Suomen cupin romantiikkaa etsimässä – vähemmän arvostetusta sarjasta voi yhä ansaita europaikan

TPS putosi yllättäen Suomen cupista. Ottelu oli jalkapalloromantiikkaa parhaimmillaan. Daavid vastaan Goljat. Sen ajan Piikkiön Palloseuran pelaajat muistavat hyvin ikimuistoisen ottelunsa. Olavi Laaksosen valmentama ja Heikki Suhosella vahvistettu Mestaruussarjajoukkue hävisi kyläjoukkueelle. Näin ainakin muistelee allekirjoittanut.

Elettiin 1970-lukua, kun Suomen cup oli koko Suomen cup.

– Se taisi sittenkin olla piirisarjan ottelu. Se oli vuonna 1976. Oman urani aikana pelasimme muutamia kertoja alasarjan joukkueita vastaan Suomen cupissa. Yleensä pelasimme cupin ottelutkin aina ykkösmiehistöllä. Kyseisen PiPS-ottelunkin pelasimme parhaalla kokoonpanolla. Joskus ehkä yksittäisen pelaajan annettiin levätä sarjaotteluita varten, muistelee Pauno Kymäläinen pitkän peliuransa aikaisia tapahtumia.

Pelaajien ennakkoasenne vaikutti yllätystappioon.

– Seuran ja pelaajan intressissä on aina voittaa ottelu, mutta jos keskittyminen ja asennoituminen ei ole heikompaa vastustajaa vastaan kunnossa, voi tulla yllätyksiä. Kerran Riihimäellä hävittiin alasarjajoukkueelle, vaikka itse asiassa voitimme sen ottelun. Nummelin Timo pelasi, vaikka oli pelikiellossa. Ei tiedetty, että normisarjassa tulleet kiellot koskevat myös cupin otteluita. Kerran Kauniaisissa ”Grania” vastaan putosimme cupista rankkarikisan jälkeen. Eli ei niitä tappioita alempisarjalaisia vastaan montaa tullut minun kuudentoista vuoden pituisen peliurani aikana.

Ennen Suomen cupiin osallistui satoja kotimaisia jalkapallojoukkueita useilta eri sarjatasoilta. Ottelut pelattiin kerrasta poikki -systeemillä eli vain voittaja jatkoi eteenpäin. Se oli aikaa, kun kylillä kohistiin keskellä kaunista Suomen suvea mestaruussarjatasoisen joukkueen saapumisesta vierailulle. Tappio oli todennäköinen, mutta se antoi kuitenkin alasarjalaiselle pienen mahdollisuuden tehdä oman kunnan jalkapallohistoriaa.

– Kauden aikana otteluita tulee paljon. Yksittäiseen cupin otteluun pelaaja ei aina keskity täysillä. Esimerkiksi sarjapaikan säilyttäminen tuntuu tärkeämmältä, koska pääsarjatason pelaajalle se tarkoittaa palkanmaksun jatkumista myös seuraavana vuonna. Cupissa vasta se viimeinen ottelu alkaa tuntua tärkeältä. Omalla urallani pelaajille maksettiin pinnarahoja, mutta ne eivät koskeneet cupin otteluita. Vasta finaalista saattoi saada rahallisen palkkioin.

Mennään nyt tähän päivään. Ulkona paukkuu pakkanen. On sydäntalvi ja kuplahallin lämmössä pelataan Suomen cupin ottelua. Vastakkain ovat Veikkausliigajoukkueet FC Inter ja IFK Mariehamn. Seuraavana päivänä samaisessa hallissa kohtaavat Ykkösen TPS ja Musan Salama. Viime kaudella turkulaisjoukkueet kohtasivat jo alkulohkossa, mutta nyt paikallispeli olisi mahdollista vasta cupin puolivälierissä.

Kyse on yhä edelleen vuosikymmeniä vanhasta perinteestä, Suomen cupista. Paljon on kuitenkin viime vuosien aikana muuttunut. Romantiikka on kadonnut. Tilalle on tullut pääsarjatasoisten joukkueiden kauteen valmistava talvinen ”höntsäsarja”, josta perinteinen cup-romantiikka on tipotiessään. Lohkosysteemin vuoksi alasarjajoukkueet eivät enää käytännössä pääse haastamaan suurseuroja.

Vaikka Suomen cupin arvostus on romahtanut, on voittajalle luvassa yhä sama hieno palkinto: pääsy eurokentille. Aikoinaan puhuttiin Cup-voittajien cupista, nykyään Euroliigan karsinnasta. Vaikka järjestelmä takaa edelleen pelaajille himoitun näyteikkunan kansainvälisille kentille ja lyhyimmän tien isoille areenoille, Suomen cupin arvostus on hiipunut. Joukkuekato on huomattava. Tänä vuonna Suomen cupiin osallistuu enää reilut nelisenkymmentä joukkuetta.

Työryhmä toisensa perään on pähkäillyt Suomen cupin tulevaisuutta. Kukaan ei ole erityisen tyytyväinen nykytilanteeseen. Ongelmana on se, että kaikkien osapuolten tarpeita on vaikea ottaa huomioon. Pääsarjatason joukkueet hamuavat hyviä harjoitusotteluita talvipakkasilla ennen varsinaisen kauden alkua. Alasarjajoukkueilla ei ole siinä vaiheessa vielä edes joukkuetta kasassa. Harjoittelukausi on heillä vasta alkamassa.

Yleisöäkään eivät ”talvisarjan” ottelut ole järin paljoa kiinnostaneet. Eipä cupin ottelut ole olleet kesälläkään Veikkausliigajoukkueille suuria yleisömagneetteja. Tilanne muuttuu, jos joukkue etenee Euroliigan karsintoihin. Kun FC Inter kohtasi taannoin tanskalaisen Röndbyn Kupittaalla, ottelun tulot olivat puolet koko kauden Interin pääsylipputuloista. Monen turkulaisen iho menee vieläkin kananlihalle muistellessaan TPS:n otteluja Milanon miljonäärejä vastaan.

Yhtä kaikki, Suomen cupin voittaja on ratkaistu yhtäjaksoisesti vuodesta 1955. Turun Palloseura on edennyt loppuotteluun kahdeksan kertaa ja voittanut vain kolmesti. FC Inter on kahdesti voittanut ja kahdesti hävinnyt.

Turkulaisittain eräs mielenkiintoisimmista cupin loppuotteluista käytiin syksyllä 1965. Kaksi saman paikkakunnan joukkuetta, ÅIFK ja TPS, etenivät loppuotteluun. Paikalla Helsingin Olympiastadionilla oli seuraamassa ottelua murto-osa siitä määrästä, mitä olisi saapunut Kupittaalle. ÅIFK voitti ottelun Aulis Laineen maalilla. ÅIFK:n Suomen cupin voitto ehkä lohdutti samalla kaudella sarjaporrasta alemmaksi pudonnutta turkulaisjoukkuetta. Vastaavasti TPS nousi kauden päätteeksi pääsarjaan.

Suomen cupin esikuva on Englannin FA Cup, joka on maailman vanhin jalkapallokilpailu. Varttuneempi väki muistaa kauden kohokohdan, kun selostajalegenda Aulis Virtanen välitti cupin loppuottelun tunnelmia historialliselta Webleyltä kotikatsomoihin. Loppuottelussa mustavalkoruudussa Tottenham erottautui valkoisesta pelipaidasta tummissa pelanneesta Prestonista.

Meillä Suomen cupin ideanikkarit olivat vuorineuvos Juuso Walden, Valkeakosken Hakan jalkapallovaikuttaja sekä paperitehtaan diplomi-insinööri Antero Nyman. Walden itse lahjoitti cupia varten Suomen Palloliitolle Iso-Britanniasta tuomansa pokaalin. Se piti alun perin nimetä Juuson maljaksi, mutta Nymanin kuoltua ennen kuin ensimmäistäkään Suomen cupin ottelua oli pelattu, kiertopalkinto nimettiin Antero Nymanin muistopalkinnoksi.

Historiansa aikana Suomen cupia on uudistettu useasti ja näin tullaan tekemään jatkossakin. Töitä riittää, jotta cupin arvostus saataisiin nousemaan.

Aikoinaan, kun voittajalle oli luvassa tuhti rahapalkinto, se hieman hillitsi pääsarjajoukkueiden pelaamista kakkosmiehistöllään. Erikoista nykyjärjestelmässä on cupin hengen vastainen järjestelmä, eli pelaamalla tasapelejä, voi päästä silti jatkoon. Mutta omituisinta on se, että talveen painottuvasta kotimaisesta ”harjoitteluturnauksesta” voi yhä ansaita arvokkaan europaikan.

Kun Olympiastadion oli remontissa, viime vuoden Suomen cupin mestaruus ratkottiin Turussa. Vastakkain olivat FC Inter ja HJK. Pokaali matkasi ottelun jälkeen Helsinkiin.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!