Valikko Sulje

Tohtori Laine osaa sovittaa opiskelun ja urheilun

Ville Laine panostaa sekä pelaamiseen että opiskeluun. Kun peliura on aikoinaan ohi, on lääkäritukintokin jo siinä vaiheessa valmis. Tavoitteellinen kilpaurheilu ja opiskelu voidaan nykyään yhdistää, jos vain löytyy riittävästi asennetta.

– Silloin, kun opiskelen, peliasiat eivät ole yhtään mielessäni. Vastaavasti illalla harjoituksissa opiskeluun liittyvät asiat unohtuvat täysin.

TPS Salibandyn liigajoukkueessa pelaava ja lääkäriksi opiskeleva Ville Laine on hyvä esimerkki siitä, miten urheilu ja opiskelu voidaan sovittaa toisiinsa lähes mutkattomasti – mikäli vain tahtoa ja asennetta löytyy.

Laine ei ole salibandymaailmassa poikkeus. Peliuran ohella akateemista tai ammatillista tutkintoa suorittavia liigapelaajia on Suomessa useita. Yhtälö on haastava, mutta täysin mahdollinen. Toisinaan kuulee, miten opiskelu pitää jättää toissijaiseksi tai jopa kokonaan väliin urheilu-uran kustannuksella. Todellisuudessa Suomessa on rakennettu useita erilaisia polkuja, missä urheilu-ura ja opiskelu saadaan hyvin nivottua toisiinsa. Ja kuten Villen kohdalla, urheilu ja opiskelu jopa täydentävät toisiaan.

– Opiskelu ja urheileminen tukevat toinen toisiaan. Onnistumisen tunne opiskelussa auttaa pelaamisessa ja päinvastoin. Opiskelun myötä elämässä on muutakin kuin urheilua, kertoo Laine.

Salibandypelaajat tietävät, miten lajista on toistaiseksi vaikea saada elantoa. Silti amatööripelaajat pyrkivät harjoittelemaan kuin ammattilaiset. Urheilu-ura päättyy kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Siinä vaiheessa valmiiksi saatetut opinnot ovat arvokkaita. Tohtori Laine voi siirtyä sujuvasti kokonaan siviilielämän puolelle.

Tieto valmistumisesta ammattiin merkitsee varmuutta tulevaisuudesta jo siinä vaiheessa, kun peliura on vielä kesken. Tunne on vapauttava, kun on mahdollisuus suunnitella tulevaisuuttaan urheilun lähtökohdista.

Vaikka jalkapallo säilyi pitkään salibandyn ohella nuoren pojan lajivalikoimassa, peliura alkoi ja eteni, kuten monen muunkin salibandypelaajan.

– Esikouluikäisenä olimme Naantalissa pikkuveljeni kanssa isä-poika-sählykerhossa. Laji vaikutti mukavalta, ja sieltä siirryin mukaan seuratoimintaan. Yhden kauden olin VG-62:ssa. Sen jälkeen siirryin SB Naantaliin. Kun SB Naantali ja FBC Turku perustivat Akatemia-joukkueen, pelasin siellä. Pelasin B-junnujen SM-sarjaa. Lopulta siirryin Tepsin A-junnuihin.

Villen kaksi vuotta nuorempi veli Olli Laine aloitti salibandyn samanaikaisesti isoveljen kanssa. Olli eteni nopeasti juniorisarjoista TPS:n edustusjoukkueeseen ja sen kapteeniksi.

– Aki Vilander tuli A-junnujen valmentajaksi. Pelasin neljä vuotta A-junnuissa. Akin siirtyessä A-junnuista edustukseen, olin mukana kahden viimeisimmän junnuvuoden aikana myös edustusjoukkueen toiminnassa. Siinä vaiheessa olin Ollin kanssa samassa joukkueessa.

Ajatus opiskella lääkäriksi syntyi Villen viimeisenä lukiovuotena. Luonnontieteet kiinnostivat, mutta isoin haaste oli läpäistä vaativat pääsykokeet. Ville hoiti kunnialla lukio-opinnot, mutta myöntää, että ei ollut koulussa mikään tähtioppilas.

– Ylioppilaskirjoitukset menivät keskinkertaisesti, mutta päätin kuitenkin panostaa lääkiksen pääsykokeisiin. Tosin vielä ensimmäinen hakukerta meni ihmetellessä. Syntyi kuitenkin ymmärrys, mitä pääsy edellyttää. Vasta kolmannella kerralla onnistuin. TPS:n liigapelaajana minulla oli mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelu urheilujoukoissa. Muutaman päivän päästä armeijan päättymisestä oli pääsykokeet, jotka läpäisin. Luin kokeisiin armeija-aikana. Pyrin lukemisessa panostamaan laatuun enkä määrään. Myös vanhemmat mahdollistivat, että oli mahdollista panostaa pelaamiseen ja pääsykokeisiin. Siitä kannustuksesta olen kiitollinen, kertoo Laine.

Opiskelu lääketieteellisessä tiedekunnassa on vaativaa. Aluksi oli helppo yhdistää opiskelu ja urheilu, mutta pian alkoi tulla aikataulullisia ongelmia.

– Ensimmäiset kaksi vuotta olivat pääasiassa luentotyppistä opiskelua. Siinä vaiheessa oli melko helppoa yhdistää pelaaminen ja opiskelu. Kahden vuoden jälkeen alkaa kliininen vaihe, eli mukaan tulee myös käytännön harjoittelua. Siinä vaiheessa tuli aikapula. Siksi siirryin puoleksi vuodeksi pelaamaan Naantaliin.

Paluu alasarjoihin voi kuulostaa peliuran kannalta negatiiviselta. Villen kohdalla kävikin päinvastoin.

– Pelaaminen alasarjoissa itse asiassa kehitti minua pelaajana. Kun sain paljon peliaikaa, pallollinen pelini parani. Harjoittelin koko ajan myös omalla ajallani. Pidin itseni hyvässä kunnossa, kun tiesin haluavani vielä palata takaisin liigaan. Huomasin, että vapaa-aikaakin alkoi järjestymään. Seura ja valmentajat ymmärtävät, että ihan kaikessa en voi olla aina mukana. Kun on ollut työharjoittelujaksoja, on pitänyt olla poissa harjoituksista.

Tällä kaudella Laineen pelit ovat sujuneet liigassa entistä paremmin. Vastuuta ja peliaikaa on tullut paljon ja sitä myötä on kertynyt myös pisteitä. Kun kentällä on tullut yhä enemmän vastuuta, on lääkäriksi opiskelukin edennyt pidemmälle.

– Koko ajan ollaan enemmän ja enemmän potilaiden kanssa tekemisissä. Vastuuni kasvaa. Saan tehdä jo lääkärinsijaisuuksia. Kuuden vuoden opiskelun jälkeen pitäisi valmistua lopullisesti.

Siinä vaiheessa, kun ”tohtori” Laine on oikeasti tohtori Laine, voidaan viimeistään unohtaa Villen salibandypiireissä tunnetuksi tullut lempinimi ”pastori”.

Ville Laine on usein siellä, missä tapahtuu. Ja yleensä kasan päällimmäisenä.

ETUSIVU