VARSINAIS-SUOMI / RYMÄTTYLÄ – Silliä ja uusia perunoita. Varma kesän merkki. Kuuluisaa Rymättylän Röölän tapahtumaa vietettiin ensimmäisen kerran alkukesällä 1990. Uuden tapahtuman suosio oli suurempi kuin osattiin odottaa. Mikä olisikaan tälle tapahtumalle parempi paikka kuin Röölan satama-alue. Sillinpyytämisellä on täällä pitkät perinteet.
Varttuneempi väki muistaa, miten vuosikymmeniä sitten rymättyläläisten sillialusten paluu kotisatamaan oli aina valtakunnallinen uutinen. Jo alusten matkaa kalastusalueille ja paluumatkan yksityiskohtia saalismäärineen seurattiin tarkasti. Lehdistö, radio ja TV olivat paikalla Röölan rannassa ikuistamassa tärkeää kotiintulohetkeä. Rymättylän silli oli tunnettu brändi.
Kaikki sai alkunsa, kun rymättyläläiset veljekset Toivo ja Tauno Saarni perustivat Rymättylän Säilyke Oy -nimisen kalastusyhtiön. Vuonna 1949 yhtiön ensimmäinen pyyntimatka Saukko-aluksella suuntautui Atlantille. Myöhemmin 1970-luvulla laivastoon kuului parhaimmillaan neljä Saukkoa, joilla työskenteli kaikkiaan 75 miestä. Yksi reissu saattoi kestää useita viikkoja.
Sodan jälkeen elintarvikkeista oli pula. Valtio kontrolloi markkinoita säännöstelyllä, mutta kala oli vapaasti kaupan. Niinpä sillinkin hinta oli korkea. Kysyntä oli kova, mutta tarjontaa oli niukasti.
Sillin käsittely laivalla oli raskasta työtä. Saalis piti perata kahdentoista tunnin kuluessa pyynnistä, muuten kalan laatu heikkeni. Jokaiseen tynnyriin laitettiin paljon suolaa ja sokeri sekä pieni määrä salpietaria. Täytetyt tynnyrit suljettiin tiiviisti puukannella. Lopuksi kannessa olevasta pienen reiän kautta tynnyrit täytettiin suolavedellä. Näin varmistettiin, ettei tynnyriin jäänyt ilmaa. Näin sillit eivät pilaantuneet pitkän merimatkan aikana.
Aluksi sillit myytiin kotisatamassa tynnyreittäin, mutta pian aloitettiin kalojen pakkaus pienempiin peliastioihin. Rymättylän Säilyke on saanut useita jatkajia. Muun muassa nimet Boyfood, Fram Foods Group, Felix Abba ja Orkla ovat tuttuja nimiä rymättyläläisille.
Kotimainen sillinkalastus ja Saukko-laivaston pyyntimatkat päättyivät vuonna 1975. Tehokalastuksen myötä kalakannat olivat pienentyneet ja uudet kansainväliset sopimukset vaikeuttivat suomalaisten pääsyä parhaimmille apajille.
Silliperinnekeskus Dikseli on perustettu Röölän vanhaan sillivarastoon. Rymättylä-Seuran talkootyöllä valmistunut museo avattiin vuonna 2010. Dikselin tilat ovat 1930-luvulla rakennetun vanhan myllyn kyljessä. Myös mylly on kunnostettu museoksi.
Dikseli-museo ei ole suuren suuri, mutta sillinpyynnin merkitys on ollut rymättyläläisille tärkeä. Dikseli oli työkalu, jolla puinen sillitynnyri lyötiin kiinni.
Sillinpyytäjä ja Saukko-laivaston viimeinen omistaja Tauno Saarni on Dikseli-museon isä. Sillinpyynnin hiipuessa 1970-luvulla Saari keräsi talteen esineitä romutettavaksi lähtevistä laivoistaan museota varten. Hän säilytti niitä omissa tiloissaan vuosikymmenien ajan. Hänen ensimmäinen museolle lahjoittama esine oli dikseli. Osa museon esineistä on saatu muilta henkilöiltä lahjoituksina.
Toinen tärkeä henkilö museon perustamisen taustalla oli Matti Ruuska, Röölään aikoinaan muuttanut sillitehtailija. Hän oli nähnyt vastaavia museoita muun muassa Norjassa ja Islannissa. Rymättylä-Seura ry ja kotiseutumuseon hoitaja Marja Kantonen tekivät suuren työn, kun sillimuseolle tarkoitetut tilat saneerattiin.
Näyttelyn tarkoituksena on kertoa sillin kulkua laivasta lopulliseksi tuotteeksi. Saaliin määrästä riippuen silli on herrojen herkkua tai duunarin halpaa arkiruokaa. Museon sisätiloissa on pitkä sillinkäsittelypöytä, jonka takana naiset käsittelivät laivasta tuotua saalista. Laivan saapuessa satamaan töitä tehtiin ympäri vuorokauden.
Monet valokuvat, kartat, työkalut, sillipurkit ja mustavalkoelokuvat vuosilta 1932 ja 1958 kertovat sillinpyynnin historiasta. Dikselissä on myös pieni kahvila ja myymälä. Museo on avoinna vain kesäisin. Vanhassa kalavarastossa ei ole koskaan ollut minkäänlaista lämmitystä.
Aikaa kannattaa varata myös sillimuseon yhteydessä olevan myllyn tutustumiseen. Röölän mylly oli kuuluisa hyvälaatuisesta jauhostaan, joten asiakkaita saapui kauempaakin. Myllymuseon koneet ovat 1930-luvulta, mutta ovat yhä miltei toimintakuntoisina. Koneissa on entisaikojen patinaa ja materiaalina on käytetty oksatonta puuta. Aarne Juvakka oli viimeinen mylläri. Hänen jäädessä eläkkeelle 1981, ei lopulta löytynyt ammattitaitoista työn jatkajaa.
SILLIPERINNEKESKUS DIKSELI
Osoite: Sillitie 2, Röölä, Rymättylä (Naantali).
LUE MYÖS: Rymättylän kotiseutumuseo – museoalueen korkeimmalla paikalla seisoo tuulimylly
