Maali! KalPa! Maali! KalPa! Maali! KalPa! Maali! KalPa!
Mies voi lähteä Savosta, mutta savolaisuus ei lähde koskaan miehestä. Juhani Nykänen on tästä oiva esimerkki. Kuopiolaisen KalPan ikikannattaja on tuttu ja äänekäs näky monissa Suomen jäähalleissa.
”Susi-Jussi” on kiertänyt eri paikkakunnilla jo neljännesvuosisata omaa rakasta seuraansa kannattaen. Viimeksi Nykänen bongattiin Turkuhallin lehtereiltä.
– Pavarotti kävi täällä laulamassa maksua vastaan. Minä joudun maksamaan, jotta saan laulaa täällä. TPS on hieno perinteinen seura. Sillä on hyvä kannatusryhmä ja heidän kanssa on kiva huutaa kilpaa. Osan TPS:n kannattajista olen ajan myötä oppinut tuntemaankin.
Nykänen erottuu helposti kannustushuutoinen takakaarteesta, omalta tutulta paikaltaan.
– Yleisö on tottunut minuun. Koskaan ei ole tullut ongelmia. Sekin riippuu siitä, miten minä itse suhtaudun yleisöön. En haistattele kenellekään, enkä ole epäkohtelias. Näin saan myös asiallista kohtelua. Tulen vain kannattamaan omaa joukkuettani ja arvostan aina laadukasta vastustajaa. Hyvät käytöstavat kuuluvat hyvään kannattajakulttuuriin.
Nykänen on syntynyt Kuopissa, mutta on asunut viimeiset kolmekymmentä vuotta Kotkassa.
– Olen pesukestävä savolainen. Jokaisen pitäisi muistaa omat juurensa, eli mistä on lähtenyt. Siitä pitää olla ylpeä. Oma kansallinen identiteettini, keltamusta savolaisuus, kulkee mukanani. Vaikka asun Kotkassa, joukkuettani en vaihda. Kannatan seuraa, en menestystä. Sarjataso ei vaikuta. Mitä huonommin menee, sitä kovemmin huudetaan.
Nykänen käy katsomassa silloin tällöin KalPan kotiotteluita Kuopiossakin, mutta useimmin hänet voi nähdä KalPan vierasotteluissa.
– Kuopiossa on hieno kotikatsomo ja omat hyvät kannatusryhmät. Ei vanha ukko kaikkialla jaksa käydä. Olen viikot Espoon sairaalassa huoltomiehenä. Se on raskasta fyysistä työtä. Jääkiekko on sille vastapainoa, rentouttava harrastus. Pyrin lähtemään mahdollisimman moneen peliin kauden aikana. Oulua lukuun ottamatta kaikki muut liigapaikkakunnat ovat tulleet tutuiksi.
Kun Nykänen on kannattanut KalPaa jo 26 vuoden ajan, on matkan varrelle mahtunut nousut ja laskut. Miehellä on yllään joukkueensa pelipaita liigakaudelta 1998-1999. Se oli kausi, kun kuopiolaiset putosivat sarjaporrasta alemmaksi.
– KalPa putosi lopulta kaksi sarjaporrasta alemmaksi aina Suomisarjaan asti. Elettiin aikoja, kun en tiennyt, onko joukkuetta ylipäätään olemassa. Mutta oli upea kokemus lähteä joukkueen kanssa nollapisteestä. Meitä oli pari vain kolme katsojaa hallissa. Niistä ajoista on syntynyt iso kunnioitus KalPan maalivahti Ari Luostarista kohtaan.
Luostarinen on Saku Kekäläisen ohella ainoa pelaaja, joka on edustanut KalPaa yhtäjaksoisesti SM-liigasta Suomi-sarjan ja Mestiksen kautta takaisin SM-liigaan.
Omalla autollaan, välillä bussilla tai junalla pelipaikkakunnille matkustava savolaisen miehen kannatusfilosofiasta olisi oppia nuoremmalle sukupolvelle. Siihen ei muun muassa kuulu kännipäissään örveltäminen.
– Oman joukkueen pelipaidasta pitää olla niin ylpeä, että ei ole tarvetta irvailla vastustajalle. Omalla käytöksellään pitää tuottaa kunniaa omalle joukkueelle. Edustan tässä paidassa omaa seuraani. Minun tehtäväni on käyttäytyä arvokkaasti, eli minun tulee käyttäytyä joukkueen arvojen mukaisesti.
