”Vesi on ihmiselle vieras elementti. Kun veden alla tapahtuu jotain, tilanteet kärjistyvät hyvin nopeasti, ja silloin tulee ongelmia.”
Tämä sukeltajien keskuudessa hyvin tunnettu viisaus on ensiarvoisen tärkeää, kun aloittaa sukellusharrastuksen. Sukeltaminen on kuitenkin turvallista, kunhan noudattaa koulutuksessa annettuja turvallisuusohjeita.
Pitkänlinjan sukellusharrastaja ja -kouluttaja Jouko Moisala tietää kokemuksesta, miten sukellusharrastus kannattaa aloittaa.
– Vaikka sukellustietoa saa kaikkialta, kurssin käyminen on tärkeintä. Kun opettaja opettaa, oppi parhaiten. Ei pidä lähteä liikkeelle itseoppineena, ohjeistaa Moisala, joka itse aloitti sukellusharrastuksen ja muiden kouluttamisen jo 1970-luvun alkuvuosina.
Sukellus harrastuksena on ollut jo pitkään kasvussa. Osa harrastajista on rekisteröityjä, osa harrastaa sukellusseurojen ulkopuolella. Eri sukellusseurojen järjestämillä peruskursseilla koulutetaan vuosittain satoja uusia sukeltajia.
– Sukeltajaliitossa on pari sataa jäsenyhdistystä. Niissä on yli 10 000 jäsentä. Yhdistysten ulkopuolisia sukellustaitoisia voi olla Suomessa 20 000 – 30 000. Välineet ovat kehittyneet. Uudet ovat käyttökelpoisimpia, kevyempiä ja helpompikäyttöisiä. Muun muassa veden alla käytettävät valaisimet ovat mitä tehokkaimpia.
Sukelluskurssin voi käydä ulkomaillakin ja monet yhdistävät sen lomamatkaansa. Eri asia on, kuinka hyvin turistille suunnattu englanninkielinen viikonloppukurssi soveltuu Suomen oloihin.
– Sukeltaminen etelän lomakohteiden lämpimissä ja kirkkaissa vesissä on eri asia kuin sukeltaa Suomen kylmissä ja vähemmän kirkkaissa vesissä. Eli täällä pitäisi hankkia perehdytys Suomessa sukeltamiseen. Nykyään meillä sukelletaan hyvin vähän enää märkäpuvulla, sillä sen on korvannut kuivapuku. Sekin vaatii oman perehdyttämisen.
Moisala tunnetaan sukelluspiireissä hyvin, mutta energinen puuhamies on nähty myös monen tapahtuman organisaattorina. Aina, kun Aurajokirannassa järjestetään sukellusaiheista ohjelmaa, on tarinaniskijä ja sukellusekspertti Moisala paikalla. Milloin on puhdistettu rantoja, milloin kerätty metalliromua Aurajoen pohjasta tai järjestetty sukellusnäytöksiä turkulaisyleisölle.
– Pitkän sukellusurani aikana olen tehnyt enemmänkin PR-työtä sukeltamisen puolesta kuin sukeltanut itse. Minua on kiinnostanut muun muassa sukelluksen historia ja sukellusaiheisten teemapäivien järjestäminen. Ja olen edelleen kouluttamassa uusia sukeltajia.
Kynnys sukellusharrastuksen aloittamiselle on madaltunut. Kyseessä ei ole laji, joka ei ole enää urheilusuoritus, vaan keino rentoutua. Sukelluksesta on tullut koko perheen harrastus. Liiton jäsenistäkin liki puolet on jo naisia. Peruskurssille riittää kymmenen vuoden ikä eikä sukeltamisessa tunneta iän puolesta ylärajaa. Snorklauksen voi aloittaa jo alle kouluikäisenä.
– Jos olet perusterve, niin voit sukeltaa. Peruskurssin vaatimuksena on osata uida pari sataa metriä yhtäjaksoisesti ja kellua kymmenen minuuttia paikallaan.
Sukellukseen tarkoitetut perusvälineet, maski, snorkkeli ja räpylät, kannattaa ostaa sukellusvälinekaupasta. Perusvälineet ovat varusteita, joiden tulee sopia hyvin käyttäjälleen. Esimerkiksi maskin tulee asettua tiiviisti käyttäjänsä kasvoille. Asiantuntija osaa parhaiten opastaa, jotta välineet ovat asianmukaiset.
Koska Moisalalle vedenalainen maailma on tullut tutuksi jo usean vuosikymmenen aikana, on hän myös nähnyt sukeltajan kannalta kiusallisen ilmiön. Itämeren vesi on samentunut.
– Jo 1970-luvulla nähtiin, mihin suuntaan ollaan menossa, mutta suunnan muuttamiseksi ei tehty mitään. Näkyvyys oli ihan eri luokkaa kuin nykyään. Jos haluaa sukeltaa merellä, pitää mennä kauas Korppoon ja Nauvon eteläpuolelle. Onneksi nyt olemme vähitellen menossa parempaan suuntaan, mutta vaatii paljon töitä, ei pelkästään Suomelta, vaan myös muilta Itämeren rannikkovaltioilta.
Moisala on pitkän uransa aikana perehtynyt monipuolisesti sukelluksen historiaan, niin maailmalla kuin Suomessakin. Niinpä sukelluksen konkarilla on iso toive.
– Suomeen pitäisi saada sukellusaiheinen museo. Sukellustavaraa on paljon eri puolilla Suomea. Niistä saisi mielenkiintoisen pysyvän näyttelyn.
