1960-luvulla valmistunut arkkitehti Woldemar Baeckmanin suunnittelema museorakennus on niin poikkeava, että herätti aikoinaan paljon ihmetystä ja varmasti myös närkästystä. Julkisivun raakabetonipinta valujälkineen hätkähdytti turkulaisia.
Moderniin pelkistettyyn ulkonäköön on jo totuttu. Museo kuuluukin kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi suojeltavien rakennusten listalle. Omalaatuinen ratkaisu tekee siitä myös suositun käyntikohteen arkkitehtuurista kiinnostuneille.
Museorakennuksessa on kaksi kerrosta, joista toinen on maanpinnan alapuolella. Alemmassa kerroksessa, jossa on arkistohuoneita ja luentosali, on suljettu museovierailijoilta. Kuten rakennuksen ulkonäkökin, myös sisustus on pelkistetty. Museon alkuperäinen sisustus oli Carin Bryggmanin käsialaa, muun muassa konserttisalin tuolit ja valaisimet ovat hänen suunnittelemat.
Museorakennuksen keskellä on konserttitilana käytetyn Sibelius-sali. Oleellinen osa museon toimintaa ovat suositut kamarimusiikkikonsertit. Konserttisalin vieressä sijaitsee neliönmuotoinen atriumpiha, Sibbe Atrium. Se oli pitkään suljettu yleisöltä, mutta nyt uudistettuna piha tarjoaa miellyttävän paikan istuskella. Kesällä pihalla järjestetään myös konsertteja.
Museon alku perustuu Åbo Akademin professori Otto Anderssonin keräämiin musiikkitieteellisiin ja musiikkihistoriallisiin materiaaleihin. Nuotit, soittimet, kirjeet ja valokuvat muodostivat Åbo Akademin hallinnoiman kokoelman perustan. Vuonna 1949 Otto Andersson sai luvan Jean Sibeliukselta nimen Sibeliusmuseon käyttöön. Vuonna 1968 museo siirtyi uusiin nykyisiin tiloihin.
Sibeliusmuseo on Suomen ainoa varsinainen musiikkimuseo. Osa Sibelius-materiaalista on peräisin Otto Anderssonin kokoelmista. Paljon on saatu myös lahjoituksina, kuten Sibeliuksen ystävän vapaaherra Axel Carpelanin museolle testamentatusta materiaalista. Nykyään kokoelmiin kuuluu muun muassa käsinkirjoitettuja ja painettuja nuotteja, kirjeitä, valokuvia, äänitteitä ja lehtileikkeitä.
Sibeliuksen elämäntyön ohella museon mielenkiintoisinta antia on laaja soitinkokoelma Suomesta ja eri puolilta maailmaa. Lahjoituksina saadun kokoelman laajuus on kasvanut vuosi vuodelta. Noin Vanhimmat soittimet ovat 1700-luvulta, mutta pääpaino on 1800-luvun soitinrakentamisessa. Kokoelma koostuu kotimaisten soittimien lisäksi ulkoeurooppalaisista soittimista. Näistä suurin osa on peräisin Aasiasta ja Afrikasta. Museon kokoelmiin on kerätty myös leikkisoittimia. Kerrallaan vain osa soittimista on esillä.
Museon nimestään huolimatta itse säveltäjämestari on vaatimattomasti esillä. Eräs poikkeus on Sibeliusta esittävä rintakuva. Sen on veistänyt August Werner vuonna 1942.
Sibeliusmuseo sijaitsee merkittävällä paikalla, sillä tälle paikalle tutkimusmatkailija ja ekonomian professori Pehr Kalm perusti puutarhan. Hän istutti sinne useita vielä silloin Suomessa tuntemattomia hyötykasveja. Kalm toi siemeniä tutkimusmatkaltaan Pohjois-Amerikasta. Monet tutut kasvit, kuten parsa, kurkku ja herne, ovat Suomessa Kalmin ansiosta. Häntä pidentääkin kotimaisen puutarhatalouden isänä. Kalm oli omalla ajallaan maamme tunnetuin luonnontieteilijä ja ruotsalainen Carl von Linnén oppilas.
Museon takana oleva Kalmin puutarha on elvytetty, mutta pihan valtava 1750-luvulla istutettu tammi on alkuperäinen. Se on mahdollisesti kaupungin vanhin, mutta ikänsä puolesta kyseinen tammi on vasta keski-ikäinen.
SIBELIUSMUSEO
Osoite: Piispankatu 17, Turku.
