Loimun hakkuri Joonas Jokela iskee pitkän pallorallin jälkeen pallon voimalla vastustajan kenttään. Väinö Rahkon johdolla koko joukkue tuulettaa villisti. Piste kotijoukkueelle.
Kerttulan seremoniamestari Matti Porrasoja heittää vettä kiukaalle. Ämyreistä kajahtaa Harpon 1970-luvun hitti Moviestar. Kotijoukkueen kannattajat ovat hurmiossa. Kerttulan useampi satapäinen yleisö nousee seisomaan ja hakkaa innolla käsiään.
Mutta eikös lentopallo ole harmaahapsisten suurten ikäluokkien laji… Tai näin ainakin moni olettaa ja on siinä osin oikeassakin.
Tosiasia on myös se, että lentopallosta on tullut pienten maaseutupaikkakuntien laji. Kaupungeissa lentopallo on jäänyt jääkiekon, jalkapallon, salibandyn ja koripallon jalkoihin.
Kerttulan liikuntahallissa Loimun pelatessa Mestaruusliigan otteluaan moisesta ei ole tietoakaan. Kun seuralla on perinteitä pääsarjatasolta ennätyksellisen pitkään, useita vuosikymmeniä, se näkyy myös ottelutapahtumissa. Mutta nykyään tunnelmaa luodaan innolla myös Vammalassa, Loimaalla ja Akaassakin.
Uusraisiolaisena ihastuin välittömästi Loimun matsien hyvään buugiin. Lisää vaan löylyä kattilaan ja kansa viihtyy.
Näin tiivisti eräs nuoremman sukupolven edustaja omia tuntemuksiaan. Uusien sukupolvien houkutteleminen lentopallon pariin on kuitenkin vaikeaa.
Sanotaan, että lentopallon pitää olla mediaseksikkäämpi. Sitä Loimu onnistui taannoin olemaan, kun eräs satunnainen Kerttulaan eksynyt katsoja kaivoi taskustaan desibelimittarin. Lukemat olivat katsojan kauhuksi ”punaisella” (80 dB). Näin räväkkä lehtiotsikkokin oli valmis.
”Syypää” oli tietysti seremoniamestari Porrasoja, joka vuosien kokemuksella tietää, miten lentopallo-otteluun saadaan luotua ylimääräistä tunnelmaa. Matti tietää myös, että ei kannata soittaa tämän päivän räppiä, vaan tuttuja entisaikojen vauhtibiisejä. Niistä Kerttulan yleisö tykkää ja tunnelma on ajoittain hurmoksellinen.
Ihan huippua, että Raisiossakin saatu mökää halliin. Jatkakaa samaan malliin! Tuodaan lisää ääntä.
Näin totesi viime vuoden Loimun pudotuspelivastustaja Akaa-Volley, joka saapuu vielä kerran (25.2.) runkosarjassa rumpuineen ja torvineen Kerttulaan. Silloin on tiedossa ylimääräistä menoa ja meininkiä, joten desibelimittarit mukaan.
Meidän puolesta mökää saa ja pitää olla! Perjantaina nähdään!
Näin totesi vuorostaan Perungan Pojat, joka saapuu Kerttulan hornankattilaan Loimun vieraaksi jo perjantaina 17.2.
Otetaan yleisönvillitsijä Porrasoja haastatteluun. Harvalla on yhtä paljon kokemusta kuin mitä on Matilla. Ura alkoi jo vuosikymmeniä sitten Porrasojan opiskeluaikoina, kun hän oli deejiinä eli tiskijukkana monissa turkulaisissa menomestoissa. DiskoTeku, Killan Britannia Bar, Seurahuone Socis, Casabalanca jne. ovat yhä varttuneemman väen muistissa.
Missä vaiheessa urheilutapahtumat tulivat tutuiksi?
– Aloitin 1980-luvulla kuuluttajana Trojansin otteluissa Urheilupuiston Yläkentällä. Sitä tein yli kymmenen vuotta.
Missä muissa lajeissa ja seurojen tapahtumissa olet ollut mukana?
– Loimaan Jankolla oli lahjakas ja nuori ryhmä, joka nousi naisten kakkossarjaan. Lähdin jelppimään heitä niin, että toimittiin ottelutapahtumassa samalla tavoin kuin liigassakin. Oli kuulutukset, musiikit ja joukkueiden esittelyt. Saimme väen hyvin liikkeelle. Lisäksi olen ollut mukana muun muassa Turun Riennon naisten ja Kristika Turun koripallo-otteluissa, Raision Urheilijoiden lentopallo-otteluissa sekä Raisio Futiksen futsalliigassa. Loimussa olen ollut mukana jo vuodesta 2006.
Kuinka paljon yhteen ottelutapahtumaan menee sinulta aikaa?
– Loimun otteluissa olen paikalle neljä tuntia ennen ottelun alkamista. Matsin jälkeen olen kotona vasta puolenyön aikoihin. Edellisenä päivänä tulee tietenkin vielä tutkittua tilastoja ynnä muita.
Miten valitset soitettavan musiikin ja mitä otat valinnassasi huomioon?
– Paikalla oleva yleisö ratkaisee, millaista musiikkia soitan. Valitussa musiikissa pitää olla sopiva rytmitys ja hyvä kertosäe. Merkkaan etukäteen paikat, mistä kohdasta kappaleen käynnistän. Nykytekniikka antaa siihen mahdollisuuden.
Mistä hankit musiikin?
– Omaa CD-levystöäni olen käynyt paljon läpi ja ajanut niitä digitaaliseksi sekä siirtänyt tietokoneelle. Ennen ostin musiikkia aina levykaupoista. Nykyisin olen pitkälti kotimaisen Musa24 varassa. Kun maksan vuodessa virallisen DJ-lisenssin, niin saan käyttää virallista digitaalista musiikkia.
Kun kaikkia katsojia ei voi aina miellyttää, niin millaista palautetta olet saanut.
– Henkilökohtaisesti on tullut vähän palautetta, mutta on joskus joku kiittänytkin. Kerran eräs katsoja valitti, että vastustajalle soitetaan parempaa musiikkia kuin kotijoukkueelle. Myös seuralle tulee kauden aikana hyvin vähän palautetta.
Nyt kun sinua on ripitetty oikein julkisesti, miten aiot ottaa jatkossa oppia saamastasi yksittäisestä palautteesta.
– Kerttulassa, kuten monessa muussakin paikassa, on ongelmana se, miten saada ääni jakautumaan tasaisesti. Vuosien aikana parannuksia äänentoistolle on tehty. Säätöjä haetaan kohdilleen. Joukkueiden esitykset, katsojan oma ja vierustoverin kannustukset vievät ottelutapahtumaa oikeasti eteenpäin. Itse luon musiikilla ääntä ja rytmiä, jonka turvin yleisön on helpompi elää tilanteessa. Koen olevani sivuroolissa ja siellä haluan pysyä. Nautin enemmänkin tapahtuman etenemisestä.
– Seuraavassa ottelussa kerätään taas katsojapalautetta. Se käydään läpi kuten aikaisemminkin on tehty ja laaditaan johtopäätöksiä. Asioita tehdään Kerttulassa kuten Loimun yleisö haluaa.
