Valikko Sulje

Sosiaalinen media tarjoaisi salibandyseuralle ja pelaajille näkyvyyttä – LoistoCast kertoo FBC Loiston tarinaa

Siinä on koko joukko värikkäitä persoonia. Salibandystä kiinnostuneille löytyisi iso määrä tarinoita kerrottavaksi. Sosiaalinen media on tai paremminkin olisi tärkeä osa salibandyseuran ja pelaajien näkyvyyttä.

”LoistoCastin nauhoitus käynnissä. Ethän häiritse!”

FBC Turun kotipesän, Sport Gardenin, yhteen oveen on teipattu muistilappu. Sisäpuolella on menossa salibandyaiheisen ohjelman nauhoitus.

Turkulaisten Joni Salo-ojan ja Julius Karjalaisen sydäntä lähellä on paikallinen naisten liigajoukkue FBC Loisto, junioreitakaan unohtamatta. Podcast-isännät toimivat ansiokkaasti turkulaisen tyttö- ja naissalibandyn äänitorvina kurkistamalla kulissien taakse. Toisinaan kaverit käsittelevät salibandyä laajemminkin.

Lopputuloksena on, että parivaljakko tekee Loistoa tunnetuksi koko valtakunnassa. Salo-oja ja Karjalainen tietävät, että sosiaalinen media on kustannustehokkain markkinointikanava, koska esilläolo on edullista.

Suuri mysteeri onkin, miksi moni suomalainen urheiluseura ei käytä sosiaalista mediaa tehokkaammin hyödykseen.

Internetin sähköiset kanavat ovat näkyvyyden kannalta huomattavasti suositumpia kuin vanhat perinteiset kanavat. Urheiluseurojen kannattaa olla siellä, missä ovat jo kaikki pelaajat, fanit, katsojat ja lajin taustavaikuttajat.

Maria Huntington, Nooralotta Neziri, Lotta Harala tai Annimari Korte ovat esimerkkejä yksilöurheilijoista, jotka ovat somen avulla tehneet itsestään kiinnostavan persoonan. Sosiaalinen media on kanava, jonka avulla ”vasen pakki” voi tehdä itsestään seuralle arvokkaamman kuin ykkösketjun taiturin. Somen oletetaan olevan nykyään tärkeä osa urheilijan arkea.

”Hintani nousi henkilöbrändini mukana. Fanituotteita on myyty ansiostani enemmän ja tiettyjä katsojia on tullut siksi, että minä pelaan joukkueessa.” (Siim Liivik, Urheilulehti)

Kotimaisista jalkapalloilijoista Nikolai Alho on hyvä esimerkki siitä, miten olemalla aktiivinen somessa, voi tehdä lajiaan, seuraansa ja omaa henkilöbrändiään tunnetuksi.

Oma tarinansa on urheilumaailman superkuuluisuudet. Kun jalkapalloilija Cristiano Ronaldon sosiaalisen median seuraajia on ympäri maailmaa yli 200 miljoonaa, se tarkoittaa portugalilaiselle megatähdelle myös megaluokan tuloja.

Suomessa on puhuttu jo kauan, miten meiltä puuttuvat palloilusarjoista persoonat, jannetähkät ja jonnevirtaset. Ehkä kotimaiseen joukkueurheiluun sisältyy, että yksittäistä pelaajaa ei sovi nostaa esille. Kansanluoteeseemme kuuluu, että ei tehdä itsestään numeroa. Onnistumista ei sovi hehkuttaa liikaa, vaikka se olisi ansaittua.

Suomessa salibandyn pääsarjoista julkaistaan heti ottelun jälkeen laadukkaita valokuvia, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Harvoin näkee, että pelaajat itse jakavat niitä sosiaalisessa mediassa, aina eivät edes seurat.

Kun pelaaja julkaisisi kuvia somessa sopivilla saatesanoilla peleistä, harjoituksista tai jopa maajoukkueleireiltä, siitä tulisi aina näkyvyyttä omalle joukkueelle ja seuralle. Toimintatapa on normaalia maailmalla, mutta Suomessa on ilmeisen vaikea tuoda itseään esille.

”Täällä Saksassa tulee joka pelin jälkeen linkki seuran pilveen, josta saa ladata ison kuvapaketin. Ehkä meidän sukupolvella on jotenkin takaraivossa, jos ei nyt voida puhua noloudesta, niin ainakin pelkoa, että joku ihmettelee sitä, että mitä toikin työntää noita pelijuttuja tänne koko ajan. Toimintapa on yleinen maailmalla, mutta Suomessa en ole törmännyt siihen.” (Saksassa kiekkoileva Matti Järvinen, Urheilulehti).

Siinä missä yksittäinen urheilija voi tehdä itsestään näkyvän mediahahmon, on urheiluseurojenkin panostettava näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi kun uuden pelaajan siirto julkaistaan, pelaajaesittelyyn kannattaisi panostaa – enemmän kuin toistamalla kaikkien kohdalla ”odotan innolla tulevaa kautta” -kommenttia.

Miksi some kuitenkin seuroissa usein jätetään hyödyntämättä, vaikka matalilla kuluilla hommaa pystyisi pyörittämään paljon paremmin?

”Olen hämmästellyt samaa. Luulen, että valtaosa ei ymmärrä, miten sosiaalinen media toimii ja miten siitä saa hyötyä. Jotta saisi hyötyä, pitää heittäytyä mukaan ja jakaa avoimesti itselleen edullista sisältöä. Se vaatisi vain pari hiiren klikkausta.”

”Harvemmin ollaan päivitelty Facebookiin! Ollaan enemmän esillä Instagramin puolella”, vastasi eräs liigastatuksen omaava salibandyjoukkue, kun ihmettelin heidän vaatimatonta näkyvyyttä seuran omilla Facebook-sivuillaan.

Youtube, Facebook, Twitter, Instagram, TikTok, Snapchat, Whatsapp…Enää ei riitä, että seuralla on omat hitaasti päivittyvät nettisivut. Jokaisella palvelulla on oma käyttäjäryhmänsä. Kaikissa kanavissa pitää olla aktiivinen, eikä vain esimerkiksi Instagramissa.

Enää ei myöskään riitä, että joku seurassa päivittää joskus jotain – kunhan muilta kiireiltään ehtii. Siinä kun joukkueessa on huoltaja ja joukkueenjohtaja, pitäisi olla myös oma ahkera somevastaava.

Todellisuudessa asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

”Ei riitä, että ollaan somessa, vaan pitää löytyä myös laatua. Pitää olla kekseliäs ja hyvä kirjoittaja. Harva siihen pystyy. Jos kirjoittaa huonosti, ei niitä kukaan lue. Vaatimustaso on noussut, kun tarjontaa on paljon. Pitää olla nokkela erottuakseen massasta.”

Ennen oli tärkeää saada seurasta ja lajistaan juttua printtimediaan. Nykyään lehtijuttu päätyy usein internetin maksumuurin taakse. Nykysukupolvelle onkin oleellisempaa olla esillä internetin sähköisillä ilmaiskanavilla. Siellä sisällön luomisessa ei ole aikatauluja. Ei tarvitse miettiä lehden painatus- ja ilmestymisaikatauluja. Tarjolla pitää olla aina tuorein tieto, eikä julkaista seuraavana päivänä eilisen päivän tietoa.

”Nykyään on tärkeämpää, että lajista puhutaan sosiaalisessa mediassa kuin seuraavan päivän maksullisessa printtilehdessä.”

Jos sisältöä lisättäisiin palveluihin usein, pysyisi urheiluseura koko ajan esillä.

”Tässä on kuitenkin iso haaste. Kun toimitaan seurana, tuotos pitäisi olla myös johdonmukaista ja hyvännäköistä. Seuroissa on harvoin ammattitaitoisia osaajia.”

Sosiaalisesta mediasta on tullut tärkeä osa brändinrakentamista. Sähköiset kanavat tavoittavat valtavia määriä kannattajia ilman välikäsiä. Maantiedekään ei ole este. Innokas kannattaja voi seurata suosikkiseuransa tapahtumia toiselta puolelta maapalloa. Seurakin tarjoaa yhteistyökumppaneilleen parempaa näkyvyyttä.

Turun Palloseura on eräs Suomen tunnetuimpia urheilubrändejä. Kun lätkäkin on vielä maamme seuratuin urheilulaji, voisi kuvitella, että HC TPS ei suuremmin tarvitse lisämarkkinointia saadakseen näkyvyyttä. Asia onkin juuri päinvastoin.

– Vaikka Turkuhalli on täynnä mestaruusviirejä ja jäädytettyjä pelipaitoja, se ei yksinomaan riitä kantamaan tässä hetkessä. Nykyisyydestä tulee tehdä tarinaa tuleville sukupolville. Ei saa pitää asioita itsestäänselvyyksinä. Tulee huolehtia, että seura näkyy koko ajan ulospäin ja on olemassa silloinkin, kun aurinko laskee. Sen eteen pitää tehdä joka päivä töitä, vakuuttaa HC TPS:n markkinointi- ja viestintäpäällikkö Eero Tuominen.

Maalintekijät ja syöttäjät löytyvät tilastoista, mutta lukijoita ja kuuntelijoita kiinnostavat tarinat.

– Meidän pitää tuoda esiin joka päivä talon sisältä mielenkiintoisia asioita, jotka kiinnostavat yhteistyökumppaneitamme ja ”tavallista” katsojaa. Tarinat ovat täällä talon sisällä, ne pitää vain tuoda ulos, muistuttaa Tuominen.

”Sosiaalinen media mahdollistaa suoran viestinnän seuran ja kannattajien välillä. Ennen kuin julkaistaan, kannattaa kuitenkin miettiä, mitä sillä halutaan saada aikaiseksi. Ei julkaista vain sen takia, että niin kuuluu tehdä.”

Facebook on nykyajan puskaradio, mutta huomattavasti tehokkaampi. Sosiaalinen media eroaa muista medioista, sillä se ei ole yksinpuhelua. Kannattajien tykkäykset, kommentit ja jakamiset pitävät seuran viestiä uutisvirrassa pitkään.

Kun lehdessä usein jo ilmestyessään vanhaa tietoa sisältänyt juttu päätyy nopeasti roskakoriin, elää sosiaalisen median tarina pidempään.

Vielä laajempi näkyvyys saadaan, jos seura kuuntelee kannattajiaan. Nopea reagointi ”asiakaspalautteeseen” synnyttää aidon vuorovaikutussuhteen fanin ja seuran välille. Luotu kontakti ylläpitää seuran ja kannattajan välistä suhdetta, samalla tavoin kuin yrityselämässä yrityksen ja asiakkaan välillä.

”Seuran kannattaa välttää välinpitämättömyyttä eikä aliarvioida kannattajiaan. Vaikka tulee tappioita, ei saa lopettaa viestintää. Seurojen kannattaa myös panostaa kriisiviestintään. Kun seurassa ilmenee ongelmia, niistä kannattaa kertoa rehellisesti. Joskus jopa pyytää anteeksi ja myöntää virheensä.”

(Lainaukset ovat media-alan eri ammattilaisten kertomia ajatuksia urheiluseurojen viestinnästä)

Jonne Virtanen on somemaailman tviittikeisari.

ETUSIVU