Hieno kuninkaallinen nimi, Valdemar Varmanen. Tunnetaan paremmin toiselta etunimeltään Tatu. Nykyinen pelipaikka löytyy Turun Palloseuran takalinjoilta. 21-vuotiaassa lahjakkaassa puolustajassa ja hyväntuulisessa kaverissa on supisuomalaisesta nimestään huolimatta jotain epäsuomalaista.
Ihmekös tuo, kun Ruotsin ja Suomen kaksoiskansalainen Varmanen on viettänyt koko lapsuutensa Ruotsissa. Tästä ovat todisteena suusta soljuva puhdas riikinruotsi ja hauskalla murteella pulppuava suomen kieli. Varmasen vanhemmat ovat Suomesta kotoisin, äiti Teija Torniosta ja isä Markku Lahdesta.
Vanhempien yhteinen työpaikka tukholmalaisessa sairaalassa johti romanssiin, jonka tuloksena syntyi kaksi poikaa. Toinen heistä oli pikkuveli Tatu. Ennen Suomeen ja Turkuun muuttamista Tatu vietti koko lapsuutensa Ruotsin puolella. Kotipaikkana oli Tukholman pieni lähiö.
– Suomen kieli tarttui, kun sitä puhuttiin kotona ja lomilla vierailimme usein Suomessa. Koulussa oli myös kerran viikossa suomen kielen opetusta. Itse asiassa, kun synnyin Ruotsissa, sain ensin Suomen kansalaisuuden. Vasta myöhemmin Ruotsin kansalaisuuden, kertoo Varmanen.
Jalkapallo valikoitui Tatun lajiksi monen ruotsalaisen pikkupojan tavoin jo ennen kouluikää. Muutama vuosi meni pelatessa lähiöjoukkueessa, kunnes Tatulle tuli 13-vuotiaana mahdollisuus siirtyä Brommapojkarnan juniorijoukkueisiin.
– Aloitin jalkapallon harrastamisen 5-vuotiaana paikallisessa nappulaliigassa. Edustin kahtakin eri seuraa ennen kuin siirryin Brommapojkarna-seuraan. Ruotsissa tarkkaillaan jo hyvin nuoria pelaajia, mutta siirryin Brommaan ihan omasta halustani.
Idrottsföreningen Brommapojkarna on harrastaja- ja joukkuemäärältään Euroopan suurin jalkapalloseura. Miesten edustusjoukkue on pelannut Ruotsin pääsarjassa Allsvenskanissa useamman kauden ajan, mutta nyt joukkue on 1. divisioonassa, maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.
– Brommapojkarna on ollut hissijoukkue Allsvenskanin ja Superettanin välillä. Kun joukkue putosi 1. divisioonaan, pääsin mukaan 17-vuotiaana. Alku meni minulta ihan hyvin. Sain pelata Ruotsin cupin otteluja. Mutta, kun varsinainen kausi alkoi, en mahtunut kokoonpanoon. Joukkue nousi jälleen Superettaniin, mutta en saanut enää mahdollisuutta.
Kun miesten sarjoissa ei tullut riittävästi peliaikaa, aikuisikään ehtinyt Varmanen siirtyi Itämeren toiselle rannalle Turkuun keväällä 2017. Varmanen teki kahden vuoden sopimuksen Veikkausliigassa pelaavan FC Interin kanssa.
– Halusin nähdä jotain muutakin ja pelata aikuisten tasolla hyviä pelejä. Agenttini kanssa pohdiskelin jatkosuunnitelmia. Muutama Superettanin joukkue oli kiinnostunut, mutta itse halusin kauemmas Tukholmasta. Kun minulla oli taustalla myös maaotteluita Suomen pelipaidassa, niin tutkimme agenttini kanssa mahdollisuutta pelata Suomessa. Kävin näytillä muun muassa FC Interissä.
– Harjoitukset menivät hyvin ja FC Inter halusi tehdä kanssani sopimuksen. Alunperinkin oli tarkoitus, että olen Interin pelaaja, mutta menen ensin lainalle. Tärkeintä oli päästä pelaamaan mahdollisimman paljon.
Lainajoukkue oli JJK. Valitettavasti pelit päättyvät Jyväskylässä nopeasti loukkaantumiseen.
– Minulle oli tullut rasitusmurtuma, jonka hoito vaati useamman kuukauden.
Kun Varmanen oli jälleen pelikunnossa, hän palasi Turkuun ja pääsi heti pelaamaan. Tilastoihin merkattiin neljätoista Veikkausliigaottelua.
– Shefki Kuqi vaihtui Fabrizio Piccaretaan. Olin jo ennen tätä ehtinyt olemaan jonkin aikaa joukkuetreeneissä. Halusin näyttää, että ansaitsen peliaikaa. ”Fabi” piti tyylistäni. Jos Kuqi olisi jatkanut, tuskin olisin pelannut montaakaan ottelua.
Varmanen joutuu kilpailemaan pelipaikastaan.
– Pelaan siellä, missä valmentaja haluaa. Lempipaikkani on oikealla pelaava nouseva laitapakki, mutta olen pelannut samassa roolissa vasemmallakin. Oikealla olen kuitenkin parhaimmillani, kun pääsen hyödyntämään oikeaa jalkaani.
Varmasella oli jo FC Interin aikana oikean laitapakin paikalla haastava tilanne, kun samassa pelipaikasta kilpaili Niko Markkula. TPS:ssä tilanne on yhtä haastava, kun oikealla laidalla pelaa joukkueen kapteeni Sami Rähmönen.
– Jatkostani Interissä keskusteltiin, mutta sopimustani ei jatkettu. Itselläni oli mielessä pian uudet suunnitelmat. Muutin takaisin Ruotsiin, mutta kävin talvella harjoittelemassa TPS:n kanssa. Treenasin vain, jotta pysyisin kunnossa. TPS tarjosi sopimustakin, mutta kieltäydyin.
Kun suunnitelmat Ruotsissa eivät edenneet lopulliseen sopimukseen, Varmanen suunnisti takaisin Suomen puolelle. Tatu kävi neuvotteluja erään Veikkausliigajoukkueen kanssa, mutta sopimusta ei syntynyt.
– Kun kauden alku lähestyi, agenttini otti yhteyttä Tepsiin. Tein vuoden sopimuksen. Kun sopimustani jatkettiin tälle kaudelle, päätös oli jo helpompi.
Kun Varmasella on kokemusta kahdesta eri maasta ja eri sarjatasoista, moni kysyy, millainen ero on Suomen ja Ruotsin jalkapallokulttuurissa.
– Jalkapallo on Ruotsissa suosituin laji. Jo juniori-ikäisenä on kova kilpailu, etenkin jos pelaat suurseuran akatemiassa. Lajin harrastamiseen pitää laittaa aikaa ja siinä pitää olla tosissaan. Kahden maan sarjoja on vaikea verrata keskenään. Parhaimmat Veikkausliigajoukkueet pärjäisivät Allsvenskanissa ja vastaavasti parhaimmat Superettanin joukkueet pärjäisivät Veikkausliigassa.
Kun ikää on vasta 21 vuotta, on peliuraa edessä vielä useita vuosia.
– Olen asettanut riman korkealle. Olen ollut kovin kriittinen omiin suorituksiini, mutta olen yrittänyt päästä siitä irti ja suhtautua terveemmällä tavalla suoritukseeni. Jokaisella on aina unelmia, mutta haluan vain nauttia tästä hetkestä. Elän tässä ja nyt keskittymällä päivittäiseen suorittamiseen. Haluan kehittyä pelaajana, sillä jos teen asiat hyvin, niin pääsen eteenpäin.
