– Kotijoukkueen parhaana palkintaa numero 90 Waltteri Vesterinen.
Näin toteaa ottelukuuluttaja TPS-EräViikingit -pelin päätyttyä. Kesällä 18 vuotta täyttänyt nuorimies käy pokkaamassa itselleen kassillisen yhteistyökumppanin tuotepalkintoja. Vastustaja ErVi joutui ottelussa pahasti alakynteen. Kotijoukkue TPS murskasi helsinkiläisvieraat. Tahtipuikkoa heilutti ykköskentän keskushyökkääjä Vesterinen.
Waltterin kehitys liigapelaajaksi on ollut nopea.
– Vuosi sitten hän oli vielä selviytymässä kentällä, mutta kevään pudotuspeleissä Waltteri alkoi jo pärjätä. Nyt syksyllä hyvän kesäharjoittelun jälkeen hän oli jo paljon valmiimpi liigatasolle, toteaa Atte Juuti, joka on Turun Seudun Urheiluakatemian lajivastaavana seurannut läheltä Vesterisen kehitystä.
Pelipaikan lunastaminen liigan kärkijoukkueesta on joskus kiinni osin sattumastakin. Viime syksynä joukkueessa oli loukkaantumisia. Niinpä Vesterinen sai mahdollisuuden. Toisen epäonni on joskus toisen onni.
– Pääsin aluksi pelaamaan muutaman ottelun kolmoskentässä. Pudotuspeleissä, kun Janne Hoikkanen oli sairastuvalla, minut nostettiin hänen paikalleen ykköskentän keskushyökkääjäksi. Laidoilla pelasivat Eero Jalo ja Miko Kailiala. Ilmeisesti ei haluttu rikkoa muita kentällisiä, otaksuu Vesterinen.
Tällä kaudella pelipaikan vakiinnuttaminen ykköskenttään ei ole ollut enää sattumaa. Samaa mieltä on myös joukkueen päävalmentaja Janne Kainulainen.
– Waltteri on nyt ansainnut paikkansa ykkösketjun sentterinä. Kyseessä on spesiaali talentti. Vesterinen saa lukea peliä, havainnoida etukäteen tilanteita. Kyse ei ole pelkästään hyökkäämisestä, vaan myös kyvystä puolustaa.
Koska kyseessä on nuori pelaaja, Kainulainen tiedostaa, että tulevaisuus on kuitenkin vielä avoinna. Paljon on töitä edessä yltääkseen huippupelaajaksi.
– Waltteri ei ole vielä fyysisesti valmis, mutta testitulokset kertovat, että fysiikka on mennyt eteenpäin. Kyseessä on valtava potentiaali, mutta lopputulos on Waltterista itsestä kiinni. Niin ja, koulunkäynnit pitää myös hoitaa, toppuuttelee Kainulainen.
Vesterisen salibandyn harrastaminen alkoi alle kouluikäisenä. Sählykerhon ja kortteliliigan kasvatti on läpikäynyt kaikki TPS:n juniori-ikäluokat. Nyt on menossa lukio-opinnot Kerttulin urheilulukiossa. Se mahdollistaa myös pääsyn Turun Seudun Urheiluakatemian toimintaan.
– Kyse on kokonaisvaltaisesta paketista, missä Waltterin arjessa on mukana seuravalmentaja, akatemian lajivastaava sekä useat asiantuntijat. Eräs heistä on Maria Valtanen, joka on myös edustusjoukkueen fysiikkavalmentaja, kertoo Juuti.
Akatemian lajivalmentajana Juuti tuntee Vesterisen taustat hyvin.
– Waltteri on aina ollut taitava pallon kanssa ja pärjännyt junnuissa. Mutta tähän mennessä hän on vain pelannut salibandyä. Nyt on alettu oikeasti miettimään tulevaisuutta. Waltteri ymmärtää, että matkaa lajin absoluuttiselle huipulle on vielä pitkä. Paljon on tehtävä työtä, mutta hänellä on potentiaalia pelata tulevaisuudessa miesten maajoukkueessa.
Juuti painottaa, että kyse on myös kärsivällisyydestä.
– Emme hae akatemiassa yhden kauden tulosta, vaan urheilijaa viedään eteenpäin askel kerrallaan urheilijana. Waltterin ympärillä on Kainulainen päävalmentajana, joka vastaa pelaamisesta ja joukkueen taktiikasta. Akatemiassa katsotaan enemmän kokonaisuutta opiskelut huomioiden. Itsekin annan henkilökohtaista palautetta pelaajalle. En puutu taktisiin asioihin, mutta kerron Waltterille, miltä peli minusta näyttää.
Koronakesä saattoi olla nuorelle pelaajalle eduksi, sillä silloin oli aikaa keskittyä voiman hankintaan. Kun olosuhteet olivat poikkeuksellisia, Vesterinen teki harjoituksiaan valvonnan alla Juutin autotallissa.
– Waltterin kohdalla voimanhankintaa tehdään vaiheittain. Ei ainoastaan perusvoimaa, sillä pitää saada myös kestävyyttä. Kyse ei siis ole pelkästä lihasten kasvattamisesta.
Vesterinen pitää itseään seuravanlaisena pelaajana.
– Haluan olla peliä tekevä hyökkääjä. Yritän olla monipuolinen. Liike on ollut aina sähäkkä ja nyt, etenkin pallon kanssa, on tullut nopeutta lisää. Olen hyötynyt paljon jo siitä, kun olen päässyt treenaamaan edustuksen kanssa.
Maajoukkueympyröihinkin päässeellä Vesterisellä tavoitteet ovat selvät.
– Tavoite on joukkueena menestyä liigassa. Haluan kehittyä yksilötasolla mahdollisimman paljon, että olisin joukkueessani merkityksellinen pelaaja. Tavoite on päästä myös mukaan MM-kisoihin U19-joukkueessa.
Turussa nuoren pelaajan tilanne on haastava, sillä TPS kuuluu liigan kärkijoukkueisiin. Nuoren on ollut vaikea nousta edustukseen. Moni mahtuisi muualle pelaamaan. Waltteri on siinä onnistunut, vaikka oma paikka pukukopin hierarkiassa on vielä hakusessa.
– Palloja ja liivikassia saan kantaa. Olen päässyt hyvin joukkueen sisään, mutta omaa nimettyä paikkaa pukukopissa ei vielä ole. Istun lisäpenkin päässä Juuso Forsmanin kanssa.
Todettakoon, että tämä toinen noviisi, ilman omaa nimettyä paikkaa oleva Forsman, palkittiin seuraavassa ottelussa TPS:n parhaana pelaajana.
Ja lopuksi vielä se tärkein kysymys. Vesterinen tietää, että salibandy on amatöörilaji, joten tuleeko kouluhommat hoidettua.
– Lukio-opinnot sujuvat hyvin. Neljässä vuodessa saan valkolakin.
