Keskiajalla riukuaita erotti Suomen suurimman kaupungin Turun sitä ympäröivästä maaseudusta. Samaan aikaan vauras Tallinna oli suojattu korkealla muurilla. Sen nupukivillä päällystetyillä kaduilla käyskenteli rikkaita hansakauppiaita hännystakeissaan ja pitkävartisissa nahkasaappaissaan.
Tallinnan historiallinen arvo avautuu päiväturistillekin. Pitää vain suunnata askeleensa kaupungin keskiaikaiseen keskustaan ja uhrata Tallinnan ajasta pari kolme tuntia ”opastetulle” vanhankaupungin kävelykierrokselle. Lähde tutustumaan Tallinnan kiehtovaan hansa-ajan historiaan.
Tallinnassa näkyy yhä monen vallanpitäjän jäljet. Tanskalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja venäläisiä herroja on isännöinyt kaupunkia vuosisatojen ajan. Jokainen eri aikakauden historian kerrostuma on yhä löydettävissä. Ensimmäisen kerran Tallinna merkittiin aikakirjoihin vuonna 1154.
Nimi Tallin viittaa Tanskan vallan aikaan, sillä sana tarkoittaa ”Tanskan kaupunki”. Pitkään Tallinna tunnettiin kuitenkin saksalaisella nimellä Rääveli. Nimi viittaa Rävälän maakuntaan, jonka keskus Tallinna oli.
Tallinnan vanhakaupunki on yksi parhaimmin säilyneistä hansakaupungeista. Vuonna 1280 se liitettiin Pohjois-Saksan kaupunkien muodostamaan kauppaliittoon. se arkkitehtuurissa otettiin mallia Visbystä. Tämä Gotlannin ylpeys tuhottiin 1300 –luvulla, jonka jälkeen Tallinnan vauraus lisääntyi entisestään.
Ylä- ja alakaupungin erottaa muuri
Keskiaikaisessa Tallinnassa oli kaksi kaupunginosaa: ylä– ja alakaupunki. Alakaupungissa asuivat käsityöläiset ja kauppiaat. Yläkaupungin eli Toompean kukkulan asukkaat olivat hengellisen ja feodaalivallan edustajia. He olivat kuninkaan alamaisia ja noudattivat yläkaupungin lakeja.
Alakaupungin käsityöläiset ja porvarit kunnioittivat oman kaupunginosansa lakeja. Alakaupunkia johtivat saksalaiset kauppiaat. Hallinnon ylimmässä elimessä, maistraatissa istuivat rikkaat porvarit ajaen omia etujaan.
Väki oli järjestäytynyt ammattikilloittain. Rikkaimmat saksalaiset kauppiaat kokoontuivat Suuressa killassa. Myös kultasepät, räätälit, leipurit ym. olivat järjestäytyneet omiin ammattikuntiinsa. Virolaiset oli syrjäytetty raskaimpiin ja alhaisimmin palkattuihin töihin.
Keskiaikaiset muurit ja tornit
Tallinnan 1200-luvulla pystytettyjen kaupunginmuurien lisäksi rakennettiin multavallit vallihautoineen. Muurin kokonaispituus oli 2,5 km, ja siitä on säilynyt kaksi kolmannesta. Aseiden kehittyessä puolustustornien muoto muuttui nelikulmaisesta pyöreäksi. Kun tuliaseet tulivat käyttöön, torneista tuli vielä tilavampia ja hevosenkengänmallisia. Kaupungin torneista on säilynyt 26 nykypäivään. Tunnetuimmat ovat Paksu Margareetta, Kiek in de kök ja Pitkä Hermanni.
Opaskierros alkaa jo laivan kannelta
Valmistaudu kohtaamaan vanha Tallinna jo satamaan saapuessasi. Piipahda ennen rantautumista laivan etukannella ja nauti lähestyvän kaupungin tarjoamasta historiallisesta siluetista. Kun suodatat kerrostalot ja sataman nosturit näkymästä, näet kaupungin sellaisena, kuin se oli jo satoja vuosia sitten. Vanhaakaupunkia kiertävä muuri on lähes ennallaan. Kymmenet vartio- ja kirkontornit kohoavat korkeuksiin kuin aikoinaan vauraalla hansakaudella.
Suuri rantaportti
Kävelykierroksen voi aloittaa kaupungin meren puoleiselta portilta. Merivesi ulottui aikoinaan lähemmäksi kaupunginmuuria. Hansakauppiaiden rantamakasiinit on purettu pois, mutta Suuren rantaportin yläpuolella voi vielä nähdä Rääveli-aikaisen kalkkikiveen veistetyn Tallinnan vaakunan.
Purjelaivakaudella tämä oli kaupungin pääportti, jota vartioi pyöreä puolustustorni, Paksu Margareetta. Sen sisätiloissa on nykyisin pikkusievä merimuseo.
Pitkäkatu
Entinen pääkatu, Pitkä jatkuu kohti Toompean mäkeä. Katu on Tallinnan vanhimpia yhdistäen aikoinaan keskiaikaisen kaupungin satamaan. Katu on vain 800 m pitkä, mutta se oli hansakaupungin asukkaiden mielikuvissa pitkä. Kadun varrella on molemmilla puolilla komeita taloja, jotka aikoinaan kuuluivat kaupungin rikkaille porvareille.
Olevisten kirkko
Kirkko on Tallinnan vanhankaupungin korkein rakennus. Alkuperäinen torni ulottui jopa 159 metrin korkeuteen ennen kuin se tuhoutui tulipalossa. Nykyinenkin 129 metrinen goottilainen torni hallitsee kaupunkikuvaa näkyen kymmenien kilometrien päähän merelle. Matalasta hirsitorpasta kaupunkiin saapunut talonpoika koki varmasti unohtumattoman elämyksen katsoessaan katutasolta taivaita kohti kohoavaa kirkontornia. Kirkon koko tekee vaikutuksen päiväturistiin yhä tänä päivänäkin.
Keskiaikaisen kauppiaan asuintalo
Pikk-kadun ns. Kolme sisarta ja Lai-kadun Kolme veljestä ovat tyypillisiä hansakauppiaiden kotitaloja. Keskiaikaisen Tallinnan Alakaupungin vaurain väestönosa oli porvarit eli saksalaiset hansakauppiaat, jotka hoitivat idän ja lännen välistä Itämeren kauppaa. Voimakas Hansaliitto välitti Venäjän kauppaa Tallinnan kautta. Sen satamissa purettiin Keski- ja Länsi-Euroopassa lastattuja laivoja. Ylellisyystavarat, kuten suola ja silkkikankaat siirrettiin kauppiaiden omiin varastoihin. Tilalle lastattiin viljaa, tervaa, hunajaa, puutavaraa ja turkiksia.
Hansakauppiaan Tallinnan talo oli samalla asunto, varasto ja turvapaikka. Rakennuksen korkeapäätyinen julkisivu oli kadun puolella. Koristeellisen oviaukon molemmin puolin oli korkeat goottilaiset ikkunat, jotka oli suojattu kaltereilla. Sisäänkäyntiä saattoi vielä koristaa Saarenmaan dolomiitista tehdyt koristeelliset kiviportaalit. Ennen kuin Tallinnaan rakennettiin suuret satamavarastot, tavarat piti varastoida kauppiastalon ylimpiin kerroksiin. Tavarat nostettiin vinssin avulla ylös varastokerroksiin. Vielä nykyisinkin on Tallinnassa monen talon yläosassa nähtävissä tavaraluukut, vinssipalkki ja pienet tuuletusluukut.
Sisätiloissa oli isossa oleskelutilassa varattu tilat myös konttorille ja keittiölle. Nurkassa oli käymäläntapainen huone tuuletusaukkoineen. Rikkaimmilla porvareilla saattoi olla jopa oma kaivo. Talo voitiin pitää lämpimänä takkojen avulla. Renkien ja piikojen tilat sekä hevostallit olivat sisäpihalla.
Ruotsin suurlähetystö
Ruotsalaiset kunnostivat oman lähetystötalonsa heti Viron itsenäistyttyä. Alun perin rakennuksen omisti Rosen-niminen suku. Rakennus edustaa baltialaista barokkiarkkitehtuuria 1600 –luvulta.
Mustapäiden veljeskunta
Mustapäiden Pikk tänavin renessanssinen kiltatalo eroaa goottilaisen Alakaupungin muista taloista, mutta veljeskunnan historiakin on erikoinen.
Aluksi se yhdisti muualta tulleita kauppiaita, jotka jäivät talven yli Tallinnaan viettämään humalahakuisia juominkeja. Veljeskunnan jäsenen piti olla myös naimaton. Kiltatalon oviportaalissa on kuvattu mustaihoinen roomalainen sotilas, kristittynä surmattu Pyhä Mauritius, jonka mukaan Mustapäät ovat saaneet nimensä. Oven yläpuolella on neljän hansatoimistokaupungin eli Brüggen, Novgorodin, Lontoon ja Bergenin vaakunat. Tallinnan esikuvan mukaan Mustapäiden veljeskuntia perustettiin myös Riikaan.
Mustapäät olivat kaupan takia paljon tekemisessä vieraiden kansojen kanssa. Siksi heistä tuli poikkeuksellisen avarakatseisia. Näkyvä kunnianhimoinen toiminta toi heille paljon arvovaltaa. Heidän talossaan otettiin vastaan Tallinnan arvokkaimmat kunniavieraat. Mustapäiden jäsenyyteen liittyi muun muassa neljä Venäjän tsaaria – Pietari Suuri, Aleksanteri I, Nikolai I ja Aleksanteri II.
Kanutinkilta
Mustapäiden talon vieressä on käsityöläisten oma ammattiyhdistystalo, Kanutin kilta, joka toimii nykyisin näyttelytilana. Katso ylös, niin näet Pyhä Kanutin ja Martti Lutherin seisovan ikkunoiden välissä.
Suurkillan talo
Kun siirryt pois Raatihuoneen torilta pohjoislaidan kapean Pullakujan (Saia-Käik) kautta, saavut Pitkäkadulle (Pikk tänäv). Se oli keskiaikaisen Tallinnan pääkatu, jonka varrella vielä nykyäänkin on Alakaupungin tärkeimmät rakennukset.
Pyhän Hengen kirkkoa vastapäätä sijaitsee Suurkillan ylväs rakennus, joka valmistui vuonna 1410. Tallinnan vaikutusvaltaisimpaan kiltaan kuuluivat rikkaat saksalaiset kauppiaat. Killan tehtävänä oli puolustaa jäsentensä ammatillisia ja taloudellisia etuja. Tehtävää helpotti oleellisesti se seikka, että Suurkillan jäsenistä valittiin kaupungin raadin jäsenet.
Talon koristeellinen julkisivu kertoo Suurkillan mahdista ja vauraudesta. Suuret goottilaistyyliset ikkunat ja pääovi kiinnittävät huomiota. Erityisen mielenkiintoisia yksityiskohtia ovat pronssiin valetut leijonapäiset ovenkolkuttimet sekä tammioven vaskiset ruusukkeet. Oven yläpuolella oleva viisisärmäinen lyhty on myös hyvin koristeellinen.
Rikkaat kauppiaat pitivät Suurkillan talossa kokouksiaan ja juhliaan sekä Oleviste-kirkon palon jälkeisenä aikana jopa jumalanpalveluksia. Viron itsenäisyyden aikana rakennus toimi pörssitalona. Sisätilojen vanhat seinät ovat nähneet ja kuulleet paljon. Nykyisin rakennuksessa sijaitsee Viron historiallinen museo.
Pyhän Hengen kirkko
1300-luvun kirkko on säilyttänyt alkuperäisen ulkoasunsa. Tosin sen torni paloi muutama vuosi sitten, mutta uusi on entisen kaltainen. Kirkko oli Tallinnan raadin omassa käytössä. Pyhätön ulkoseinässä on kaupungin vanhin ajannäyttäjä. Christian Ackermannin valmistama seinäkello on näyttänyt kaupunkilaisille aikaa jo vuodesta 1684. Sisätiloissa on eräs Viron vanhimpia saarnastuoleja ja saksalaisen puunveistäjän Bernt Notken arvokas alttaritaulu 1400 -luvun lopulta.
Raadin apteekki
Tallinnan Raatihuoneen torin laidalla sijaitseva Raadin apteekki on suomalaisille tuttu käärmesalvan ja edullisten särkylääkkeiden ostospaikka. Tallinnan vanhimmalla apteekilla on takanaan varsin mielenkiintoinen historia.
Kaupungin raadin vuonna 1422 perustaman keskiaikaisen rohtolan lääkevalikoimaan kuului aikoinaan kuivattuja rupisammakoita ja hauen silmiä. Perinteisten lääkkeiden ohella saatavana oli myös hansakauppiaiden Euroopasta laivaamia uutuusviinejä, tupakkaa ja silkkikankaita. Tuoreimmat uutiset saattoi kuulla samalla, kun nautti apteekissa kupillisen kahvia sokerileivoksen kera.
Vuonna 1583 Johann Burchard vuokrasi apteekin, kunnes se myöhemmin siirtyi kokonaan suvun omistukseen. Erikoista oli, että Burchardien suvussa vallinneen perinteen mukaan vanhimmalle pojalle annettiin nimeksi Johann ja hänelle testamentattiin apteekin omistusoikeus. Näin jatkui seuraavat 10 sukupolvea, kunnes vuonna 1911 apteekki myyntiin. Se oli kuitenkin yli 300 vuotta saman suvun omistuksessa ja aina omistajana oli Johann Burchard!
Apteekkirakennus on uusittu useita kertoja. Viimeisimmät korjaustyöt saatiin valmiiksi hiljakkoin. Apteekin ikivanha kyltti on säilynyt ennallaan sisäänkäynnin yllä. Taotussa rautakehyksessä on perinteinen farmaseuttien tunnus – kulho ja käärme.
Raatihuone
Jokainen Tallinnan matkailija saapuu Raatihuoneen torille ennemmin tai myöhemmin. Se oli jo keskiajalla tärkeä kauppapaikka sekä julkisten rangaistusten ja värikkäiden kulkueiden tapahtumapaikka. Itse Raatihuone on peräisin 1300 -luvulta, ja se on ainoa keskiajalta säilynyt raatihuonerakennus koko Itämeren rannalla. Tornin huipulla on valpas keskiaikainen sotamies, Vanha Toomas.
Pitkäjalka ja Lyhytjalka
Aika ajoin ylä- ja alakaupungin asukkaiden ristiriidat johtivat kiivaisiin yhteenottoihin. Jokapäiväisten verenvuodatusten estämiseksi kaupunkien välille rakennettiin korkea muuri, jonka raskaat portit suljettiin yöksi. Kun kaupunginmuurin portit oli suljettu, saivat kaupunkilaiset nukkua yönsä rauhassa.
Keskiajalla Pitkä- ja Lyhytjalka olivat ainoat yhdystiet ala- ja yläkaupungin välillä. Lyhytjalka oli lähinnä rahvaan käytössä. Näkymä ei ole muuttunut 500 vuoteen. Lyhyenjalan rautaniiteillä vahvistettu ovikin on alkuperäinen.
Suomen suurlähetystö
Suurlähetystömme pääsisäänkäynti on Kohtukadun puolella Toompean mäen päällä. Konsulaattiasioissa saapuvat astuvat sisälle Pitkäjalan puolelta. Rakennus on entinen von Uexküllin aatelissuvun kaupunkipalatsi, jonka Viron presidentti Konstantin Päts osti ja myi myöhemmin Suomen valtiolle.
Suomen suurlähetystö toimi rakennuksessa toisen maailmansodan syttymiseen asti. Sotavuosina se oli vuokrattu saksalaisille, jonka jälkeen Neuvostoliitto osti rakennuksen Suomen valtiolta. Pahasti rapistuneeseen kuntoon päässyt rakennus lunastettiin takaisin vuonna 1993, jolloin alkoi myös rakennuksen perusteellinen korjaus.
Aleksanteri Nevskin kirkko
Tallinnan Toompean mäen päällä sijaitsee Aleksanteri Nevskin katedraali. Arkkitehtuuriltaan bysanttilainen kirkko sijaitsee Viron parlamenttitaloa vastapäätä.
Virolaiset suhtautuvat nuivasti arvokkaalle paikalle rakennettuun venäläiseen ortodoksikirkkoon. Tallinnassa suunniteltiin tosissaan vieraan vallan symbolin purkamista ja siirtämistä muualle.
Kaikesta huolimatta Aleksanteri Nevskin katedraali on vaikuttavan näköinen. Rakennus valmistui vasta vuonna 1901, joten se edustaa Yläkaupungissa barokkirakennusten joukossa uudempaa rakennuskantaa. Suomalaiselle graniittijalustalle tiiliskivistä ja kalkkikivistä rakennettua katedraalia varten kerättiin rahaa koko Venäjän alueelta. Myös rakentajat tuotiin Venäjältä. Kirkossa on Viron suurin kirkonkello – kolme metriä korkea ja 4,7 tonnin painoinen.
Katedraalin 1990-luvun kunnostustyö on valmistunut. Rakennustelineiden alta paljastui entistä komeampi kirkkorakennus. Etenkin julkisivujen moniväriset mosaiikki-ikonit ovat kauniit. Myös sisätilat restauroitiin. Kultakehyksiset ikonit ja kynttilöiden liekit luovat vaikuttavan tunnelman.
Toompean linna ja Pitkä Hermanni
Tanskalaisten rakensivat Toompean mäen päälle ensimmäisen linnoituksen. Myöhemmin linnaa laajennettiin vuosisatojen ajan, kunnes se vuonna 1917 poltettiin. Vain kolme kulmatornia jäi pystyyn, joista Pitkä Hermanni, valtaapitävien symboli on korkein ja tunnetuin. Perinteeksi tulleen tavan mukaisesti 46 metrin korkuisen tornin huipulle nostetaan joka aamu Viron sini-musta-valkea lippu.
Linnan paikalle rakennettu parlamenttitalo eli Riigikoguhoone on Viron ensimmäisen itsenäisyyden ajalta 1920-luvulta.
Tuomiokirkko
Neitsyt Marialle pyhitetty Tallinnan pääkirkko on kaupungin vanhin. Nykyisen goottilaisen muotonsa Tallinnan pääkirkko sai 1600-luvun lopulla, kun tuli oli tuhonnut koko Toompean asutuksen. Barokkitorni on peräisin 1700-luvun lopulta. Tulipalon jäljiltä oli maanpinnassa metrin verran palanutta jätettä. Kun astuu kirkkoon joutuu laskeutumaan portaita alaspäin. Sisäpuolella on seinille ripustettuja aatelisten vaakunoita sekä kuuluisan ruotsalaisen sotapäällikön Pontus de la Gardien kalkkikivinen sarkofagi.
Toompean näköalapaikka
Tallinnaa kutsutaan punatiilikattojen ja tuuliviirien kaupungiksi. Kiertokävelyn päätteeksi näköalapaikalta katsottuna on ilmaisu helppo todeta oikeaan osuvaksi. Alakaupungin maisemaa hallitsee Olevisten kirkon korkea goottilainen torni. Pyhän Hengen kirkon suippokärkinen torni sijaitsee lähellä Raatihuonetta. Oikealla näkyy myös saksalaisten kauppiaiden rakentaman Nigulisten kirkon torni.
Kiek in de kök – Kurkista kyökkiin
Keskiaikainen Tallinna suojattiin kaupunkimuurien avulla. Kukoistavan hansakaupungin nupukivipäällysteisillä kaduilla käyskenteli hännystakeissaan ja nahkasaappaissaan rikkaita saksalaisia kauppiaita ja aatelisherroja.
Kaupungin ympärille kohonneet muurit ja tornit antoivat turvaa kaupungin asukkaille.
1500-luvulla kalkkikivimuurien lisäksi rakennettiin multavallit vallihautoineen. Muurien kokonaispituus oli 2,5 km, ja siitä on edelleen säilynyt kaksi kolmannesta. Aseiden kehittyessä puolustustornien muoto muuttui nelikulmaisista pyöreiksi. Kun tuliaseet tulivat käyttöön torneista tuli vielä tilavampia ja hevosenkengänmallisia. Kaupungin torneista on säilynyt nykypäivään 26, joista tunnetuimmat ovat Paksu Margareetta, Kiek in de kök ja Pitkä Hermanni.
Kiek in de kök -tornin (Kurkista kyökkiin) nimi tulee Tallinnassa puhutusta alasaksankielestä. Yläkaupungissa sijaitsevan tornin ikkunoista vartiosotilaat saattoivat nähdä Alakaupungin porvareiden keittiöihin, missä puuro porisisi padassa. Kuusikerroksisen tornin alaosa on jäänyt Ruotsin vallan aikaisten multavallitusten alle. Tornin kalkkikiviseen pintaan on muurattu Liivinsodassa käytettyjä tykinkuulia.
