TPS 100 vuotta – TPS:n kitkerin tappio ikinä – ylimielisyyskö kostautui?

TPS 100 vuotta.  TPS:n historiaan mahtuu niin suuria voittoja kuin kitkeriä tappiotakin. Joillekin seurahistorian ikävin muisto on Jokereiden Otakar Janeckýn korkealla mailalla huitaistu finaalien voittomaali.

Se ikimuistoisin tappio lienee kuitenkin keväältä 1985. TPS kohtasi ratkaisevassa finaalissa Tampereen Ilveksen. Risto Jalo palasi lasaretista takaisin kaukaloon ja ratkaisi Suomen mestaruuden Ilvekselle. Jälkiviisaana on paljon puhuttu TPS:n ylimielisyydestä, joka ratkaisi voiton Ilvekselle.

Mutta olikohan se sittenkään niin?

Mennään kuitenkin ajassa toviksi muutama vuosi vielä kauemmaksi – aikaan, kun TPS-jääkiekon toiminnanjohtajaksi valittiin Johan Hollsten, RKP:n kaupunginvaltuutettu ja turkulaisen suunnittelutoimiston johtaja. Hänen johdollaan jääkiekkopuolella alkoi vahva panostus yhteistyökumppaneiden hankintaan. Toiminnanjohtaja Hollsten ideoi tunnuslauseen Kulta on värimme. Joukkue otti käyttöönsä uuden logon, joka sai paljon myös kritiikkiä. Perinteisen pallologon syrjäyttämistä kaikki eivät hyväksyneet.

Kulta on värimme -konsepti tuotti paljon uusia sponsoreita ja medianäkyvyyskin oli suurta. Ongelma oli kuitenkin se, että himoittua mestaruutta ei tullutkaan. Kulta on värimme muuttui pilkkamuotoon Multa on värimme. 1980-luvulla TPS voitti runkosarjan neljästi, mutta mestaruus tuli vasta Hannu Jortikan ensimmäisellä kaudella keväällä 1989.

Palataan nyt kevään 1985 TPS-Ilves -finaalisarjan ratkaisuhetkiin.

Kupittaan katsomossa istuneiden pelaajien vaimot ja tyttöystävät olivat pukeutuneet parhaimpiinsa. Juhlameikit olivat valmiina. Pelaajien puvut odottivat pukuhuoneessa juhlien alkua. Syystäkin, sillä tuolloin oli vielä tapana, että SM-liigan päätösgaala pidettiin samana iltana kun mestaruus oli ratkennut.

Ensin piti kuitenkin pelata pois ratkaiseva viimeinen ottelu Tampereen Ilvestä vastaan.

Varmuuden vuoksi TPS:n kapteenisto oli kuvattu Kanadan maljan kera sponsorikuvaa varten jo etukäteen. Valmentaja Matti ”Mölli” Keinoselle teetetty Kultatakki odotti sekin mestaruusjuhlia. Elettiin kevättä 1985.

TPS:n lätkähistorian kirpeintä finaalitappiota on selitty myöhemmin pelaajien ja taustaryhmän ylimielisyydellä. ”Lätkäanalyytikot” ovat vuosia jälkikäteen arvioineet TPS:n hävinneen, koska Kultatakki provosoi Ilveksen pelaajia. Todellisuudessa sen ajan sanomalehdet eivät kirjoittaneet kaikkien aikojen finaalisarjasta mitään tällaista. Päinvastoin. Otteluita pidettiin ja pidetään yhä Liigahistorian ikimuistoisimpina.

– En muista näinkö edes sellaista kultaista takkia. Eivät SM-liigan pudotuspeleissä takit tee maaleja. En voi kuvitellekaan, että joukkue lähtisi finaaliotteluun ylimielisenä. Se tehtiin kentällä, mihin pystyttiin. Hopeat jäivät käteen ja sillä sipuli. Ilves oli hyvä joukkue, muistelee TPS-legenda Timo Nummelin.

TPS:n markkinointipäällikkö Rauno Sjöroos oli mukana seuran myyntityössä jo 1980-luvulla. Hänkään ei allekirjoita häviön syyksi myyttistä Kultatakki-väitettä.

– Aniharva edes tiesi silloin Keinoselle teetetyn Kultatakin olemassaolosta. Takki putkahti isompaan julkisuuteen vasta vuosia myöhemmin valmentaja Hannu Jortikan aikakaudella. Takkia suurennettiin ja puettiin Jortikan ylle kolmen mestaruuden kunniaksi. Ihan urheilullisin perustein hävittiin. Ilveksellä oli nuori ja erittäin taitava joukkue, muistelee Sjöroos menneitä tapahtumia.

Ennen hienoja finaaliotteluita TPS:n oli voitettava Porin Ässät. Runkosarjan voittajaa, Turun Palloseuraa, pidettiin tämän otteluparin selvänä ennakkosuosikkina. Vastustajan aliarviointia tai ei, niin Porin Ässät siirtyi ottelusarjassa jo 2-0 johtoon. Finaaliin pääsy edellytti kolmea voittoa. Jatkopaikka TPS:n eduksi ratkesi vasta viidennessä ottelussa.

Koska pudotuspelit olivat tuohon aikaan Suomessa melko uutta, monet vakavissaan olettivat, että joukkueet halusivat pelata kassavirtojen vuoksi mahdollisimman monta peliä. Väitettiin jopa, että Ässät junaili tarkoituksella välierävastustajaksi Tepsin välttääkseen pitkän pelireissun Oulun Kärppiä vastaan. Sopupeliepäilyt, ”Kummolan kierrokset” ja salaliittoteoriat elivät vahvasti mukana pudotuspelitunnelmissa.

– Pudotuspeleissä pelattiin rahaa SM-liigan yhteiseen pottiin ja niitä jaettiin kaikille seuroille. Miksi me finaalijoukkueet olisimme alkaneet keräämään rahaa niille joukkueille, jotka ovat juuri ja juuri säilyneet sarjassa. Häviöpelin jälkeen kopissa oli jäätävän hiljaista, kukaan ei häviä tahallaan. Pudotuspelienkin aikana olin normaalisti töissä. Sielläkin sain kuulla kuittailuja Kummolan kierroksista, kertoo Nummelin.

Ratkaisevat lätkäkauden 1984-85 finaalipelit Ilvestä vastaan alkoivat turkulaisittain lupaavasti. Ensimmäinen ottelu Kupittaalla päättyi TPS:n voittoon 3-2. Toinen ottelu Tampereella oli TPS:n näytöstä lukemin 1-6. Aurajoen vanhukset naruttivat poikasia, kirjoittivat sanomalehdet.

Kolmas ja mahdollisesti ratkaiseva ottelu Kupittaalla olisi merkinnyt Kanadan maljan jäämistä Turkuun. Puvut ja piilossa ollut kultatakki olivat valmiina, olisihan SM-liigan päätösgaala vielä samana iltana. Juhlat siirtyivät ensimmäistä kertaa Ilveksen voittaessa rökälenumeroin 8-1 ja kaventaen ottelusarjan 2-1.

Kotijoukkueen isonumeroinen tappio sai turkulaisyleisön turhautumaan. Kentälle heitettiin kaikkea mahdollista. Törkeää käytöstä, miten turkulaisista on tällaisia tullut, puhisi liigapäällikkö Kalervo Kummola. Ehdotettiinpa jopa mahdollisen viidennen ottelun siirtämistä Helsinkiin rangaistuksena turkulaisille.

Juhlapuvut piti pakata vielä kerran Tampereen bussiin, tosin jälleen turhaan. Ilves voitti joukkueiden neljännen kohtaamisen Hakametsän hallissa 3-2. Ottelusarja oli 2-2, mutta mikä olisikaan ollut mukavampaa, kuin voittaa Suomen mestaruus kotona Kupittaan jäähallissa täyden katsomon edessä.

Yleisradio oli ounastellut ottelusarjan venymiseen viidenteen peliin jättämällä Kupittaan jäähallin kupeelle linkkitornin valmiiksi televisiointia varten jo edellisen Kupittaan pelin jälkeen.

Ratkaisevan viidennen ottelun alku näytti turkulaisittain hyvältä. Jukka Porvarin ja Jukka Virtasen maaleilla TPS meni nopeasti kahden maalin johtoon. Ilveksen kavennusmaalista huolimatta kotijoukkueen kannattajat valmistautuivat jo mestaruusjuhliin. TPS:n voitonvarmuus kostautui karmeimmalla tavalla. Ainakin näin ovat irvileuat jälkikäteen väittäneet.

Ilveksen parrunpätkä, Risto Jalo, numero kolmetoista, oli päättänyt toisin. Jouko Narvamaan kuti osui ikävästi Jalon polvilumpion alle. Ilveksen tärkein pelaaja tuettiin kainaloista pukukopin puolelle.

Rampa-Risto palasi kotijoukkueen kauhuksi lasaretin puolelta takaisin kaukaloon ja teki ottelun kolmannessa erässä kaksi maalia. Kupittaan hallissa oli sähköinen tunnelma päätössummeriin asti. Huutomyrsky oli melkoinen, kun Reijo Leppäsellä oli varma maalipaikka minuutti ennen jännitysnäytelmän päättymistä. Lopputulos oli turkulaisittain täydellinen pannukakku, kaikkien aikojen kitkerin tappio.

Finaalipelien erikoisuus oli poikkeukselliset turvajärjestelyt. Vessapaperien viskomisesta kaukaloon tuli riesa. Tamperelaisen halpahallin WC-käärepaperit viittasivat tamperelaiseen häirikköön. Tosin Kupittaan Citymarketkin lähti mukaan finaalihuumaan laittamalla keltaisen vessapaperin tarjoukseen. Jokainen 20 rullan pakkauksen ostaja sai kaupanpäälliseksi uudestavuodesta ylijääneen kiinalaisen paukkupommin.

Pari kertaa henkilökuntaa varoitettiin puhelimitse oikeastakin pommista. Jos tauko olisi kestänyt yli tunnin, olisi ottelu uusittu. Pommeja ei löydetty eikä otteluita uusittu.

– Turussa pommiuhasta ei edes kerrottu yleisölle ja pelaajille. Erätauko oli vain tavallista pidempi. Tampereella menimme pommiuhan tullessa kesken pelin peliasut yllä istumaan bussiin, muistelee Timo Nummelin.

Ratkaisuottelun tuomariksi oli valittu legendaarinen Seppo Mäkelä, joka kuitenkin vaihtui Pertti Juholaan. Tuomarivaihtoa pähkäiltiin monenlaisilla salaliittoteorioilla. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan Mäkelää olisi murjottu nyrkeillä Rauman yössä. Todellisuudessa Mäkelä oli ottelupäivänä räkätaudissa.

TPS on pelannut finaalisarjoja myöhemminkin. Tappioita on koettu ja hunajapurkkia on availtu. Silti kokeneempien TPS-kannattajien muistoissa kevään 1985 finaaliottelut ovat jääneet parhaiten muistiin. Monet paikalla olleet muistavat yhä ratkaisuottelun lopun ja syvältä mustavalkoisesta sydämestä raapineen tuskan. Harvaa TPS-kannattajaa lohduttaa yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkään nostalginen muisto SM-liigan historian parhaimmasta pudotuspelisarjasta.

Vuoden 1987 hopeajoukkueen TPS-pelaajista osa oli opiskelijoita. Loput olivat normaalissa päivätyössä putkihommista levyseppään.

Jouni Rokama, kentänhoitaja

Jorma Valtonen, projektipäällikkö

Kari-Pekka Friman, lukiolainen

Janne Karelius, sähköasentaja

Jyrki Latva, opiskelija

Jouko Narvanmaa, opiskelija

Timo Nummelin, laitosmies

Hannu Palmu, mittamies

Jukka Virtanen, levyseppä

Kalevi Aho, insinööri

Harry Jaakkola, opiskelija

Martti Jarkko, mittamies

Kari Kanervo, opiskelija

Esa Keskinen, opiskelija

Reijo Leppänen, palomies

Juha Nurmi, opiskelija

Jukka Porvari, yo-merkonomi

Rauli Tammelin, palomies

Jukka Vilander, putkiasentaja

Arvi Vuori, opiskelija

Kevään 1985 finaaliotteluita on pidetty Liigahistorian ikimuistoisimpina. TPS nousi ensin ahdingosta Ässiä vastaan. Finaalivastustaja Ilves oli vuorostaan vaikeuksissa Tepsiä vastaan, kunnes viidennessä ja ratkaisevassa ottelussa Ilveksen Risto Jalo palasi takaisin sairastuvalta kaukaloon. Loppu onkin turkulaisittain sydämestä raapivaa lätkähistoriaa.
Matti ”Mölli” Keinonen oli TPS:n valmentaja.
Hopeakin näyttää hymyilyttävän näitä TPS-legendoja: Rauli Tammelin (vas.), Timo Nummelin ja Reijo Leppänen.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!