PIRKANMAA / TAMPERE – Kukapa olisi uskonut, että vuoden 1995 Suomen jääkiekon ensimmäinen maailmanmestaruus jäi pitkäksi aikaa ainoaksi. Huolimatta, että senkin jälkeen samaa on yritetty joka vuosi. Lopulta onnisti.
Eipä siis ihme, että vuoden 1995 MM-kisojen palkintopokaali oli pitkään Tampereella sijaitsevan Suomen Jääkiekkomuseon suosituin nähtävyys. Tosin moni pettyy sen nähdessään, sillä arvokas palkinto vaikuttaa melko vaatimattomalta. Sen sijaan museon toinen tärkeä pokaali, Kanada-malja, on komea.
Suomen Jääkiekkomuseo on sijoitettu Tampellan vanhaan teollisuuskiinteistöön, Vapriikin sisätiloihin. Museon aulassa, heti ensimmäisenä, on esillä Kanada-malja, joka luovutetaan jääkiekon SM-liigan mestarille. Kyseessä on kiertopalkinto, jonka Kanadan suomalaiset lahjoittivat Suomen Jääkiekkoliitolle. Palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1951.
Museossa säilytetään alkuperäistä Kanada-maljaa. Voittajajoukkue saa oikean maljan finaalin jälkeen jäälle, mutta sen jälkeen se vaihdetaan kopioon.
1990-luvulla, kotimaisen lätkän nousuvuosina, Suomen mestaruuden juhlintaan pesiytyi reipas örveltäminen. ”Poika” sai kolhuja pelaajien makkarankeittopuuhissa. Alkuperäinen Kanada-malja on kokenut muutenkin muutoksia: sitä on korotettu kahdesti, jotta uusien mestarien laattoihin kaiverretut nimet mahtuisivat mukaan.
Jääkiekkomuseo on SM-liigan käytössä olevien palkintojen virallinen säilytyspaikka. Pelaajien eniten arvostama, pelaajayhdistyksen luovuttama Kultainen kypärä, on myös täällä. Esillä ovat myös kaikki Suomen saavuttamat arvokisamitalit.
Välineiden nopea kehitys.
Vierailu Jääkiekkomuseossa saa itsensä tuntemaan vanhaksi. Museo runsas esine- ja valokuvakokoelma esittelee suomalaisen jääkiekon historiaa, sen kehittymistä kotimaan suosituimmaksi palloilulajiksi. Muutos on ollut niin nopea, että museon vanhimmat esineet, mailat ja luistimet, vaikuttavat hämmästyttävän tutuilta.
Vaikka jääkiekko kehitettiin Kanadassa jo 1800-luvun lopulla, rantautui laji Suomeen varsinaisesti vasta sotien jälkeen. Se oli pitkään meillä marginaalilaji. Ensimmäisen kerran Suomi osallistui omalla joukkueellaan Oslon olympiakoisoihin vuonna 1952. Ensimmäinen voitto suurmaista, Kanadasta, tuli Grenoblen olympiakisoissa vasta vuonna 1968. Joku saattaa muistaa, miten ottelun jännittävien loppuhetkien aikana lähetyksen keskeytti Merisää.
Orastavaa jääkiekkobuumia vauhditettiin 1960-luvulta lähtien purkan mukana myytävillä keräilykorteilla. Arvokkaalla KooVeen huippupelaajalla Heimo Pullilla sain kaksi Juuso Wahlstenia ja kolme Teppo Rastiota. Kun kansio oli täynnä, se palkittiin jääkiekkomailalla. 1970-luvulta alkaen kortit ilmestyivät omina kokonaisuuksina. Museon omissa kokoelmissamme on yli kaksikymmentä täyttä keräilysarjaa.
Museon taustalla tuttuja nimiä.
Suomen Jääkiekkomuseon sijoittuminen Tampereelle ei ole pelkkä sattuma, ulottuuhan lätkäkaupungin perinteet kauas vuosikymmenien taakse. Ensimmäiset jääkiekkokokeilut maassamme tehtiin Pyhäjärven jäällä jo vuonna 1926. Jääkiekkomuseon taustalla on tutut nimet Kalervo Kummolasta Aarne Honkavaaraan. Paikallinen pankki järjesti jääkiekkohistoriallisen näyttelyn toimitiloissaan Suomen Jääkiekkoliiton 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Tämän pohjalta perustettiin Suomen Jääkiekkomuseoyhdistys. Näyttelytilat löytyivät Hakametsän jäähallilta. Museo avasi ovensa vuonna 1979.
Museo muutti Vapriikin tiloihin vuonna 2001. Täällä on paljon paremmat tilat kuin jäähallilla. Vapriikissa käy paljon sellaisia kävijöitä, jotka eivät olisi koskaan vierailleet jäähallilla. Vaikka Vapriikin tilat ovat isommat kuin jäähallilla, vain osa museon kokoelmista mahtuu esille. Kokoelmissa 25 000 esinettä ja yli 700 pelipaitaa.
Suurin osa museon kokoelmiin kuuluvista esineitä on saatu lahjoituksina. Osa on lainassa, kuten Esa Tikkasen ja Ville Niemisen Stanley Cup -sormukset.
Aluksi lippalakki ja villapaita.
Jääkiekkovarustusten kehitys on ollut häkellyttävän nopea. Vielä 1930-luvulla kiekkoilijat käyttivät kypärän asemasta lippalakkia tai pipoa. Tuomareille kypärä tuli pakolliseksi vasta 1990-luvun alussa. Mutta kuinka vanhanaikaiselta vaikuttaakaan jo maalivahtilegenda Urpo Ylösen TuTon puuvillainen pelipaita 1970-luvulta. Puhumattakaan maalivahdin muista varusteista. Nykyveskarin peliasun alla oleva varustus muistuttaakin lähinnä avaruusoliolta. Maalivahdin kypärän kehitys kertoo jääkiekon nopeasta kehittymisestä.
Vain murto-osa museon omistamista pelipaidoista on nähtävänä. Harppaus villapaidoista puuvillan kautta tekokuituihin on ollut suuri. Toisaalta vanhat ilman mainoksia olevat retropaidat ovat huomattavasti tyylikkäämpiä kuin nykyiset ”tilkkutäkkipeliasut”, josta jo seuran logon löytäminekin tuottaa vaikeuksia. Jääkiekkomuseo esittelee myös havainnollisesti Suomen maajoukkueen peliasun kehittymisen vaatimattomasti sinivalkoisesta villapaidasta Leijona-vaakunalla koristeltuun peliasuun.
Museon pelipaidoista mielenkiintoisimmat ovat Jari Kurrin Edmonton Oilersin, Ville Niemisen Colorado Avalanchen ja Pekka Rautakallion NHL All Stars peliasut. Kurrin kypäränkin tunnistaa helposti.
Tietysti museossa on eniten esineitä, kuten pelipaitoja, tamperelaisista seuroista. Aarne Honkavaaran, Ilves-ikonin, ansiosta on runsaasti esineistöä Tupsukorvista. Museon eräs arvokkain esine on Ilveksen ensimmäinen vihreä-musta-raidallinen pelipaita.
(Jääkiekkomuseon esillä olevat paidat ja muut jääkiekkoon liittyvät varusteet vaihtuvat ajoittain)
SUOMEN JÄÄKIEKKOMUSEO
Osoite: Alaverstaanraitti 5, Tampere.
