Suomen Cup. Miesten finaali. Pelipaikkana Riihimäen Cocks Areena. Vastakkain Nokian KrP ja SPV Seinäjoelta. Cup-mestaruudesta taistelee kaksi sympaattista seuraa. Molempia yhdistää samanhenkinen syntyhistoria – enkä tarkoita nyt pelkästään hengellisiä asioita.
Piti tulla paikalle seuraamaan Seinäjoen Peliveljien valmentaja Tommy Koposta. Huhut kertovat, että liigan pitkäaikaisin valmentaja mahdollisesti väistyisi syrjään valmennustehtävistä tämän kauden jälkeen.
Seinäjoella edustusjoukkueen toiminta on erotettu muusta seurasta. SPV Salibandy Oy:n toimitusjohtaja on Koponen. Kun mukaan lasketaan siviilityö opettajana ja SPV:n urheilutoimenjohtajan ja liigajoukkueen päävalmentajan tehtävät, on koossa yhdistelmä, joka on haastavuudessaan täysin poikkeuksellista. Voi vain ihmetellä, miten kolmen lapsen isältä tunnit ovat vuorokaudessa riittäneet kaikkien asioiden hoitamiseen. Pääsarjatasolla koposet, salmelat ja peltolat alkavat olla vähissä.
Koponen ja punainen pelipaita numero yksitoista tuli tutuksi itselleni jo yli parikymmentä vuotta sitten. Oma joukkueeni kohtasi SPV:n alasarjan ottelussa. Jo silloin seinäjokelaisten urheilullisuus kiinnitti huomioni. SPV ja Koponen ovat kiistatta muuttaneet salibandyn lajikulttuuria urheilullisemmaksi. Joukkueen Cooper-testien tulokset valmentajaa myöten ovat aina olleet kovia.
Urheilullisuuden puute taisi olla se syy, miksi oma joukkueeni, eivätkä muutkaan Turun alueen joukkueet, nousseet pitkään aikaan liigatasolle. Turussa päin vallitsi siihen aikaan Ei näitä otteluita juoksemalla voiteta -mentaliteetti. Se oli taktiikka, millä pärjäsi alasarjoissa, mutta ei auttanut nousemaan liigatasolle. Sen sijaan Koposen perustama urheilullinen SPV nousi ja katkaisi lopulta jopa SSV:n dynastian.
Koti, uskonto ja isänmaa. Koponen omaa vahvat eteläpohjanmaalaiset arvot. Tosin hän on muuttanut lakeuksille vasta parikymppisenä 1990-luvun alkuvuosina. Syntymäpaikka on Hankasalmi Keski-Suomessa, Jyväskylän ja Pieksämäen suunnalla. Kotipuolessa ei tarvinnut yksin leikkiä, sillä Koposen pientilalla Tommyllä oli kavereinaan toistakymmentä suurperheen muuta lasta.
Vuonna 1994 perustetun Pohjanmaan lippulaivan, Seinäjoen Peliveljien, syntyhistoria on omanlaisensa. Paikallinen helluntaiseurakunnan kaveriporukka tutustui uuteen lajiin, salibandyyn. Aluksi joukkueeseen kelpuutettiin ainoastaan uskonnollisia nuoria, mutta vähitellen mukaan pääsi myös ”ulkopuolisia”.
SPV ei ollut sinällään poikkeus. 1990-luvulla Suomeen perustettiin lukuisia kaveriporukkapohjalta oikeita salibandyseuroja. Mallia otettiin NHL:stä. Mielikuvitusta ei nimien keksimisessä tarvittu, kun rangersit, kingsit ja flamesit pelasivat vastakkain. Suurin osa näistä 1990-luvun seuroista on jo kuopattu.
Etelä-Pohjanmaalla ei tyydytty matkimaan muita. Seuralla piti olla suomalainen nimi, oma logo ja omat värit. Jo nimensä puolesta, Peliveljet, SPV erottautuu edukseen monista muista salibandyseuroista. Herra SPV eli Koponen itse on persoona, mihin kulminoituu seinäjokilaisen seuran identiteetti. Koposen tapaisia monitoimimiehiä oli ja on yhä monessa alasarjajoukkueessa, mutta liigatasolla moinen pitäisi olla jo mahdotonta.
Vaikka Koposen arvomaailma on tuskin muuttunut, SPV seurana siirtyi parinkymmenen vuoden aikana yhä etäämmälle alkuperäisistä juuristaan. Sitä myöten alkoi myös menestyminen. Ensin nousu alasarjoista Divariin ja lopulta keväällä 2004 Salibandyliigaan. Koponen oli siihen aikaan itse yksi joukkueensa pelaajista.
Syksyllä 2006 tilanne muuttui. Koponen valmistui tulevaan kauteen yhä pelaajana, tai ainakin pelaajavalmentajana. Niin hän ainakin itse otaksui. Kun uuden päävalmentajan rekrytointi ei johtanut toivottuun tulokseen, SPV:n pelaajat ehdottivat Koposen siirtymistä joukkueen peräsimeen. Tuskin edes Koponen itse aavisti, että pestistä tulisi vähintään viidentoista vuoden pituinen. Vastaava, yhtä pitkä päävalmentajaura samassa seurassa, on missä tahansa palloilulajissa harvinaista.
Koposen menestys päävalmentajana on mairitteleva. Kolme kultaa, yksi hopea ja neljä pronssia. Tähän päälle vielä yksi Suomen cupin voitto. Ja tältä tilasto näyttää ennen illan cup-mittelöä.
Päävalmentajan mestaruuksista ikimuistoisin lienee se ensimmäinen vuodelta 2012. Moni muistaa ikonisen klassikkovalokuvan, jossa hillittynä tunnettu Koponen ilakoi täysillä Seinäjoen Urheilutalon suihkussa hiukset ja pudotuspelipulisongit vettä valuen. Samalla purkautui edelliskauden suuri pettymys, sillä SPV oli hävinnyt SSV:lle finaalisarjan viimeisen ottelun jääden katkerasti hopealle.
Seinäjokelaiset tarvitsivat kitkerän tappion, jotta kypsyivät myöhemmin mestariksi. Jo seuraavalla kaudella SPV uusi mestaruutensa häviämättä pudotuspeleissä kertaakaan. Kolmannen ja toistaiseksi viimeisen kerran Koponen joutui mestaruussuihkuun keväällä 2015.
Seinäjoella on tehty asioita oikein. Siitä todisteena on mestaruuksien lisäksi monien kotimaisten maajoukkuetasoisten huippujen saaminen lakeuksille. Nimet Mikko ja Mika Kohonen, Tatu Väänänen, Juha Kivilehto ja Eero Kosonen kertovat SPV-paidan kiinnostaneen pelimiehiä. Poikkeuksellista Seinäjoella on se, että päävalmentaja ja rahoista vastaava seurapomo on sama henkilö. Koponen on joutunut itse vastaamaan siitä, että tekemilleen pelaajasopimuksille löytyy myös taloudelliset resurssit.
SPV:n tarinassa ei voi sivuuttaa myöskään joukkueen nykyistä kapteenia Ville Kuuselaa, seuran omaa kasvattia. Aikoinaan juniori-ikäinen Kuusela oli Koposen oppilaita yläkoulussa.
Mennään illan kiihkeisiin tunnelmiin. Jännittävän cup-ottelun aikana Koponen eläytyy maskinsa takaa kentän tapahtumiin ajoittain isolla tunteella. Välillä maskikin saa kyytiä. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka miehellä on takanaan jo satoja otteluita päävalmentajana, enemmän kuin yhdelläkään toisella salibandyn liigavalmentajalla. Kun SPV tekee maalin, Koponen ottaa esiin sinisen muistiinpanokirjansa ja ikuistaa sinne pitkään ja hartaasti…jotain, en tiedä mitä.
Jos Koponen on sisällä pelissä, sitä on mitä suurimmassa määrin joukkueen toinen valmentaja Jori Isomäki. Neuvoja ja vinkkejä tulee solkenaan pelaajille. On selvää, kuka on tuleva SPV:n päävalmentaja, jos ja kun Koponen siirtyy syrjään.
Ottelu ratkeaa seinäjokelaisille. Cup kannu matkaa lakeuksille. Tilastoihin merkitään SPV:lle yksi cup-mestaruus lisää. Nyt olisi hyvä hetki udella Koposelta hänen jatkosuunnitelmistaan. Ei tarvitse, sillä huoltojoukot tietävät kertoa viimeisimmän tiedon.
– Koponen on harkinnut jatkaa ainakin vielä toiset viisitoista vuotta!
