– Rauha, se on Numppa. Ei sille koskaan mitään satu.
Timo Nummelinin pelikaveri Jukka Koskilahden lyhyt toteamus TPS:n tuoreelle joukkuelääkäri Jussi Ikoselle on jäänyt elämään. Nättinummen tervaskanto oli luistellut pitkänkiekon perään ja törmännyt Ilveksen pelaajan kanssa. Molemmat kaatuivat ja jäivät jäälle makaamaan. Noviisi Ikosen pikainen ryntäys kaukalon puolelle jäi tekemättä.
Nummelin tuli pitkän peliuransa aikana tunnetuksi siitä, miten piinkovan urheilijan kroppa kestää melkein mitä vaan. Esimerkiksi Numppa oli niitä ensimmäisiä puolustajia, jotka heittäytyivät surutta kiekon eteen. Varusteetkaan eivät olleet aikoinaan yhtä laadukkaita kuin nykyisin. Numppa oli myös niitä ensimmäisiä pelaajia, jotka laitettiin ylivoimatilanteessa vastustajan maalin eteen ”hakattavaksi”.
Pahoja tällejä tietysti tuli
Kerrotaan muun muassa tarinaa, miten lääkäri Ikonen ompeli kymmenen tikkiä pukukopin puolella Nummelinin leukaan ilman puudutusta. Jos olisi puudutettu, kiekkosoturin sen iltainen peli olisi päättynyt siihen. Nyt Nummelin saattoi hypätä takaisin kaukaloon. Tämä oli aikaa, jolloin mailat olivat puuta ja miehet rautaa.
Mutta ei turkulainen rautajalkakaan ihan kaikkea kestänyt, vaikka kipukynnys oli korkea. Aniharvoin Nummelinin kohdalle sattui isoja loukkaantumisia. Näin kuitenkin kerran tapahtui. Valkeakoskella Tehtaan kentällä Hakan Juhani Peltosen koipi osui ikävästi Nummelinin nilkkaan. Se ottelu jäi kesken, kun Numpan nilkka murtui.
Harva tietää, että turkulaisen lätkäikonin tulo tähän maailmaan alkoi kriittisesti yli 70 vuotta sitten.
Haastava alku
Pikku-Timppa syntyi Heidekenillä syyskuussa 1948. Itse synnytys sujui ongelmitta, mutta pian sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Jopa niin suuret, että vastasyntynyt laitettiin eristykseen ja vain hoitohenkilökunta sai mennä lähelle. Vanhemmat, Hilja ja Viljo, saivat nähdä poikansa ainoastaan lasin takaa.
Tilanne paheni siihen pisteeseen, että oli suoritettava hätäkaste. Lapsi sai nimekseen Timo Kalevi. Sitten tapahtui ihme. Poika jäi kuin jäikin henkiin. Sisupussi oli voittanut ensimmäisen ottelunsa.
Se tärkein ”taklaus”
Nummelinin tavaramerkkinä oli perstaklaus kaukalossa ja pitkä liukutaklaus viheriöllä. Se kaikkein tärkein ”taklaus” Numpan elämässä tapahtui kuitenkin uran alkuaikoina Turun Kauppatorin bussipysäkillä.
Eräs turkulaiskaunotar odotti bussia Uittamolle samalla, kun yksi humalainen tuli häiriköimään neitokaista. Kehotuksista huolimatta humalassa ollut mies ei suostunut poistumaan, vaan jatkoi häiriköintiä. Tilanne laukesi vasta, kun vieressä lihapiirakkaa mussuttanut siilitukkainen nuorimies puuttui tapahtumiin.
Kaiken takana on nainen
Siitä alkoi Marjutin ja Timon jo vuosikymmeniä kestänyt yhteinen matka. Ja hyvä niin, sillä ilman aviovaimo Marjutia aviomies Nummelin ei ehkä kävisi yhä jäällä useamman kerran viikossa.
Nimittäin vuonna 2016 Timon aamuinen kahvinkeitto sai yllättävän käänteen. Vasen käsi meni tunnottomaksi ja poskilihakset lerpahtivat. Onneksi vieressä oli Marjut. Aivoinfarktissa taistellaan aina aikaa vastaan. Noin puolessa tunnissa Timo oli jo Tyksissä. Tukos oli kaulavaltimossa. Liuotushoito tehosi ja leikkausta ei tarvittu. Viikko meni kuitenkin sairaalassa. Reissu taisikin olla Nummelinille pisin aika, minkä tämä kiekkolegenda on elämänsä aikana sairaalassa viettänyt.
Osa aivoinfarktikohtauksen saaneista parantuu pysyvästi. Yksi heistä on kiekkolegenda Timo Nummelin. Tosin hänen kohdalla viikoittaiset jääharjoitukset vähentyivät viidestä ”vain” kolmeen.
Tuskin on toista lätkävaimoa ja pelaajan äitiä, joka on istunut katsomossa yhtä ahkerasti aina 1960-luvulta alkaen kuin Marjut. Varttuneempi sukupolvi muistaa, miten TPS:n numero Kolme keräsi lämmittelyn jälkeen kiekot jäältä ja tuli ensimmäisenä takaisin kaukaloon ennen ottelun alkua. Numppa luisteli maalin takaa jäähyaition kohdalle ja morjesti vaimolleen. Marjut istui samalla paikalla vuodesta toiseen.
Marjutilta ei jäänyt vuosikymmenien aikana montaakaan miehensä ottelua väliin. Eräs pakollinen poisjäänti oli vuonna 1972, kun Pikku-Numppa, Petteri syntyi. Kun isoveli Karikin pelasi junnuna jääkiekkoa, kasvoi äidin jääkiekon seuraaminen poikiensa harrastusten myötä moninkertaisesti. Nyt kun lastenlapsiakin on kertynyt jo kahdeksan, riittää isovanhemmilla seurattavaa kentänlaidalla.
Lätkäperheessä äidin aikataulut menivät jääkiekon mukaan. ”Häämatkankin” Timo teki yksin, sillä vihkimisen jälkeen jo seuraavana aamuna oli pelimiehellä ottelumatka ulkomaille Davosiin. Perhejuhlat, ristiäiset, lasten synttärit ja hääpäivätkin jouduttiin sovittamaan otteluaikataulujen mukaan. Nummelinit on luotu pelaamaan.
Numppa ja kuuluisa parta
Eräs tavaramerkki, mistä Nummelin tunnetaan, on parta. Nuoruusajan pelikuvissa näkyy vielä siloposkinen Nummelin. Hääkuvassakin Turun tuomiokirkon portaita astelee alas tuore aviomies, Nummelinilta muistuttava mies, puolisonsa kanssa ilman partaa. Mutta myöhemmin silloin harvoin, kun parta lähti, siitä tehtiin isompikin uutinen.
Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun TPS-TuTo kohtasivat paikallisottelussa vuonna 1973. Toisen tunnetun partasuisen TuTo-huoltaja Reijo Hyökin kanssa oli sovittu, että ottelun jälkeen hävinnyt ajaa partansa pois. Kun ottelu päättyikin tasan, molemmilta ajeltiin leuka sileäksi.
Pari kertaa Nummelin parta on lähtenyt mestaruuden kunniaksi. Kerran, kun TPS oli voittanut KalPan finaaleissa, Turun torilla järjestettiin hyväntekeväisyystapahtuma, jossa parivaljakko Nummelin-Hyökki menetti jälleen partansa. Paikallisradion myötä medianäkyvyys oli taattu. Tuotto, 15 000 markkaa, meni lapsisyöpäpotilaille.
Eräs pakollinen aihe
Yhtäkään Nummelinista kirjoitettua tarinaa ei ole tehty mainitsematta legendaarista viulua. Eipä tehdä nytkään poikkeusta. Tapa tuulettaa maalia soittamalla kuin viulua tuli tunnetuksi koko Suomessa 1970-luvun lopulta alkaen. Numppa itse ei ole musiikkimiehiä laisinkaan. Tanssiparketillekin hänet voidaan saada vain väkisin. Vaikka Nummelinin nuottikorva on mitä olemattomin, tuli hänestä eräs tunnetuimmista kotimaisista ”viulunsoittajista”.
Sen sijaan Timon isä Viljo oli innokas musiikin harrastaja ja taitava viuluniekka, ei niinkään palloilulajien seuraaja. Yritystoimen ohella musikaalisesti lahjakas Viljo oli jazzin suuri ystävä. Sävelpojat oli nimeltään orkesteri, minkä keikoilla Viljo Nummelin vietti paljon aikaa viikonloppuisin. Ehkä viulu tuli myöhemmin pojan tavaramerkiksi isänsä vaikutuksesta tai sitten ei.
Numppa ja fillari
Nummelin ja polkupyörä ovat olleet vuosikymmenien ajan erottamaton parivaljakko. Numppa edustaa sukupolvea, jota lapsena ei viety joukkueharjoituksiin vanhempien autokyydillä. Matkat olivat omalla vastuulla. Lapsuusajan kodista Itäiseltä Pitkältäkadulta oli lyhyt matka Kupittaalle tai Urheilupuistoon, mutta perheen Kuusiston kesäviettopaikasta sai polkea jo pidemmän matkan Turkuun harjoituksiin.
Pyöräily ei jäänyt pois aikuisiälläkään. Kun pelikaverit tulivat autoillaan Kupittaan hallille, Nummelin parkkeerasi käyräsarvisen fillarinsa jäähallin seinustalle. Ylimääräistä lenkkeilyä ei tarvittu, kun pohjakunto hoitui muullakin tavalla. Ajokortin Timo hankki vasta 58-vuotiaana.
Lehdenlukijat tiesivät ennen kuin Numppa itse
Kun ikää alkoi kertyä, TPS:ssä päädyttiin tilanteeseen, että Nummelinin sopimusta ei enää jatketa. Kevät 1987 jäi viimeiseksi. Pelihalut ikinuorella olivat kuitenkin sen verran isot, että jäähdyttely tai peräti koko kiekkouran päättäminen ei tullut edes mieleen. Pelit jatkuivat Naantalin VG-62:ssa.
Pelien päättyminen TPS:ssä tuli Nummelinille yllätyksenä. Hän sai tiedon, vasta kun vaimo luki uutisen päivän lehdestä. Ei siis ihme, että 23 kautta mustavalkoisia edustanut Nummelin närkästyi tavasta, miten pelit päättyivät. Samalla se tarkoitti myös sitä, että numero Kolme ei saanut pelata jäähyväisotteluaan. Onneksi tilanne korjattiin muutamaa vuotta myöhemmin, vieläpä korkojen kera.
Turkulaista kiekkohistoriaa
Tammikuussa 1991 tehtiin Turussa kiekkohistoriaa. Nummelin oli siirtynyt pelaamaan uuteen joukkueeseen. Kiekko-67 pelasi ykkösdivarissa. Erityistä oli se, että isä Nummelin muodosti pakkiparin poikansa Petterin kanssa. Poika sai pelata isänsä numerolla, kolme. Numpan pelipaidassa oli paikallisen radiokanavan taajuus, 90,5.
Tilanne muuttui, kun Kiekko-67 teki farmisopimuksen TPS:n kanssa. Monet Kiekossa pelanneet konkarit joutuivat lopettamaan. Nummelin jatkoi, osin valmentajana. Kunnes toteutui eräs Nummelinin pitkän kiekkouran ikimuistoisin hetki.
Isä Nummelin pääsi vielä kerran 45-vuotiaana pelaamaan yhden liigaottelun, yhdessä poikansa kanssa.
Numpan juhlaottelusta vuonna 1993 tuli ikimuistoinen. Turkuhalliin oli saapunut yli 8 000 katsojaa. Vastustajana oli KalPa Kuopiosta. Poika Petteri jatkoi isänsä pelinumerolla. Numpan selässä oli tällä kertaa numero 30, yhtä monta kuin pelivuosia oli takanapäin.
Isä Nummelin aloitti Marko Kiprusoffin pakkiparina, kunnes ottelun lopussa valmentaja Vladimir Jurisov siirsi isän ja pojan samaan ketjuun. Muuten, vastustajan vaihtoaitiossa oli Hannu Kapanen, Numpan ikätoveri. Isä Nummelin ei päässyt hyvistä maalipaikoista huolimatta pisteille, mutta poika Nummelin teki kaksi maalia.
Juhlaottelun tunnelma lienee ollut illan sankarille unohtumaton. Itse ottelusta ei Nummelinilta kannata udella yksityiskohtia, sillä omien sanojensa mukaan hän ei muista siitä juurikaan mitään.
Timo Nummelin
Jääkiekkoleijona #80.
Syntynyt 7. syyskuuta 1948 Turussa.
Seurat jääkiekossa: TPS, VG-62, Kiekko-67, Turku HT, Haka Hockey, HCIK, PKS.
Seurat jalkapallossa: TPS, TuPa, P-Iirot, Veijarit.
Jääkiekossa SM-kulta 1976, 4 SM-hopeaa ja 3 SM-pronssia.
Jalkapallossa SM-kulta 1968, 1971 ja 1972.
Vuoden paras jääkiekkoilija 1981.
Vuoden paras jalkapalloilija 1968.
Kahdeksat jääkiekon MM-kisat, yhdet olympialaiset, kaksi Kanada Cupia.
Jalkapallon A-maajoukkueessa 14 ottelua. Jalkapallon nuorten maajoukkueessa 12 ottelua ja poikien maajoukkueessa 6 ottelua.
Nummelinin pelinumero 3 oli ensimmäinen TPS:n jäädyttämä pelinumero.
