TPS nousi värikkäiden vaiheiden kautta Salibandyliigaan

Vettä valuvat valmentajat Ray Backman ja Atte Juuti tyytyivät mielellään kohtaloonsa. Suihkuun vaatteet päällä ahdistetut valmentajavelhot olivat toteuttaneet mustavalkoisen unelman. TPS nousi kiihkeitten karsintaotteluiden jälkeen vihdoinkin Salibandyliigaan keväällä 2007.

Paljon ehti Aurajoessa vettä virratakin ja paljon tapahtua paikallisessa salibandymaailmassa ennen kuin Turku saatiin lopulta liigakartalle. Amatöörimäinen puuhastelu muutettiin tekemisen meiningiksi, kun kokenut loviisalainen Backman houkuteltiin Turkuun valmentajaksi. Hän oli nostamassa Palloseuraa liigaan.

Kirsikka kakun päällä oli TPS:ään tullut valmennuspäällikkö Juuti, joka toimi myös miesten edustusjoukkueen kakkosvalmentajana Backmanin oikeana kätenä. Valmentajia kutsuttiin tulenpalavaksi parivaljakoksi, jolla vaatimustaso oli korkeampi kuin mihin Turussa oli aikaisemmin totuttu.

– Tulin Turkuun TPS:n valmennuspäälliköksi vuonna 2000. Valmensin siinä samalla, muun muassa osan aikaa Järveläisen Tonin kanssa. Yhdessä Backmanin kanssa olin edustuksen valmennuksessa mukana vasta, kun nousimme liigaan, kertoo Juuti

Turussa koettiin värikkäitä salibandyaikoja jo 2000-luvun alkuvuosina. Valtakunnassa ihmeteltiin, miten perinteisessä palloilukaupungissa ei ollut joukkuetta maan pääsarjassa.

FBC Turulla oli ensimmäinen varteenotettava yritys nousta liigaan. Se ei onnistunut. Altavastaajaksi yllättäen joutunut paikalliskilpailija TPS ryhtyi julistamaan pikavauhdilla omaa liigaprojektiaan. Haasteita riitti siinäkin, etenkin kun kolmas turkulainen joukkue AFC Campus pyyhkäisi vauhdilla muiden ohi. Akateemisten liiganousu oli hilkulla toteutua kauden 2006 päätteeksi.

AFC Campuksen täysosumakaudella 2005-2006 TPS jäi runkosarjan neloseksi. Se oli iso pettymys, olihan joukkue edellisellä kaudella jo yltänyt liigakarsintoihin. Joukkueesta oli lähtenyt Aki Halkon ja Ville Veikkolaisen kaltaisia pelimiehiä. Kokeneen Rami Lehtolan paluu ei riittänyt paikkaamaan kokoonpanoon tulleita aukkoja.

– TPS pelasi liigakarsintoja NST:tä vastaan keväällä 2005. Sen jälkeen joukkue hajosi aika pahasti. Seuraavasta kaudesta, kun Campus oli lähellä nousta, tuli TPS:lle lähinnä välivuosikausi.

Kun kaupungissa ei ollut liigajoukkuetta, turkulaisten joukkueiden ongelmana oli tuohon aikaan nuoren pelaajan houkutus lähteä muualle. Liigaseurojen managerit ottivat kevään aikana yhteyttä turkulaisiin talentteihin ja kovimpiin pelimiehiin houkutellakseen isompiin ympyröihin. Osa halusi lähteäkin.

Sitoutuminen seuraan ei ollut turkulaisen salibandyn kannalta muutenkaan parasta mahdollista. Osa pelaajista vaihtoi peliasun väriä vuoden välein. Innokkaimmat seuranvaihtajat edustivat kolmessa vuodessa kolmeakin eri seuraa.

TPS:n lähtökohdat kauteen 2006-2007 olivat paremmat kuin pitkään aikaan. Backman sai kolmantena TPS-kautenaan hyviä vahvistuksia. Ahkerasti eri seuroja kiertänyt Veikkolainen palasi Turkuun. Myös nuori Mikael Lax Huittisista muutti Turkuun lukio-opiskelujen perässä.

– Lax osallistui ylioppilaskirjoituksiin juuri silloin, kun meillä oli ratkaiseva ottelu Jyväskylässä. 18-vuotias kaveri oli joukkueen kapteeni ja halusi väkisin lähteä mukaan. Olin eri mieltä. Olisin järjestänyt hänelle oman kyydityksen Jyväskylään. Mutta niin vain klo 12.00 ajoimme Aurajoen urheilulukion pihaan ja poika hyppäsi kyytiin päivän kirjoitusten päätteeksi. Lax pystyi ampumaan maalin jopa keskiviivan toiselta puolelta. Se oli siihen aikaan parkettilattioilla harvinainen suoritus.

Harri Karjala ilmestyi Seinäjoelta Turkuun.

– Harri oli nuori poika ja otti itse yhteyttä. Kaverilla oli Postissa työpaikka valmiina. Hän lopulta suoritti Tepsissä oppisopimuksella liikunnanneuvojan tutkinnon.

Tärkeimmäksi vahvistukseksi osoittautui HIFK:sta siirtynyt Riku Kekkonen, mahdollisesti Divarin paras pelaaja.

– Meillä kävi valtava tuuri, kun Kekkonen sai Turun kauppakorkeakoulusta opiskelupaikan. Riku oli kuin taivaanlahja. Olihan sitä ilo valmentajana katsella, kun Kekkonen antoi palaa Caribialla.

Mikael Fager lopetti jääkiekon pelaamisen ja siirtyi salibandyn puolelle.

– Fager on Uudestakaupungista ja päässyt lätkässä Pohjola-leirillekin. Mikael oli pakkina liikkuvuutensa ja pelin ymmärtämisensä ansiosta aikaansa edellä.

Lahjakkaan Jere Jokisen lähtöä liigaympyröihin oli ounasteltu jo pidempään, mutta FBC Turun jälkeen nuorimies viihtyi Palloseurassa useamman vuoden.

– Pitää muistaa, että Jere oli meidän ratkaisupelaajia liigakarsinnoissa, joukkueen paras pistemies.

Anssi Pärssinenkin ilmoittautui TPS:n harjoituksiin. Se olikin hesalaisen jo kolmas turkulainen seura kolmen vuoden aikana.

– Anssi oli meille helkkarin tärkeä pelaaja. Hänellä oli poikkeuksellinen laukaus. Savolainen eli minä tulin hyvin toimeen tyypillisen stadilaisen kanssa.

Mikko Hautaniemi oli vielä raakile, nuori pojankloppi, mutta joukkueen ainoa, joka vielä jatkaa uraansa varmuudella liigatasolla.

– Mikko oli rankkarispesialisti. Kun nostimme pelinopeutta, Hautaniemellä oli vielä haasteita. Silloinen laiskanpulskea kaveri on nyt maailmanmestari ja liigan parhaimpia pelaajia.

Moni muistaa Oulusta tulleen Teemu Pekkalan.

– Täydellinen joukkuepelaaja. Joukkue oli hänelle kaikki kaikessa. Aina auttamassa muita, vaikka oli meistä ensimmäinen perheellinen. Teemu oli oululaiseksi täysin poikkeuksellinen.

Jarkko Penttisen ura takkusi loukkaantumisiin.

– Jarkko ei pystynyt enää pelaamaan kipeytyneen jalkansa takia pudotuspeleissä. Hän oli niitä, jotka osasivat vetää kovaa pitkästä kantista.

Sitten on lista nimiä, jotka olivat osa joukkuetta, mutta olivat pienemmässä roolissa: Juha Tauriainen, Tero Astikainen, Teemu Jaakkola, Tyko Hellsten, Taneli Mattila, Janne Pekkarinen, Peter Ruohomäki, Jukka Eronen

– Tauriainen oli Oulusta Turkuun tullut ja liigassa pelannut jässikkä, työmyyrä ja taistelija. Astikainen on vanha tuttuni Savonlinnasta. Hän toi mukanaan äijämäistä meininkiä. Astikainen teki Nibacosia vastaan ennätykselliset kuusi maalia.

– Jaakkola oli tullut ensin FBC Turkuun Punkalaitumelta. Maaseudun sporttipoika Teemu on pelannut nuorten MM-kisoissakin. Jyväskylän ratkaisupelissä hän teki kaksi maalia.

Maalivahteina olivat Juho Villa ja Paolo Keinänen. Kolmosvahti Matti Veijolan rooli oli lähinnä juomapullojen täyttäminen.

– Tämä oli sitä aikaa, kun Turussa ei ollut vielä omasta takaa liigatason maalivahteja. Villa oli Gunnersin kasvatti, varsinainen kumiukko. Keinänen tuli Helsingistä.

Lasse Paju oli nouseva tähti, eräs Turun alueen lahjakkaimmista pelaajista. Orastava liigaura karahti kiville, kun nuorukaisen kaudesta tulikin sattuneista syistä täydellinen pannukakku.

Koska TPS:n hinku liigaan oli korkealla, kesäharjoittelukin aloitettiin jo toukokuussa. Backman ja Juutti lupasivat edelliskautta huomattavasti liikkuvamman ja vauhdikkaamman joukkueen.

– Kun itse tulin kestävyysurheilun puolelta, niin olihan se shokki huomata, että mitään ei osattu tehdä omatoimisesti. Jo keväällä 2006 päätettiin, että nyt on aika panostaa. Harjoittelukulttuuria muutettiin nostamalla vaatimustasoa. Pelaajille tehtiin selväksi, että sitoutuminen pitää olla parempaa. Emme varmaan harjoitelleet enemmän kuin muualla, mutta emme vähempääkään. Pelitapaakin hiottiin niin, että jos liigaan nousemme, sillä pelitavalla pärjäämme sielläkin.

Pelaajat hyväksyivät valmentajien uudet suunnitelmat.

– Joukkueeseen oli tullut sopivasti muutoksia. Mukana oli paljon innokkaita nuoria ja kokeneempia ”teemupekkaloita”, jotka halusivat vielä kokeilla, missä menevät omat rajat. Paljon vietettiin aikaa Hirvensalon poluilla, mutta tulokset näkyivät jo heti syksyllä.

Kauden alku ei kuitenkaan ollut tuloksellisesti paras mahdollinen, mutta kauden lopussa TPS oli sarjan piikkipaikalla.

– Siihen aikaan oli kaksi lohkoa, joiden kaksi parasta pääsi karsimaan.

Kauden huipentuma oli liigakarsintaottelut jyväskyläläistä SC Bluesia vastaan. Ottelusarja alkoi vierasottelulla, missä ratkaisu turkulaisten hyväksi tuli vasta jatkoajan jälkeen rankkareilla.

– SC Bluesissa oli kovia pelimiehiä…Hulmi, Hynynen, Kaistinen maalissa, Niemiset, olisikohan Mannisen Jamikin pelannut. Ja tietysti Kauppisen Antti, joka siirtyi Tepsiin.

Kotona pelattiin tutussa Caribian palloiluhallissa viivoja täynnä olevalla mattoalustalla, joka muistutti ulkonäöltään parkettia. Karsintasarjan toinen ottelu Turussa päättyi myös TPS:n voittoon. Ratkaiseva ottelu liiganoususta pelattiin Jyväskylän Monnarin liukkaalla parketilla.

– Menomatkalla katselimme bussissa Miracle on Ice -elokuvan. Se oli silloista henkistä valmistautumista otteluun.

Kolmas ottelu päättyi vieraiden voittoon ja TPS:n nousuun Salibandyliigaan.

– Bussiin oli varattu pelaajilta piiloon lukkojen taakse muutama laatikollinen ”urheilujuomaa”. Olin nihilistinä muistuttanut pelaajia, että eivät varaudu millään tavoin mahdolliseen voittoon omilla salakuljetetuilla juomillaan. Pelin päätyttyä pelaajien kassista ilmestyi samppanjapulloja ja muita juomia. Taisin olla silloin hieman vihainen.

Jo heti ensimmäisestä liigakaudesta alkaen Turussa nähtiin värikästä toimintaa niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolellakin. Syksystä 2008 alkaen TPS pelasi liigapelinsä Turkuhallissa. Ratkaisu ei ollut paras mahdollinen, mutta pakonsanelema. Uusi ykkösketju Markus Olkkonen – Riku Kekkonen – Kari Koskelainen teki liukuhihnalta tehopisteitä. Joukkue ylsi runkosarjassa heti kuudenneksi ja pelasi hienot pudotuspelit Tampereen Classicia vastaan.

– Totesimme ennen liigan alkamista, että divarijoukkueellamme emme pysty parempaan. Piti saada vahvistuksia. Etsimällä etsittiin. Janne Louhelainen oli ensimmäinen. Kekkonen toimi välikätenä ja näin saimme Koskelaisen sekä Olkkosen HIFK:sta Turkuun. Pidän kuudetta sijaa nousijajoukkueelta kovana suorituksena.

Toisella liigakaudellaan TPS sai lisävahvistuksia Markus Suntilan kantaessa päävastuun maalinsuulla. Joukkue oli runkosarjan toinen, mutta huomattavasti heikommin sarjassa sijoittunut Joensuun Josba pudotti turkulaiset heti jo puolivälierissä.

TPS:n suurin ongelma oli seuran taloudellinen tilanne. Liigahuumassa oli jäänyt huomaamatta, että kassa oli tyhjentynyt. TPS Salibandy ry:n tulos tilikaudella 2007-2008 oli yli 140 000 euroa tappiollinen. Sen aikaisen toiminnanjohtajan jäljiltä oli jäänyt satoja laskuja maksamatta. Edessä oli konkurssi tai veloista selviäminen.

Hattua pitää nostaa sille, miten TPS Salibandy selvisi taloudellisesta ahdingostaan lopulta kuiville. Monet seurat olisivat nostaneet kädet pystyyn antautumisen merkiksi. Rahalla ei saa pikavoittoja. Isolla budjetillakaan ei voiteta mitaleja. Jälleen kerran Turussa voitiin todeta, että kannettu vesi ei pysy kaivossa.

Kriisivuosien jälkeen oman kylän pojat ovat palanneet takaisin. Vaikean alun jälkeen TPS Salibandystä on tullut liigan kestomenestyjä.

TPS:n kotiottelut pelattiin Caribian palloiluhallissa. Alustana oli viivoja täynnä oleva kenttä, joka muistutti ulkonäöltään parkettia, mutta oli mattoalusta. (Kuva: Anssi Koskinen)
Helsingistä siirtynyt Riku Kekkosen (20) panos liiganousussa oli TPS:lle ratkaiseva. Turkulaisten noustessa liigaan ykkösketju Markus Olkkonen – Riku Kekkonen – Kari Koskelainen teki paljon tehopisteitä. Kolmikon vierailu Turussa tuli seuralle myös kalliiksi. (Kuva: Anssi Koskinen)

ETUSIVU