Milanon keskusrautatieaseman Stazione Centralen laituriin on juuri saapunut juna Livornosta. Vaunuista purkautuu asemalaiturille äänekäs punaisiin kaulahuiveihin sonnustautunut jalkapallofanien joukko.
Möly on sen verran kova, että Suomi-futikseen tottunut turisti siirtyy kiltisti syrjään, mutta milanolaisille näky on tuttu. Viikonlopun huumaan kuuluu Italian pääsarjan Serie A:n jalkapallo-ottelu.
Äänekäs livornolaisten joukko jää pian pieneksi vähemmistöksi. Lotto-nimiseltä metroasemalta lähtevät bussit kuljettavat tuhansittain sinimustiin pukeutuneita FC Internazionale Milanon kannattajia San Siron megastadionille. On alkamassa Serie A:n ottelu Internazionalen ja keskikastiin kuuluvan Livornon välillä.
Taskussani on 36 euroa maksanut pääsylippu. Ostin sen ennakkoon edellisenä päivänä yhdestä keskustan lipunmyyntipisteestä. Italiassakin on jouduttu panostamaan entistä enemmän turvallisuuteen. Lipunmyynnin yhteydessä henkilöllisyyteni varmistettiin passin avulla. Siitä otettiin jopa valokopio.
Suurin osa yleisöstä saapuu paikalle julkisilla kulkuvälineillä. Omalla autolla tuleviakin on, mutta San Siron stadionin paikoitusalue on yllättävän pieni, kun ottaa huomioon, että stadionille mahtuu liki 90 000 katsojaa.
San Siron stadion on eräs maailman suurimpia. Sisäänkäyntejä on useita. Kannattaa katsoa tarkkaan pääsylipussa olevat tiedot: Ingressi 4, Rosso 2, Fila 9, Posto 28.
Ilman apua en olisi varmasti vieläkään oikealla paikallani. Portilla henkilöllisyyteni varmistetaan vielä kerran: pääsylipussa olevan nimen pitää olla sama, kuin passissani. Viimeisessä kontrollipaikassa lipussa oleva viivakoodi varmistaa lipun aitouden ja lopulta pääsen stadionin sisäpuolelle. Tämä on nykymeininkiä suuren maailman tyyliin, turvallisuus ennen kaikkea.
Toisen kerroksen Rosson eli punaisen katsomo-osan paikat ovat hyvät. Ensimmäiseen kerrokseen olisi päässyt kalliimmalla lipulla, yläparvelle edullisemmalla lipulla. Kaikki paikat ovat istumapaikkoja, mutta varsinaisessa fanikatsomossa, kentän päädyssä, joka ikinen seisoo.
Ottelun alkuun on vielä aikaa, mutta katsomot alkavat olla täynnä. On selvää, että täällä tullaan katsomaan itse ottelua, ei istumaan stadionin baareissa ja ravintoloissa. Juhlinnan aika on matsin jälkeen.
Entisestään korkealla oleva tunnelma tiivistyy, kun kenttäkuulutus kertoo kokoonpanoja. Yleisö ulvoo kurkku suorana infotaululle yksi kerrallaan ilmestyvien pelaajien nimiä. Isojen nimien ja kuvien kohdalla mylvintä on ylimmillään. Mutta varsinainen mökä alkaa, kun tähdet ilmaantuvat pukuhuoneista kentälle. Viirit ja liput liehuvat. Kaikki kunnia kotimaiselle jalkapallollemme, mutta täällä Kuningas jalkapallo on elämää tärkeämpää.
Väkeä on paikalla paljon, vaikka viime vuosina Serie A:n katsojamäärät ovat romahtaneet. Espanjan La Liga, Englannin Valioliiga ja Saksan Bundesliga jyräävät tällä hetkellä. Monet tähtipelaajat ovat siirtyneet Espanjaan ja Brittein saarille. Vielä muutama vuosi sitten kaikki maailman parhaat pelasivat Italian liirakentillä.
Tilanteen parantamiseksi tarvitaan Italiassa uudistuksia: vähemmän skandaaleja, puukkotappeluita ja kuolonuhreja. Mutta Italiassa pelataan yhä huippufutista. Sen todistavat jalkapallon maailmanmestaruudet ja Mestareiden liigan voitot.
Kentän pinta vaikuttaa epätasaiselta. Yleensä kansainvälisillä kentillä näkee samettipintaisia alustoja. Nyt on keskitalvi ja Milanossakin tarvitaan villapipoa. Varsin monella näyttää olevan Interin sinimusta pipo päänsä suojana.
Ottelun alku kertoo kaiken: ylivoimainen sarjajohtaja, Scudetton moninkertainen voittaja, jyrää vastustajan. Pieni livornalaisen kannattajajoukon kannustus katoaa interläisten meteliin. Kotijoukkue tuhrii avopaikan. Siitä suivaantuneena eräs Interin kannattaja heittää kännykkänsä päin stadionin seinää ja potkaisee vielä turhautuneena puhelimensa jäännöksiä!
Lopulta kymmentuhatpäinen milanolaisyleisö ratkeaa riemusta: kotijoukkue menee johtoon. Yleisöstä lähtevä meteli on kuin suihkukoneen moottoreista lähtevä pauhu. Tiukentuneet turvatoimet pitävät raketit poissa katsomoista.
Ennen taukoa kotijoukkue tekee vielä toisen maalin. Puoliajalla katsojat eivät kotimaisen palloilukatsojien tapaan syöksy baareihin, vaan suurin osa jää paikoilleen pitämään hauskaa. Mitään varsinaista tauko-ohjelmaakaan ei tarvita. Itse ottelu on pääasia.
Kotijoukkueen voitto tyydyttää kannattajia, joten satunnainen jalkapalloturistikin voi poistua turvallisesti ottelun jälkeen stadionilta hotelliin. Toista on silloin, kun San Sirolla pelataan paikallisottelu Internazionale vastaan Silvio Berlusconiin liitetty AC Milan. Silloin mukaan tulee myös politiikka.
San Siro tunnetaan myös nimellä Stadion Meazza, Giuseppe Meazzan mukaan. Hän oli legendaarinen italialainen jalkapalloilija, kaikkien aikojen numero Uno. Stadionin rakentaminen aloitettiin vuonna 1925 San Siron kaupunginosaan, joka antoi sille alkuperäisen nimen.
Alkuaikoina stadion kuului Milanon toiselle ylpeydelle AC Milanille, mutta toisen maailmansodan jälkeen stadionin omistus siirtyi Milanon kaupungille. Sen myötä myös FC Internazionale alkoi myöhemmin pelata kotiottelunsa siellä. Koska Giuseppe Meazza liitetään vahvasti Interiin, kutsuvat AC Milanin kannattajat stadionia yhä San Siroksi.
Stadion on kokenut monia muutoksia lähes satavuotisen historiansa aikana. Kerroksia on lisätty tasaisin välein: ylin kolmas kerros rakennettiin vuoden 1990 Italiassa pelattuihin MM-kisoihin. Samalla stadionin katsomotilat saivat katon.
San Siro on toiminut kahdesti MM-areenana (1934 ja 1990) sekä vuonna 2001 Mestareiden liigan loppuottelupaikkana. Nyt molemmat milanolaisjoukkueet AC Milan ja Internazionale pelaavat kotiottelunsa San Sirolla.
Jalkapallomellakoiden jälkeen Italiassa tiukennettiin turvatoimia, ja muun muassa San Siro ei täyttänyt turvallisuusvaatimuksia. Nyt San Sirolle on asennettu vaadittavat turvalaitteet. Se on yksi 23 stadionista, jonka UEFA on luokitellut viiden tähden stadioniksi.
Stadionin tulevaisuus on jo sinetöity. Yksi maailman legendaarisimmista stadioneista aiotaan repiä maan tasalle. Milanon uusi stadion on määrä rakentaa noin sadan metrin päähän seurojen nykyisestä kotikentästä. Areenan valmistunee kauden 2022-2023 alkuun mennessä, tai sitten ei.
Kuljetus San Sirolle
Ensin metrolla (M1) Lotto-asemalle, josta on ilmainen nonstop-bussikuljetus stadionille. Ottelun jälkeen ei ole bussikuljetuksia. Kävely stadionilta Lotto-metroasemalle kestää noin 15-20 minuuttia. Myös ratikka numero 16 vie läheltä Duomoa suoraan stadionille. Kannattaa mennä ajoissa paikalle.
