Sana ”innostunut” kuvaa parhaiten TPS Salibandyn toiminnanjohtaja Juha Kiviniemen mielentilaa. Mies toipui nopeasti useamman tunnin aikaerosta, vaikka paluusta Turkuun eksoottisesta Singaporesta on vasta tovi aikaa. Vaikka tappio Tampereen Classicia vastaan Kiviniemeä vielä harmittaa, niin tulipahan tehty suomalaista palloiluhistoriaa.
TPS:n ottelu Tampereen Classicia vastaan oli ensimmäinen kerta, kun Salibandyliigan ottelu pelattiin maamme rajojen ulkopuolella. Samalla ottelu oli osa Singaporen Suomen suurlähetystön Suomi100 -ohjelmaa.
Singapore ei ole mikään takapajula, vaan korkean elintason tarjoava pieni maa päiväntasaajan troppisessa lämmössä. Pisa-tutkimuksissakin singaporelaiset lapset ovat maailman eliittiä. Uudenmaan kokoisella alueella asuu yhtä paljon asukkaita kuin koko Suomessa. Eikä salibandykään ole maassa mikään kummajainen. Järjestihän Singapore taannoin naisten salibandyn MM-kisat.
Kansainvälisessä Salibandyliitossa on nyt mukana 66 jäsenmaata. Suurin kasvupotentiaali on Aasiassa. Singaporessa on jo noin 15 000 salibandypelaajaa. Laji on kouluissa erittäin suosittu. Euroopan maat ovat toistaiseksi hallinneet kansainvälisiä turnauksia. Ei olisi yllätys, jos jossain vaiheessa mailapeleistä innostuneet aasialaiset menestyisivät salibandyssäkin. Lajin suuri etu on sen edullisuus. Varusteet eivät paljoa maksa ja sisähalleja on Aasiassa jo entuudestaan.
Suomalaiset liigapelaajat veivät lajitietoutta koululaisille opettamalla nuorille muun muassa mailatekniikkaa ja laukaisutaitoja. Myös Singaporen miesten maajoukkue pääsi osallistumaan salibandylähettiläiden organisoimiin harjoituksiin.
Itse ottelun pelaajat muistavat ikuisesti. Tuskin yksikään heistä ei ole kokenut vastaavaa aikaisemmin. Tunnelma hallissa oli poikkeuksellinen. Poikkeuksellista oli myös ottelun päätyttyä paikalla olleiden kiinnostus pelaajia kohtaan. Nimikirjoituksia rustailtiin ahkerasti.
Mikä jäi päällimmäisenä mieleen historiallisesta matkasta?
– Aito tunnelma, vaikka ottelutapahtuma oli pelkistetty. Ei ollut valoshow’ta eikä läpsittymiä. Singaporelaisten fanaattisuus jäi päällimmäisenä mieleen. Vielä puolitoista tuntia pelin jälkeen pelaajat jakoivat nimmareitaan. Ottelun aikana kohina kävi katsomossa jo ennen kuin laukaus lähti. Koululaisten kanssa harjoitellessa innostuneisuus näkyi lasten kasvoilta.
Miten järjestelyt onnistuivat?
– Kun järjestää ensimmäistä kertaa tällaista tapahtumaa, niin aina on jotain pientä. Kokonaisuutena kaikki oli hienosti järjestetty. Ottelu oli hyvin markkinoitu. Katsojia oli saapunut Singaporen ulkopuoleltakin muun muassa Japanista ja Malesiasta.
Millaiset olosuhteet olivat lajin kannalta?
– Katteellisena ihailin olosuhteita. Valtio on laittanut rahaa kiinni urheilupaikkojen rakentamiseen. Puitteet olivat moitteettomia. Paikka, missä pelasimme liigaottelun, oli seitsemän täysmittaista kenttää. Iso alue muodosti valtavan urheilukeskuksen stadioneineen ja uimahalleineen. Sisätilat olivat kaikki ilmastoituja.
Onko salibandyllä tulevaisuutta Aasiassa?
– Nuorimmat koululaiset eivät erottuneet harjoituksissa mitenkään vastaavan ikäisistä suomalaisista. Salibandy on Singaporen suosituin koululaislaji. Se antaa positiivisen kuvan, millainen potentiaali on olemassa. Maalivahtiharjoituksiinkin osallistui yhteensä 100 veskaria. Jos nuoret saavat laadukasta valmennusta ja olosuhteet ovat kunnossa, ei ole mitään esteitä kehittyä laadukkaaksi salibandypelaajaksi. Tosin aasialainen on kooltaan pieni, joten se voi näkyä kansainvälisissä otteluissa.
