Joulurauhanjulistus menossa.
”Se ei ole mikään mies, joka ei ole Ameriikassa käynyt”
Näin kuului pohjalainen sanonta. Amerikan kuume olikin ilmiönä voimakkaimmillaan juuri Pohjanmaalla, josta lähdettiin Suureen Länteen etsimään kultahiekalla päällystettyä raittia.
Kuumetartunnan sai kaikkiaan 350 000-400 000 suomalaista, jotka suuntasivat pääasiassa Yhdysvaltoihin. Vain vajaa kymmenen prosenttia tästä joukosta kulkeutui ”Kanataan”.
Ensimmäisiä suomalaisia Amerikan siirtolaisia olivat jo 1600-luvulla itärannikon Delawaren siirtokunnan jäsenet, jotka olivat Ruotsin perustaman kauppa-aseman asukkaita. Varsinainen muutto Suomesta Amerikkaan alkoi vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäinen laaja muuttovaihe valtameren taakse kesti ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sotien välisenä jaksona muuttajia oli vain satunnaisia. Välittömästi toisen maailmansodan jälkeen Suomesta lähti pieni mielenkiintoinen joukko ns. aseenkätkijöitä.
Viimeisen paatin siirtolaisia
Sodan jälkeen siirtolaisvirta voimistui vähitellen, mutta Yhdysvalloissa ja Kanadassa voimaan tulleet uudet siirtolaislait vaikeuttivat pysyvän oleskeluluvan saamista. Sodan jälkeen Eurooppa oli täynnä pakolaisia, joista moni halusi päästä valtameren toiselle puolelle. Suomesta ”viimeisen paatin siirtolaisia” oli muutama tuhat, jotka saivat luvan nousta siirtolaislaivaan.
Koko Euroopasta Amerikan puolelle siirtyi noin 40 miljoonaa siirtolaista, joten suomalaisten osuus siirtolaisten kokonaismäärästä on ollut perin vaatimaton. Jopa muihin Pohjoismaihin verrattuna suomalaisten osuus on ollut vähäinen.
Rahaa tienaamaan
Tärkein siirtolaisen muuttomotiivi ovat varmasti olleet taloudelliset syyt. Kotitorppa ei aina tarjonnut elämisen edellytyksiä talon kaikille lapsille. Pohjois-Amerikassa riitti runsaasti viljeltävää maata, koskemattomia metsiä ja runsaita kaivannaisia. Vain työvoimasta oli siellä pulaa, mutta sitä löytyi Euroopasta. Juna ja höyrylaivan keksimisen ansiosta matkustaminenkin tuli aikaisempaa paljon helpommaksi.
Myös seikkailunhalu, asevelvollisuuden pakoilu, venäläisten sortokausi ja aikaisemmin lähteneiden lähettämät ”amerikan kirjeet ja paketit” houkuttelivat lähtemään. Saattoipa jollain pohjalaisella ”puukkojunkkarilla” maakin polttaa jalkojen alla.
Piirin juominen sekoitti pään
Suomalaisten maine työtekijänä oli hyvä. Heitä pidettiin sitkeinä ja kovina työtekijöinä. Toisaalta liiallinen ”piirin” juominen teki heistä helposti rettelöitsijöitä, jotka ratkaisivat riidat vyöllä roikkuvan puukon avulla. Suomalaisten siirtolaisten huono kielitaito asetti usein esteitä työuralle.
Tietysti suomalainen viihtyi niillä alueilla, jotka ilmastoltaan ja maisemaltaan muistuttivat kotikylän vastaavia, mutta maisemien ihailu oli toissijainen seikka. Sinne mentiin mistä löytyi töitä. Ainakin aluksi oli tyydyttävä siihen mitä oli tarjolla. Lähes puolet suomalaisista miehistä tekivät töitä ”mainareina avo- ja umpipiteissä” (kaivosmiehinä). Muita yleisimpiä ammatteja olivat ”lumperjäkit” (metsuri), ”träppärit (turkismetsästäjät), ”poortitalon pitäjät” ja motellien ”runnarit” (majatalon ja motellin omistajat) sekä ”saluunakiipparit” (kapakan omistajat). Nuoria suomalaistyttöjä pestattiin ”piikoomaan” vauraisiin amerikkalaisperheisiin.
Osa palasi
Moni lähti Amerikkaan tienaamaan rahaa. Useimmat ajattelivat olevansa Lännessä vain viitisen vuotta, ja palaavansa sen jälkeen vauraana miehenä takaisin.
Vain joka neljäs tai viides palasi takaisin Suomeen. Toisille oli onni hymyillyt ja rahat esim. kotitalon velkojen maksuun olivat kasassa. Osa palasi Suomeen tyhjin käsin. Olipa niitäkin, jotka lähtivät uudestaan yrittämään rapakon taakse. Naiset palasivat Amerikasta harvemmin, koska siellä oli ”pula naisista”. Moni heistä pääsi ”riiaamaan airisgentlemannin” kanssa ja menivät naimisiin pian Pohjois-Amerikkaan tulonsa jälkeen.
Floridan lämpöön!
USA:n aurinkoisin osavaltio houkuttelee lumilintuja
Kauas Meksikonlahdelle työntyvän peukalon muotoisen Floridan asukasluku kasvaa tällä hetkellä kiihtyvää vauhtia. Etelän lämpöön muuttaa vajaa tuhat uutta asukasta päivässä!
Suurin osa muuttajista on eläkeläisiä, snowbirdejä, jotka muuttavat pohjoisvaltioiden pakkasista talven ajaksi jättipeukalon lämpöön. Lumilinnut lentävät takaisin pohjoiseen, kun Floridan kesäinen kuumuus alkaa olla ahdistava.
Osa etelään muuttaneista eläkeläisistä on ollut suomalaisia, jotka ovat Amerikkaan tultuaan ansainneet elantonsa pohjoisessa, ja nyt eläkepäivien koitettua he ovat ostaneet kakkosasunnon Floridasta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Floridan uusista siirtolaisista suurin osa on kuitenkin tullut Latinalaisesta Amerikasta, etenkin Meksikosta, Guatemalasta, Haitista ja Puerto Ricosta.
Floridan aurinko takaa pitkän iän
Suomalaisten muutto Floridaan alkoi harvalukuisena 1900-luvun alkupuolella. Vuosisadan puoleen väliin mennessä Floridan suomalaisyhteisöt olivat alkaneet kasvaa, samalla kun muualla Amerikassa ne olivat jo hupenemassa. Floridassa suomalaiset asettuivat lähinnä kolmelle paikkakunnalle: niemimaan länsirannikon New Port Richeyhin ja itärannikon Lake Worthiin ja Lantanaan. Eniten suomalaisia tuli Michiganista ja Minnesotasta, mutta väkeä tuli paljon myös mm. New Yorkista, Ohiosta ja Massachusettsista.
1960-luvulle tultaessa suurin osa pohjoisen muuttajista oli toisen tai kolmannen polven suomalaisia ja vain harva oli syntynyt Suomessa. Vasta 1980-luvulla Floridaan muutti muutamia eläkeläisiä suoraan Suomesta. Floridan auringolla kuvitellaan olevan parantavia voimia. Moni uskoo elävänsä siellä pidempään kuin muualla.
”Tapani näytti kädellään Ocean Greenin rivitaloja, jotka kaikki olivat hänen rakennuttamiaan” (Antti Tuuri, Ameriikan raitti)
1980-luvulla suomalaisia määräksi arvioitiin olevan jo lähes 10 000. Eläkeläisten lisäksi 70-luvulta alkaen Floridaan oli muuttanut pohjoisen suomalaisia yrittäjiä, jotka ovat jatkaneet liiketoimintaansa etelässä. Lisäväriä suomalaisyhteisöön tuli Suomen lamavuosien aikana 1980-luvun lopussa, kun Antti Tuurin ”veropakolaiset” hakeutuivat Floridan ”vapauteen”.
Jo parinkymmenen vuoden ajan Floridaa on myyty suomalaisille turisteille paikkana, josta löytyy aurinkoa ja hiekkarantoja. Turistien ohella Floridaan saapui 90-luvulla runsaasti myös uusia eläkeläisiä ja esim. viihdetaiteilijoita, jotka muuttivat sinne vain talveksi.
Tällä hetkellä Lake Worth-Lantanan alueella uskotaan asuvan 20-30 000 suomalaista. Tähän lukuun lasketaan Suomessa syntyneet ja toisen polven pysyvästi Floridaan muuttaneet suomalaiset sekä Yhdysvaltain ja Kanadan pohjoisosista talvikaudeksi muuttavat lumilinnut sekä Suomesta tulevat talvipakolaiset.
Lake Worthin sinivalkoinen Ameriikan raitti
Lake Worthin pikkukaupunki sijaitsee Atlantin rannalla tunnin ajomatkan päässä Miamista pohjoiseen. Samassa ryppäässä sijaitsevat toisiinsa kiinni kasvaneina muita maaseutukaupunkeja, kuten Lantana, Boynton Beach, Atlantis, South Palm Beach, Palm Beach jne. Tälle alueelle on keskittynyt Floridan runsain suomalaisasutus. Lyhyen ajomatkan päässä sijaitsee rikkaiden oma temmellyskenttä, West Palm Beach luksuskauppoineen ja loistohuviloineen.
Tavallisten Virtasten ja Lahtisten lisäksi Anttilat, Erkot, Aspelundit, Grönit, Pohtamot, Mikkolat, Merilät sekä monet muut tunnetut suomalaiset ovat yleinen näky Lake Worthin ja Lantanan kaduilla ja golfkentillä. Suomalaiskylän alueella onkin edustettuna koko suomalaisen yhteiskunnan kirjo herrasta duunariin. Löytyypä Lake Worthista ”Pikku-Turku” –niminen rivitaloaluekin, jossa elelee monta Turusta lähtöisin olevaa siirtolaista.
Tiivistä yhteiseloa
Monet ovat ostaneet itselleen oman asunnon. Vielä runsas kymmenen vuotta sitten majapaikan hankkiminen Floridasta oli edullista, sillä Lake Worthista sai hyvän omakotitalon helsinkiläisen yksiön hinnalla. Nyt hinnat ovat kaupungin vilkastumisen myötä nousseet. Keskivertoasunnon saa noin 200 000 dollarilla sisämaan puolelta. Merinäkymä nostaa hintaa jo huomattavasti hintaa. Kaupan päälle saa kuitenkin aina loistavan ilmaston.
Osa suomalaisista asuu meren läheisyydessä kerrostaloissa, osa rivitaloissa, mutta vauraampi väki perin amerikkalaisittain: muurien ympäröimissä taloyhteisöissä, joiden hyvin hoidetuille piha-alueillekaan ei ole ulkopuolisilla asiaa. Siitä pitävät huolen puomit, porttivahdit ja valvontakamerat.
Suomalaisyhteisö elää tiiviistä ja hyvähenkistä yhteiseloa, johon kuuluu suomalaisten perinteiden vaalimisen lisäksi bingoaminen, humpan tanssiminen, golfaaminen, kuppikuntien pikkuriitoja unohtamatta.
Suomalaisille suitsutusta kaupunginjohdolta
Pohjois-Amerikan Uutisiin antamassaan haastattelussa Lake Worthin ex-kaupunginjohtaja Tom Ramiccio korostaa suomalaisten merkittävää panosta alueen kehittämisessä. Kiitoksena Hyvästä työstä suomalaiset saivat vuonna 2001 Lantanan puolelle oman kadunpätkän: Finlandia Boulevard.
– Katukuvassa näkyy yhä suomalaisten rakentajien jälki, sillä suurin osa kaupungin keskustan rakennuksista, noin 150, on suomalaisten kirvesmiesten rakentamia.
Lake Worth on tänään sekoitus eri kansallisuuksia. Englannin jälkeen kuulee eniten vielä ehkä suomea, mutta espanjan kieli on vahvistunut Etelä- ja Väli-Amerikan siirtolaisten määrän kasvaessa voimakkaasti.
Suomalaisyrittäjiä Lake Worthin alueella toimii arviolta noin 200. Suomenkielistä palvelua saa monelta eri alalta: kiinteistöasiat, autonvuokraus, vakuutukset, terveydenhoito, hiustenleikkuu, hieronta, elintarvikkeet, kukkakauppa jne. Eli tarjolla on lähes kaikkea mitä arkielämässä tarvitaan.
Karjalanpiirakoita ja salmiakkia
Satunnainen Floridan turisti ei lomallaan ensimmäiseksi kaipaa kotimaisia hapankorppuja ja korvapuusteja, mutta viimeistään viikon kuluttua amerikkalainen rasvainen pikaruoka ja vaalea pullamössö alkaa puistattaa. Tumma leipä tai kuppi ”kulta katriinaa” maistuisi.
Lake Worthin keskustassa Dixi Highwayn varrella Skandia Bakerry’ssa Aune ja Taisto Kaanto leipovat tutunnäköisiä ja -makuisia tuotteita. Liikkeen hyllyiltä löytyy myös suomalaisia tuttuja elintarvikkeita: Presidentti -kahvia, Oululaisen hapankorppuja, Tupla -suklaata, Sirkku -sokeria ja tietysti Fazerin Sinistä ja nuorten kaipaamaa salmiakkia. Elintarvikkeiden ohella myytävänä on mm. Iittalan lasia ja sinivalkoisia Sisu -lippalakkeja.
– Jo 27 vuotta sitten tultiin tänne Lake Worthiin ja mukavasti olemme viihtyneet, toteavat hyväntuulinen Kaaton pariskunta.
Kaanton leipomolla on tärkeä merkitys niille suomalaisille, jotka viihtyvät Lake Worthissa useampia kuukausia tai elävät siellä vakituisesti. Jo pelkästään suomalainen kahvi on arvossaan. Amerikkalainen kahvi maistuu suomalaisen suussa laihalta litkulta.
– Kahvin lisäksi liha- ja karjalanpiirakat menevät hyvin kaupaksi. Hyvin suosittu on myös leipomon oma 7-viljan leipä. Suomalaiset korvapuustit ovat alkaneet maistua myös amerikkalaisille, nauraa Aune Kaanto.
Pastori Timo Hukka on suomalaisyhteisön sielunpaimen
Lake Worthin kirkollisten yhteisöjen toiminta on poikkeuksellisen vilkasta. Evankelisluterilaisen seurakunnan lisäksi kaupungissa toimii lestadiolaisten ja helluntalaisten aktiiviset seurakunnat. Pastori Timo Hukka on toiminut neljän vuoden ajan alueen luterilaisen seurakunnan sielunpaimenena.
– Olen aina tykännyt olla ulkomailla, kun olen syntynytkin Namibiassa. Koulut kävin Helsingissä ja sen jälkeen olin kahdeksan vuotta Lähi-Idässä Libanonissa sotilaspappina. Tänne siirryin neljä vuotta sitten Helsingin Töölön seurakunnasta, kertoo pastori Timo Hukka.
Lake Worthin seurakunta on erittäin aktiivinen, sillä ikääntyvän väestön keskuudessa seurakuntatyöllä on suuri sosiaalinen tarve. Alueen suomalaiset pitävät yhteyttä toisiinsa eri tilaisuuksissa. Pastori Hukan tuntevat kaikki Lake Worthin asukkaat, ja hän on näiden tilaisuuksien toivottu vakiovieras. Viikon rutiineihin kuuluvat myös normaalit papin tehtävät. Lisäksi pastori Hukka vierailee Lake Worthissa toimivassa vanhusten lepokodissa, Finnish-American Resthome´ssa ja energisten suomalaisten ylläpitämillä haaleilla lähes päivittäin.
– Enemmän taitaa olla hautajaisia kuin kastetilaisuuksia, mutta joskus joku suomalainen pariskunta tulee tänne vihittäväksikin.
Seurakunnan toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Palkan pastorille maksaa paikallinen seurakunta. Suomen valtio ei tue toimintaa. Lake Worthin seurakunta kuuluukin Amerikkalaiseen luterilaiseen kirkkoon.
Aikaisemmin Floridaan tuli talven sesonkiaikana turistipappi Suomesta. Vuosien myötä Floridaan muutti niin paljon suomalaisia USA:n pohjoisista valtioista, että tuli ajankohtaiseksi perustaa kokovuotinen papinvirka.
Einö Grön viihtyy talvet Floridan lämmössä golfia pelaten
Reposaaren kultakurkku on jo 70-luvun lopulta lähtien viettänyt talvet Auringonpaistevaltiossa. Eikan tuntee siellä jo jokainen. Grönillä jos kellään on pitkäaikainen näkemys Lake Worthin alueen suomalaisuuteen.
– Tulin ensimmäisen kerran jo vuonna -75 helmikuussa ja ihastuin tietysti miellyttävään säähän. Oman asunnon ostin vuonna -77 ja siitä lähtien on tullut vietettyä talvet täällä, muistelee Eino Grön.
Eikka asuu hienolla paikalla meren äärellä South Palm Beachin alueella. Mies on viihtynyt samassa suomalaisen yrittäjän rakentamassa kerrostalossa. Myös muita tuttuja nimiä löytyy samasta talosta, mm. Pohtamot ja ex-ralliautoilija Hannu Mikkola. Ympärille on noussut vieri viereen useita uusia kerrostaloja, mutta koko alue on erittäin kaunis ja hyvin hoidettu. Tien vartta seuraa amerikkalaisittain harvinainen ilmiö, jalkakäytävä. Sitä pitkin Grön rullaluistelee lähes päivittäin. Eino on myös usein nähty vieras suomalaisilloissa, milloin esiintyjänä, milloin muuten vain.
”Mister Golf” on hurahtanut lempilajiinsa täysin. Peliin tarjoutuukin loistavat mahdollisuudet. Lyhyen ajomatkan päässä löytyy lukematon määrä golfkenttiä. Lake Worthin oma kunnallinen kenttä on aivan vieressä.
– Pelattua tulee kavereiden kanssa 2-3 kertaa viikossa. Hinnat oavt edullisia, sillä ne vaihtelevat 15-50 dollarin välillä sesongista ja kentästä riippuen.
Kentät ovat kaikkina vuodenaikoina loistokunnossa, myös kunnalliset. Kilpailu pelaajista on niin kova, että ratojen pitää olla huippukuntoisia. Joillekin kentille pääsevät vain klubin jäsenet, toisille kuka tahansa. Muutamille luksuskentille ei pääse isollakaan rahalla.
Suomitalolla tapahtuu
Amerikan ulkosuomalaiset ovat jo siirtolaisuuden alkuajoista lähtien muodostaneet ”haaleja” eli paikkoja, jonne kokoonnutaan tanssimaan, näyttelemään ja seurustelemaan. Alkuaikojen järjestötoimintaa väritti politiikka, jonka johdosta haalien suomalaisväestö jakautui kahtia. Ns. kansallismieliset perustivat 1940-luvulla oman yhdistyksensä (Finnish Tourist Club of Lake Worth), johon liittyivät mielipiteiltään oikealle sijoittuneita suomalaisia. Turistiklubin jäsenet kokoontuvat Suomitalolla. Vasemmistolaiset perustivat oman yhdistyksensä Kenttähaalin (Finnish Workers Educational Club of Lake Worth), jolla on myös oma kerhotalonsa Lake Worthissa.
Yllä mainittujen yhdistysten perustajat on jo haudattu. Samalla myös politiikan osuus on haalien toiminnassa vähitellen hiipunut. Floridan haalien suomalaisyhteisöt ovat olleet nimenomaan eläkeläisten yhteisöjä. 1950- ja 60-luvulla haalien toiminta oli erityisen aktiivista. Klubien viikko-ohjelmaan kuului näytelmä- ja tanssi-iltoja, elokuvia sekä tärkeitä suomalaiskansallisia tapahtumia kuten juhannus ja Suomen itsenäisyyspäivä. Ohjelmaan saatiin myös mukavasti piristystä, kun Suomesta tulleet viihdetaiteilijat (muun muassa Mauno Kuusisto, Heimo Haitto, Katri-Helena, Eino Grön) alkoivat ahkerasti vierailla Floridan haaleilla.
Velaton yhdistys
Turistiklubin käytössä on Lantanan puolella sijaitseva Suomitalo, joka on eräs koko alueen parhaimmista monitoimitaloista. Nykyinen suomalaisten siirtolaisten perustama haalitalo on rakennettu 90-luvun alkupuolella puretun vanhan kerhotalon paikalle. Rakennuskustannukset olivat 600 000 dollaria. Se rahoitettiin pääasiassa jäseniltä saaduilta ns. veljeslainoilla ilman korkoa. Pankkilainaa ei otettu lainkaan. Nyt lainat on jo maksettu takaisin ja yhdistys on velaton. Toimintaa vetävä Mauno Laurila on syystäkin hyvin tyytyväinen.
– Suomitalon toiminnassa on mukana kahdeksan jäsenjärjestöä, esimerkiksi Pohjalaiset, Karjalaiset, kielikoulu, Floridan laulumiehet, Kalevaiset, urheiluseura North Star, luettelee Mauno Laurila.
Suomitalo on kooltaan tilava. Sisätiloista löytyy suurehko ”tanssisali” näyttämötiloineen, hyvin varustettu keittiö, baariosasto ja kokoontumistiloja. Ylläpitokustannukset ovat suuret, sillä vaikka lämmityskustannuksia ei ole, kertyy pakollisesta ilmastoinnista vuosittain mojova lasku. Talon yhtenä erikoisuutena on seinillä esillä oleva mahdollisesti suurin suomalaisten vaakunoiden kokoelma. Suomitalo on saanut 350 kunnan ja kaupungin vaakunaa lahjoituksina eri puolilta Suomea.
Tanssia ja syntymäpäiviä
Suomitalon toimintaa rahoitetaan mm. vuokra- ja tanssituloilla. Jäsenyhdistykset voivat kukin vuorollaan järjestää maksullisia tanssitilaisuuksia. Pääsylipputuloista puolet menee Suomitalolle.
– Olemme saaneet myös mukavasti lahjoituksia täällä vaikuttaneilta suomalaisilta, mm. viime vuonna 10 000 dollaria eräältä täällä asuvalta suomalaisen yrityksen johtajalta, mainitsee Mauno Laurila.
Joulun aika ja uusivuosi oli Suomitalolla vilkasta toimintaan. Mukaan mahtui syntymäpäiviä ja tanssiaisia. Yhtenä erikoisuutena oli suomalaisen yrittäjä Jouni ”Puukko” Kellokosken 60-vuotissyntymäpäivät, jonka kohokohtana oli päivänsankarin nyrkkeilynäytösottelu legendaarista Osmo Kanervaa vastaan. ”Osku” muistetaan takavuosien amatöörinyrkkeilyn huippuna sekä Jyri Kjällin valmentajana. Ex-bokserilla on Floridassa myös sunnuntaiaamun oma radio-ohjelma.
Pohjalaisten järjestämissä tanssiaisissa lipunmyyntivuorossa oli yhdistyksen puheenjohtaja Pirkko Venetjoki-Karttunen. Jalasjärven tyttö muutti Amerikan Michiganiin jo vuonna 1958. Kotimaataan hän ei ole kuitenkaan unohtanut, sillä lähes joka vuosi hän käy Suomessa, siis jo 30 vuotta.
– Minulla on asunto vielä Michiganissa. Floridassa vietän seitsemän kuukautta vuodessa, kaksi kuukautta Suomessa ja loput pohjoisvaltioissa. Olen siis tyypillinen snowbird, toteaa aina hyvän tuulinen Pirkko.
Lepokodissa asuu tyytyväisiä ikäihmisiä
Finnish American Resthome eli Lepokoti on huolehtinut Floridan amerikansuomalaisesta vanhuusväestöstä 70 -luvulta lähtien. Lepokoti perustettiin vuonna 1972 vapaaehtoisvoimin. Talon toimintaa johtaa Suomessa syntynyt Hanna McColough, joka itse saapui Amerikkaan nuorena tyttönä kieltä opiskelemaan.
– Meillä on käytössä 88 asuntoa, jotka ovat periaatteessa kahden hengen huoneita. Suurin osa asukkaista haluaa kuitenkin asua yksinään omassa rauhassa, kertoo Hanna McColough.
Lepodissa on tällä hetkellä yli 90 asukasta, joista nuorin 68- ja vanhin 101-vuotias. Asukkaan tulee olla Lepokodin jäsen ja hänellä pitää olla Suomen sukuinen tausta. Lepokoti on täydenpalveluntalo, jossa toimitaan sekä englannin että suomen kielellä. Osa asukkaista on itsenäisiä, vielä omalla autollaan kulkevia, osa tarvitsee apua kuljetuksissa, kylvetyksissä ym. Lepokodin yhteydessä on myös 60-paikkainen Sairaskoti, jossa eläkepäiviään viettävät huonompikuntoiset amerikansuomalaiset.
Suomalaisuus on tärkeää
Lepokodissa on aistittavissa leppoisa tunnelma. Asukkaat ja hoitohenkilökunta ovat kuin yhtä perhettä. Suomalaisuutta vaalitaan juhlimalla suomalaisia merkkipäiviä sekä syömällä suomalaista ruokaa.
Lepokodin ja Floridan lämmöstä nauttivat myös yli 80-vuotiaat Sylvia Kinnunen ja Eino Sinkkonen.
– Olen syntynyt Michiganissa ja vietän vain talvet täällä Floridassa. Sukuni on lähtöisin Pohjanmaalta Ii:n kunnasta. Michiganissa hoidin professuuria paikallisessa yliopistossa, kertoo Sylvia hämmästyttävän hyvällä suomen kiellellä.
Eino muutti Amerikkaan 50-luvulla ja on jäänyt leskimieheksi jo kahdesti.
– Toimin aikoinani puutarha-alalla, kukkien kanssa or something like that, kertoo Eino Sinkkonen.
Molemmat ovat käyneet muutamia kertoja Suomessa, mutta entisen kotimaan asioita tulee seuratuksi enää vähän. Tärkein tietolähde on Pohjois-Amerikan Uutiset. Sylvia on tosin innostunut internetin käytöstä, johon on mahdollisuus myös Lepokodissa.
Pohjois-Amerikan Uutiset on sinivalkoinen sillanrakentaja
Lake Worthin pääkadulla Lake Avenuella kävelee vastaan tutun näköinen, mursuviiksinen mies. Hän on monelle turkulaiselle tuttu kasvo Mikko Koskinen, Namikan ex-koripalloilija ja Turun Sanomien entinen urheilutoimittaja. Mies kävelee sisälle ovesta, jossa lukee Pohjois-Amerikan Uutiset.
Pohjois-Amerikan Uutiset on suomalaissiirtolaisten sanomalehti, jota luetaan kaikkialla Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Lukijoita lehdellä on noin 20 000. Lehden tavoitteena on toimia siirtolaisten uutis- ja viestintävälineenä sekä ylläpitää suomen kieltä ja kansallista kulttuuria Pohjois-Amerikan mantereella. Lehden toimipaikka on nykyisin Lake Worthissa.
Lehden painaminen aloitettiin jo 70 vuotta sitten, ja sillä aina ollut tärkeä merkitys siirtolaisten tiedonvälityksessä Suuressa Lännessä. Siirtolaislehdillä on ollut viime vuosien aikana vaikeita taloudellisia ongelmia tilaajien määrän luonnollisesta vähentymisestä johtuen. Pohjois-Amerikan Uutisten nykyinen päätoimittaja Sakri Viklund tuli Amerikan puolelle vuonna 1991, ja joidenkin mielestä nuorimies oli menettänyt järkensä, kun hän osti konkurssikypsän siirtolaislehden. Lehden levikki saatiin kuitenkin nousuun.
Koripallo vaihtui golfiin
Mikko Koskinen tuli Floridaan vuonna 1993 ja kotiutui sinne perheensä kanssa hyvin. Vaimo käy Lepokodissa töissä ja Mikko vastaa toimitusjohtajana mm. Pohjois-Amerikan Uutisten markkinoinnista. Kun Mikon koripallo jäi, tuli golf tilalle.
– Joka lauantai klo 6.30 suomalaisporukka kokoontuu golfkentälle. Ensimmäinen väylä pelataan puolihämärässä, mutta lähes kaikki ovat aina paikalla, vakuuttaa Mikko Koskinen.
Siirtolaislehden teossa on tapahtunut nopeaa kehitystä.
-Vielä 90-luvun alussa piti lähteä lentokentälle suomalaisturisteja vastaan ja pyydystää heiltä suomalaisia sanomalehtiä. Nyt Suomesta saa tuoretta tietoa internetin välityksellä. Tosin myös kuka tahansa voi itsekin saada haluamansa tiedon netistä, mikä vaikuttaa lehden tilaajien määrään, pohtii Sakri Viklund
Peter Makila – Turun Kastusta Floridan kunniakonsuliksi
Pekka Mäkilä alias Peter Makila myy ammatikseen vakuutuksia ja pelastaa suomalaisia pulasta. Vuonna 1965 Peter tuli ensimmäisen kerran Floridaan enonsa luo, mutta palasi takaisin Turkuun opiskelemaan. Ensimmäisestä työpaikasta Oratopista löytyi elämänkumppani, Arja, jonka kanssa hän lähti Kanadaan suomalaisen omistamaan hotelliin töihin vuonna 1968. Myöhemmin Peter siirtyi Amerikan toiseksi suurimman vakuutusyhtiön, Allstaten palvelukseen. Muutto Floridaan tuli ajankohtaiseksi vuonna 1996.
Makila toimi jo Kanadan puolella kunniakonsulina. Kunniakonsulin posti on luottamustehtävä, josta ei makseta palkkaa. Hän auttaa ja neuvoo suomalaisia lähes päivittäin. Lisäksi hän on ollut Lake Worthin kauppakamarin jäsenen. Tästä charmikkaasta ”kyläpäälliköstä” tuntuvat pitävän kaikki, ja hän onkin monessa tapahtumassa mukana.
Vaikka Makilat ovat asuneet uudella mantereella jo yli 30 vuoden ajan, he pitävät upeasti suomalaisuutta yllä kaukana synnyinmaastaan ja tekevät Suomea tunnetuksi – tietysti vahvalla Turun murteella.
Pikku-Turku on osa Lantanan suomalaisasutusta
Lantanan puolella lähellä Alho Avenuen ja Redding Roadin risteystä sijaitsee tutulta kuulostava kaupunginosa, ”Pikku-Turku”. Kyseessä on rivitaloalue, jonka asukkaista poikkeuksellisen moni on lähtöisin Turusta. Reino Palin, hänkin turkulaisia, muistaa asuntoalueen syntyhistorian.
– Kivikartio tämän alueen vuonna 1983 rakensi. Muistaakseni Pikku-Turun nimen otti käyttöön Pauli Lappalainen Kivikartiolta, tuumaa Reino Palin, joka oma yritys, Palin Granit toimittaa julkisivuja rakennuksiin aina Japania myöten.
Asunto-osakeyhtiö valmistui huonoon aikaan, ilmeisesti dollarin kurssimuutosten takia. Asunnot jäivät tyhjiksi useaksi vuodeksi. Palinit ostivat oman asuntonsa vuonna 1991. Alueen kaikki 20 asuntoa myytiin lopulta turkulaisille yritysten omistajille. Sellaiset nimet kuten Uunisepät, Kivikolmio, Peteri, Nostolavapalvelu, Vapaa Valinta ym. olivat edustettuina Pikku-Turun rivitaloasunnoissa.
– Nyt aika moni on jo myynyt asuntonsa. Kyrölän Jukka, entinen Golfstream-motellin omistaja asuu ainakin vielä täällä, tietää Reino Palin.
Nine-eleven pelotti hetkeksi suomalaisturistit pois Floridasta
New Yorkin syyskuun 11. päivän terroritapahtuman seuraukset näkyivät välittömästi myös Floridassa. Kuin taikaiskusta turistit katosivat. Iskua seuranneiden päivien aikana Lake Worthin upealla hiekkarannalla sai kävellä kaikessa rauhassa. Isku vaikutti ratkaisevasti myös monen suomalaisyrittäjän toimeentuloon.
Lake Worthin Federal Highwayn motelliviidakossa oli parhaimmillaan 15 suomalaismotellia. Viime vuosien aikana luku on kutistunut muutamaan. Terrori-iskun jälkeen on jälleen yksi suomalaismotelli myytävänä. Eräs sinnikkäistä suomalaisista ”motellirunnaneista” on 90-luvun alussa Porvoosta muuttanut Roger Stjernvall, jonka New Sun Gate Motel täyttyy lähinnä suomalaisturisteista.
– Terrori-iskun myötä Finnair lopetti suorat lennot Floridaan, joka tietysti näkyi tänne tulevien turistien määrässä. Onneksi nyt suorat lennot ovat jälleen palanneet ja suomalaiset matkatoimistot ovat ottaneet Floridan uudestaan tuotantoon, huokaa Roger Stjernvall tyytyväisenä.
Suomalaisuuden säilyminen Amerikassa
Lähtö siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan on vuosi vuodelta vaikeutunut huolimatta presidentti Bushin viimeaikaisista vaalilupauksista. Green cardin eli pysyvän oleskeluluvan saaminen edellyttää hakijalta kärsivällisyyttä ja valmistautumista pitkään paperisotaan. Jokainen hakemus käsitellään tapauskohtaisesti.
Tavallisena turistina voi Yhdysvalloissa oleskella kolme kuukautta, viisumin avulla korkeintaan kuusi kuukautta. Erityissyistä voi anoa jatkoaikaa. Kourallinen suomalaisia saa muuttoluvan ns. arpajaisten avulla.
Naimakaupalla Amerikkaan
Yksikertaisin tapa muuttaa Amerikkaan on avioliitto. Nykyisin tyypillisin Amerikkaan muuttava suomalainen on ylioppilastyttö, joka lähtee aluksi opiskelemaan, ihastuu amerikkalaiseen mieheen ja menee hänen kanssaan naimisiin. Paljon solmitaan myös suomalaisamerikkalaisia avioliittoja jo Suomessa. Lisäksi muuttajiin ovat tulleet ”nokialaiset”, jotka ovat Amerikassa väliaikaisesti töissä suomalaisissa yrityksissä.
Eniten suomalaisia talvipakolaisia suuntaa kohti Espanjaa, koska käytännön asioiden, kuten kelakorvausten hoitaminen on toisessa EU-maassa yksinkertaisempaa. Jos eläkeläinen suuntaa matkansa Floridaan, pitää hänen sopeutua amerikkalaiseen elämäntapaan. On asioita, jotka on siellä paremmin kuin meillä, mutta vielä useampi seikka ihmetyttää suomalaisia. Täytyy olla aktiivinen ja kielitaitoinen, muuten vaarana on syrjäytyminen. Pitää olla myös valmis ajamaan autoa, sillä esim. Lake Worthissa välimatkat ovat pitkät ja julkiset kulkuvälineet vähissä.
Haalien toiminta on suomalaisuuden kannalta ratkaisevaa. Kun muualla Amerikassa suomalaisyhteisöjen toiminta on hiipunut, on Lake Worthin alueen haaleilla vielä aktiivista toimintaa. Nykyiset haalien vetäjät ovat vielä amerikansuomalaisten ”nuorisoa”. Nämä 60-70-vuotiaat jaksavat todennäköisesti pyörittää Suomitalon ja Kerhotalon toimintaa vielä useita vuosia. Kahden haalin ylläpitäminen saattaa ajan myötä olla kuitenkin vaikeaa.
Suomea ja englantia sekaisin
Tärkein suomalaisuuden ylläpitäjä on suomen kieli. Siirtolaisen kieli muuttuu nopeasti hauskalta kuulostavaksi amerikansuomeksi (fingliska). Lauseeseen otetaan se sana, joka tulee ensiksi mieleen. Englanninkielisestä sanasta väännetään usein myös oma käännös. Sujuvaa suomen kieltä puhuva kolmannen polven suomalainen on jo harvinaisuus.
– Se on puppua, että suomen kielen täällä unohtaisi, jos sen on kerran Suomen kansakoulussa oppinut. Tosin on täällä käynyt suomalaisia missejä, jotka ovat muka jo kolmen viikon oleskelun jälkeen unohtaneet suomen kielen, tietävät Lake Worthin amerikansuomalaiset kertoa.
