edelleen suurta mielihyvää.
