TPS 100 vuotta. Se uutinen hätkähdytti monia. Nättinummen tervaskanto, Timo Nummelin, kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Aivoinfarkti ei juurikaan varoittele etukäteen. Näin ei myöskään Numpan kohdalla.
Vuonna 2016 Timon aamuinen kahvinkeitto sai yllättävän käänteen. Vasen käsi meni tunnottomaksi ja poskilihakset lerpahtivat. Onneksi vieressä oli Marjut, Timon aviovaimo. Aivoinfarktissa taistellaan aina aikaa vastaan. Mitä nopeammin pääsee liuotushoitoon, sitä suuremmat mahdollisuudet ovat selviytyä. Noin puolessa tunnissa Timo oli jo Tyksissä. Tukos oli kaulavaltimossa.
Aivoinfarkti on kohtaus, jossa osa aivokudoksesta jää ilman happea ja tuhoutuu. Kaupungilla liikkuneet huhut kertoivatkin, miten turkulainen kiekkoleijona makaa sairaalassa halvaantuneena. Ihan näin huonosti asiat eivät kuitenkaan olleet.
Liuotushoito tehosi ja leikkausta ei tarvittu. Viikko meni kuitenkin sairaalassa. Reissu taisikin olla Nummelinille pisin aika, minkä tämä kiekkolegenda on elämänsä aikana sairaalassa viettänyt. Vaikka aktiivinen kiekkoura kesti vuosikymmeniä, välttyi Nummelin suuremmilta kolhuilta.
Sairaalareissun jälkeen Timolle tuli kuukauden hikiliikuntakielto. Autonrattiinkaan ei saanut mennä kolmeen kuukauteen. Tilanne lienee ollut melko erikoinen miehelle, jolla liikunta oli ollut lähes päivittäistä.
– Kesällä tein jo pyörälenkkejä ja elokuussa kävin ensimmäisen kerran kokeilemassa, miltä tuntuu luistella jäällä, kertaa Timo Nummelin toipumisprosessiaan.
Nyt on tapahtumasta vierähtänyt liki vuosi. Numppa saapuu haastatteluun hikisenä posket punottaen suoraan aamuharjoituksista. Takana on reipas tunti lätkän pelaamista veteraanikiekkoseura Pursiaisten Tenhon jäävuorolla.
Vaikka hurtilla huumorilla varustettu Nummelin pystyy halutessaan vitsailemaankin vuoden takaisilla tapahtumilla, osaa hän ottaa aivoinfarktin myös vakavasti. Numppa korostaa mielellään ”elämän arvoja”, joilla hän tarkoittaa kolesterolia, verenpainetta ja verensokeria. Vaikka elämäntavat olisivat säntilliset, painoindeksit kurissa ja liikuntaakin olisi riittävästi, perintötekijät määrittelevät suuresti riskin saada aivoinfarkti. Timo myötää, että veriarvot eivät olleet ihan kohdillaan ennen kohtausta.
– Olisi pitänyt mennä laboratoriotesteihin aikaisemmin. Nyt otan kolme pilleriä aamuin ja illoin. Lääkityksen avulla veriarvot on saatu kohdilleen.
Usein on kyse myös tuurista. Kohtausta edellisenä päivänä Nummelin oli pilkkomassa polttopuita. Seuraavana aamuna infarktin iskiessä apu oli kotona lähellä.
– Olihan minulla hyvä tuuri, kun sain kohtauksen kotona ja Marjut oli paikalla. En edes ehtinyt laittamaan kenkiä jalkaan, kun pillit soiden mentiin sairaalaan. Mattia ja Teppoa lainatakseni, tässäkin tapauksessa kaiken takana on nainen.
Vaikka nyt kaikki on hyvin, on kohtaus jättänyt vahvan muistijäljen ja tuonut mukanaan varovaisuutta arkeen.
– En enää mielelläni mene yksin minnekään. On turvallisempi olo, kun on läheisiä läsnä. Hoitoon pääsyn nopeus on tärkeää, jos kohtaus tulee uudestaan.
Osa aivoinfarktikohtauksen saaneista parantuu pysyvästi. Yksi heistä on kiekkolegenda Timo Nummelin.
