“Kun väki vähenee, niin pidot paranee”.
Näin toteaa vanha suomalainen sanalasku, mutta taitaakin käydä juuri päinvastoin. Syntyvyyden lasku Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana on ollut sen verran hurjaa, että yhteiskunnalliset vaikutukset tulevat olemaan mittavat.
Kun syntyvyyden laskun lisäksi otetaan huomioon muuttoliike kasvukeskuksiin, iskee miinusmerkkinen kehitys rajusti myös urheiluseuroihin. Ensimmäisinä vaikeuksiin ovat joutuneet jo muuttotappioalueella olevat seurat, mutta lopulta vaikutukset näkyvät kaupunkienkin urheiluseuratoiminnassa.
Lähivuosina on edessä nykyisten urheilulajien uudelleenjako, missä moni perinteinen laji on harrastajamäärien vähetessä uhanalainen. Mahdollisesti moni seura tunnetaan tulevaisuudessa paremmin jostain muusta lajista kuin seuran perinteisistä lajeista. Urheiluseuroja, jotka eivät ehdi reagoida yhteiskunnallisiin muutoksiin, uhkaa näivettyminen, jopa lakkauttaminen.
Voisi olettaa, että tulevaisuus voisi olla yksilölajeille iskunpaikka. Joukkuelajit ovat ensimmäisiä, jotka kärsivät konkreettisemmin väestökadosta. Suomeen on kuitenkin kehittynyt viimeisten vuosikymmenien aikana joukkueurheilun kulttuuri yksilöurheilun kustannuksella. Kaverit ja yhdessä tekeminen sopii paremmin ajan henkeen kuin yksin puurtaminen.
Mitä pidempään nuori harrastaisi useampaa lajia, sitä pidempään se auttaisi pitämään joukkueita kasassa. Nykyään paine päälajiin erikoistumiseen mahdollisimman varhain on kuitenkin kova, vaikka asiantuntijat nimenomaan korostavat monipuolisen harjoittelun merkitystä.
– Lajien välillä ei voida maaseudulla kilpailla. Täällä ei voi ajatellakaan tilannetta, missä valmentaja kehottaa urheilijaa valitsemaan vain yhden lajin, toteaa Pöytyän Urheilijoiden pesäpallojaoston puheenjohtaja Paavo Kallio.
Kansallispelillämme on vahva asema Pöytyällä.
– Suurin ongelma on kuitenkin se, että meillä ei ole riittävästi lapsia. Pöytyällä syntyy alle 100 lasta vuodessa. Jos haluat perustaa pesäpallojoukkueen, siihen tarvitaan kymmenen prosenttia kaikista ikäluokan lapsista.
Pöytyällä on ymmärretty, miten lajin elinvoimaisuuden takia pitää tehdä yhteistyötä yli kuntarajojen.
– Pesäpallon tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että lähikunnat ja -kaupungit tekevät yhteistyötä. Olemme tehneet yhteistyötä Turun, Mynämäen, Loimaan, Rauman, Kankaanpään ja Hyvinkään kanssa.
Jos Pöytyällä on jo menty yli kuntarajojen, tulevaisuudessa mennään yli maakuntarajojen. Osa kilpasarjoissa pelaavien joukkueiden nimistäkin muuttuvat, kun eri seurojen lyhenteitä yhdistellään. Mahdollisesti tulevaisuudessa nuoremmissa ikäluokissa lapset pelaavat samassa joukkueessa sukupuolesta riippumatta.
– Tätä tapahtuu jo nyt, kun tyttöjen harrastajamäärät urheiluseuroissa ovat pienemmät, kertoo FBC Turun toiminnanjohtaja Ville Lintunen, joka on seurannut aitiopaikalta oman lajin kehitystä vuosien ajan.
Osa joukkuelajeista vastaa haasteeseen kehittämällä lajisovelluksia, joissa pelaajien määrä ja pelialue on pienempi. Helpoimmin se onnistuu lajeissa, missä kentän koko on muokattavissa, kuten jalkapallossa ja salibandyssä. Ongelmallisinta se on jääkiekossa.
Koripallossa voidaan pelata katukorista kolme vastaan kolme -periaatteella. Salibandyssä on puhuttu pitkään joukkueen kokoonpanon pienentämisestä, mutta muu kuin viidellä viittä vastaan ei ole oikein saanut kannatusta.
Lintunen on konkreettisesti nähnyt, millaisia ongelmia on pienemmillä paikkakunnilla.
– Olen ollut mukana joukkueeni kanssa turnauksissa, missä pienemmän paikkakunnan joukkue on koottu useamman ikäluokan pelaajista. Meillä FBC Turussa voi olla yhdessä ikäluokassa neljäkymmentäkin pelaajaa. Kun mennään pääkaupunkiseudulle, pelaajien määrä voi olla jo useita kymmeniä yhdessä ikäluokassa.
Vaikka kasvukeskuksissa operoivilla urheiluseuroilla harrastajien määrän laskusta syntyvät ongelmat näkyvät hitaammin, ei kaikkien kaupunkiseurojenkaan tulevaisuus ole aina turvattu.
– Syntyvyyden lasku ja muuttoliike ovat jo tosiasioita. Nyt pitää elää niiden synnyttämien seurauksien kanssa. Jokainen lajiliitto joutuu pohtimaan seurauksien vaikutuksia. Isot kaupungit pärjäävät paremmin, mutta esimerkiksi Turun kaupungin kasvuun liittyy harhakuvia. Vaikka väkiluku tulee kasvamaan vielä tietyn ajan, ei koululaisten kokonaismäärä kasva. Eli kaupunkiseuratkin joutuvat tilanteeseen, missä kilpaillaan harrastajista entistä enemmän.
Lintunen nostaa esiin myös yhden tärkeän pikkuseurojen ongelman: isompien kaupunkiseurojen värväystoiminta.
– On epäterveilmiö, kun vahvat kaupunkiseurat värväävät entistä nuorempia pelaajia pienemmiltä paikkakunnilta. Sieltä kolmenkin pelaajan lähtö voi merkitä koko joukkueen toiminnan loppumista.
Joukkuelajeista jalkapallo ja salibandy tulevat selviämään parhaiten. Jälkimmäinen laji on kasvanut vuosi vuodelta, mutta viime vuonna salibandyn kasvu pysähtyi ensimmäistä kertaa. Ikäryhmät ovat alkaneet pienentyä koko Suomessa.
Lajin tulevaisuuden elinvoiman voi ennustaa tarkastelemalla yleisön ikärakennetta. TPS Salibandyn katsomossa lapsiperheet ovat hyvin edustettuina. Nuorimmat ovat sylivauvoja. Seurassa on tyytyväisenä todettu vallitseva tilanne.
– Salibandy lajina itsessään on sen ikäinen, että lajia harrastavat ovat nuorempaa, ja sitä kautta tulee hyvä pohja. Tärkeää on myös pitkäjänteisyys. Ottelutapahtumien ja markkinoinnin osalta on tehty pitkään hyvää työtä. Urheilullisesti tuote on ollut myös varsin hyvää, toteaa TPS Salibandyn toiminnanjohtaja Toni Autio.
