FBC Turun viimeisimmässä ottelussa oli mainio tunnelma. Kiitos kannattajien.
Ottelun tuomari viheltää pelin alkaneeksi. Samalla alkaa FBC Turun kannattajakatsomossa todella äänekäs kannustus. Iso joukko seuran nuorempaa pelaajasukupolvea hyppii ja pomppii rummutuksen tahdissa. Meteli on melkoinen. Kotijoukkue saa silmin nähden lisäpotkua ”ylimääräisestä kenttäpelaajasta”.
Näky on Turussa melko poikkeuksellista.
Mutta harvinaista se on muuallakin. Lajista ja seurasta riippumatta. Seuran omien junioripelaajien ilmaantuminen isolla joukolla oman seuran edustusjoukkueen peleihin on hämmästyttävän vähäistä.
Turkulaisten salibandyseurojen, FBC Turun ja TPS:n, jäsenmäärät lasketaan sadoissa. Silti seuran edustusjoukkueiden kotiotteluissa on usein vain pieni määrä seuran verryttelyasuihin pukeutuneita juniorikannattajia – huolimatta, että seuran jäsenet pääsisivät otteluihin ilmaiseksi.
Vielä omituisempi tilanne on esimerkiksi Suomen suurimman salibandyseuran EräViikinkien kohdalla. Voisi olettaa, että parin tuhannen jäsenen seurassa katsomo olisi aina täynnä junioreita edustusjoukkueen pelatessa. Mutta näin ei ole.
HJK on eräs Suomen suurimpia ja menestyneimpiä jalkapalloseuroja. 3 500 jäsenen seurassa on iso osa junioripelaajia ja heidän vanhempiaan, jotka eivät ole kertaakaan nähneet paikan päällä oman seuran edustusjoukkueen ottelua.
Omassa nuoruudessani edustusjoukkueen pelaajat olivat esikuvia, sarjatasosta riippumatta. Yhtäkään kotiottelua ei jätetty väliin. Viikon kohokohta oli oman suosikkipelaajan näkeminen viheriöllä tai kaukalossa.
Nyt aika on toinen. Otteluiden määrät kaikissa ikäluokissa ovat kasvaneet. Yksittäinen edustusjoukkueen ottelu ei ole enää ainutkertainen kokemus.
Kysytään FBC Turun toiminnanjohtaja Ville Lintuselta nykytilanteesta.
Seuran omia junioripelaajia näkee harvakseltaan FBC Turunkin edustusjoukkueen otteluissa. Ilmiöön taustalla lienee jotkin käytännön syyt. Kerro niistä.
– Kaikille sopivien aikojen löytäminen otteluille on vaikeaa, sillä juniorijoukkueiden omat harjoitukset tuovat haasteensa. Jos joukkueella on itsellään panosta omissa peleissään, ei helposti peruta omia harjoitusvuorojaan, etenkin, kun salibandyssä ne ovat usein maksullisia ja vieläpä kalliita. Pitää olla hyvä syy, miksi lähdetään katsomaan edustusjoukkueen ottelua. Kyse olisi kuitenkin keinosta se, jolla seurakulttuuria voitaisiin parhaiten rakentaa.
Olisiko oma halli etu?
– Jos edustuksen otteluita voitaisiin pelata seuran omassa hallissa, samassa paikassa, missä seuran juniorit harjoittelevat, niin se helpottaisi tilannetta. Nykyään se ei juurikaan ole käytännön syistä mahdollista. Harjoitushalleissa on rajallinen määrä katsomotilaa.
Lasten kohdalla tarvitaan usein myös vanhempien aikaa.
– Pienempien katsojien kohdalla tarvitaan kyytiapua. Ja eihän ihan nuorimmat seuran pelaajat juurikaan edes tiedä, milloin on edustuksen ottelu. Tällöin aktiiviset valmentajat ja joukkuejohtajat ovat tiedonkulussa tärkeässä asemassa.
Onko pallopoikien ja -tyttöjen saaminen otteluihin haasteellista?
– Meidän kokoisessa seurassa se ei ole ongelma. Tosin vaikka olemme alueen suurin tyttösalibandyseura, on pallotyttöjen saaminen naisten otteluihin pienoinen ongelma.
Edustuksen pelaajia halutaan tehdä tutuiksi seuran juniori-ikäisille.
– Koronan takia edustuksen pelaajat eivät päässeet kevään aikana käymään junioreiden harjoituksissa, mutta syksyllä kierros ehdittiin tehdä. Tavoite on saada edustuksen pelaajia tutuiksi nuoremmille. Viime aikoina meillä on ollut kotiotteluiden yhteydessä aina yksi juniorijoukkue pelaamassa erätauoilla näytösluontoisesti. Olemme huomanneet, että näin kynnys tulla toistekin edustuksen otteluun on ollut matalampi.
Viimeisessä miesten edustusjoukkueen kotiottelussa oli poikkeuksellisen paljon seuran nuorempaa väkeä äänekkäästi kannustamassa. Miten tämä oli mahdollista?
– Se oli seuran akatemiapelaajien oma spontaaninen idea. Heille oli varattu oma tila katsomosta ja lopulta samaan paikkaan ilmaantui paljon myös seuran nuorempia pelaajia.
Tero Töyrylä on kaikkien tuntema kovan luokan kannattaja. Hänkin oli tietysti paikalla.
– Sain etukäteen junnujen valmentajalta pyynnön, pääsisinkö paikalle kokeneempana kannattajana antamaan junnuikäisille apuja. Tilanne olikin ihan mahtava. Oman kannattajaurani tähtihetkiä ovat, kun ei tarvitse olla yksin esillä. Oli ihan parasta, kun nuoret hyppivät vanhan puolesta nuoruuden innolla.
Töyryläkin on huomannut junioripelaajien puuttumisen katsomoista.
– Tiedän ongelman. Tiedän myös ne syyt, minkä takia seuroissa kipuillaan. Harmi, sillä ottelutunnelma lähtee pitkälti juuri junnuista. Kun heitä on paljon paikalla, hallissa on aina fiilistä. Joskus olen huomannut hallille tullessani, miten junnuja onkin runsaasti. Seura on järjestänyt kuvauspäivän. Harmi silti, kun iso osa lähtee pois jo ennen kuin peli alkaa.
Mutta on myös hyviäkin esimerkkejä.
– Kaikki tiedostavat, että junnujen läsnäolo olisi tärkeää ottelutapahtuman ja junnujen itsensä kannalta. Sillä lisättäisiin seurakulttuuria, mutta se vaan ei käytännössä onnistu. Mutta Esport Oilersin otteluissa on nykyään ihan eri tunnelma kuin aikaisemmin. Tämä johtuu junnuista. Niitä on joka ottelussa paljon katsomossa. Silloin aikuisetkin lähtevät tunnelman luomiseen mukaan. En tiedä, mitä siellä on tehty ongelmalle, mutta jotain on selvästi tehty.
Pitääkin siis kysyä suoraan Espoosta seuran tiedottaja Mika Liikalalta, miten siellä ongelma on pyritty ratkaisemaan.
– Ongelma on Oilersissakin huomattu, mutta ei ole meillä siihen mitenkään erikseen reagoitu, esimerkiksi niin, että junnujen harjoitteluvuoroja ei olisi edustuksen otteluiden kanssa päällekkäin. Meidän tapauksessa kannatus on junioreista lähtöisin. Kyse on aidosta halusta tulla hallille.
– Uskon, että mikä junioreita vetää puoleensa, on myös pelaajiemme lähestyttävyys. Häpeilemättä voin antaa omakehua siitä, että pelaajillamme on hieno asenne junioreita ja heidän huomioon ottamista kohtaan. Monilla leireillämme on edustuksen pelaajia mukana, mikä esimerkiksi kummijoukkuevierailujen kanssa rakentaa sitä yhteisöllisyyttä, ja tekee pelaajista läheisempiä junioreiden kanssa. Uskon, että tämä rakentaa yhteisöllisyyttä, mikä taas houkuttelee junnuja peleihin.
