TPS 100 vuotta – Robert ”Bobby” Lamoureux – tuomareiden silmätikusta tuli turkulaisten suosikki

TPS 100 VUOTTA. TPS:n ensimmäinen kanadalaisvahvistus oli Robert ”Bobby” Lamoureux. On vaikea kuvitella, että Lamoureux oli joskus aikoinaan kuumakalle, SM-sarjan jäähykuningas. Mieshän on nykyisin mitä leppoisin kaveri, mukava seinänaapurini ja Suomeen kotiutunut ylpeä isoisä. Bobbyn hymy on herkässä ja silmissä on veijarimainen pilke, kun muistellaan hänen nuoruusajan Turku-vuosiaan.

Vuonna 1950 Montrealissa syntynyt ranskankanadalainen pelasi Sault Ste. Marie Canadiansissa USHL Sr. -liigaa. Bobby voitti Suomessa jäähypörssit, tappeli ja oli joukkueen väriläiskä. Siinä ohella hän oli myös hyvä pelaaja.

– En minä mikään tappelija ollut, mutta oli pakko puolustautua, muistelee nykyisin Aurajokirannassa asuva Lamoureux.

Bobbyn valmentaja Juhani Wahlsten on kuvannut kaveria osapäiväboheemiksi, josta kerta kaikkiaan ei voi olla pitämättä. Kielistä innostunut Lamoureux halusi aina kommunikoida paikallisten kielellä. Suomen kieli tarttuikin hyvin Turun yöelämässä. Niinpä paikallinen kieli sujuu Turun murteella.  Saksassa pelatessaan Bobby otti saksan kielen haltuunsa.

Turkuun siirtymisessä kaikki oli aluksi lähes pelkkää sattumaa. TPS:n markkinointijohtajana oli 1970-luvun alussa tuleva suuri kiekkovaikuttaja Kalervo Kummola. Hänen johdollaan Turun Palloseura oli hankkimassa rapakon takaa seuran ensimmäistä kanadalaisvahvistusta. Alkuperäinen pelaaja ei lähtenytkään, mutta Bobby lähti. Hän viihtyi Turussa ja TPS:ssä yhteensä neljä kautta.

Näin TPS ja Turku sai kaudelle 1971-72 todellisen väriläiskän, nuoren parikymppisen klopin, jonka otteet kaukalossa ja toisinaan kaukalon ulkopuolellakin olivat värikkäitä. Kaikkia ei tässä tohdi edes kertoakaan, mutta nyt ne kaikki tempaukset naurattavat. Toki samalla syntyi iso määrä maalejakin. Tuomareiden silmätikusta tuli nopeasti turkulaisyleisön suosikki.

Bobbyn tullessa Turkuun täällä pelattiin Kupittaalla vielä taivasalla. Siihen kanadalainen oli tottunut kotimaassaankin. Kupittaa saatiin katettua vuonna 1973.

– Oli hieno pelata Tovereita vastaan tähtitaivaan alla tuhansien katsojien seuratessa.

Kiili, Nummelin, Kauppila, Samuli, Tammelin, Mesikämmen, Jämsen, Wilenius, Kuismanen, Ottila ja tietysti Rauteen veljekset jne…Bobby luettelee ulkomuistista kaikki ensimmäiset pelikaverinsa.

– Ottilan kanssa olin paljon yhdessä heti alusta alkaen ja hyviä ystäviä ollaan vieläkin.

Toinenkin kausi vierähti vielä Turussa, mutta sen jälkeen Lamoureux yritti saada sopimusta Atlantin takaa. Unelma ei kuitenkaan toteutunut. Soitto Kalelle ja Bobby oli taas Turussa.

Lamoureux´n ensimmäinen valmentaja Suomessa oli Wahlsten, suuri visionääri ja pioneerityön tekijä. Juuso toi kasettisoittimen pukukoppiin. Vastaavaa Bobby ei ollut nähnyt edes jääkiekon kotimaassa Kanadassa. Kasetissa oli vain yksi kappale, I never promised you a rosegarden. Sitä toistamalla luotiin pukukoppiin tunnelmaa!

Bobby asui seuran hankkimassa asunnossa kaupungin keskustassa. Pelurin käytössä oli vanha Ford Anglia. Kun sopivaa parkkipaikkaa ei oikein tuntunut keskustan kaduilta löytyvän, Bobby pysäköi autossa vähän miten sattui. Tuloksena oli iso nippu parkkisakkoja.

– Vein ne aina toimistolle ja kai Kale ne jotenkin hoiti.

Lamoureux´n ura jatkui muutaman vuoden Saksassa. Matkasta sinne tuli ikimuistoinen – etenkin, kun taskussa ollut matkakassa ei ollut kovin hääppöinen. 300 markalla ei montaa päivää elätä itseään. Bobby suunnitteli hoitavansa ruokapuolen onkimalla kaloja.

Vielä lähtiessään Suomesta laivalla, Bobbylla ei ollut uutta sopimusta tiedossa. Ystäviensä Kummolan ja Wahlstenin avulla pelipaikka järjestyi lopulta Augsburgista. Edessä oli vielä yksi ongelma. Junalippua varten Bobbyn syrjäänsä laittama 60 markkaa ei riittänytkään koko junamatkalle. Loppuosa matkakassasta oli huvennut laivan palveluita hyödyntäessä. Bobby päätti matkustaa junalla niin pitkälle kuin markat riittävät.

Konduktööri ei poistanut Bobbya junasta, vaan antoi hänen matkustaa Ausburgiin asti. Perillä odotti kuitenkin paikallinen poliisi. Jääkiekkojoukkueen valmentaja Xaver Unsinnin vaimo kävi lunastamassa uuden ulkomaalaisvahvistuksen pois putkasta.

Wahlsten oli itse saapunut Espanjasta auttamaan Bobbya sopimuksen tekemisessä.

– Elämä oli ihmeellistä. Eilen minulla ei ollut yhtään rahaa, mutta nyt oli ruokaa, sopimus ja 1500 D-markkaa taskussa.

Saksassa Lamoureux voitti 2. Bundesliigan pistepörssin ja jatkoi vielä Augsburgista Duisburgiin.

Perheen perustamisen ja lapsen syntymisen jälkeen muuttokuorman osoite oli kotikaupunki Montreal. Lähes parikymmentä vuotta vierähti Kanadassa, kunnes syntyi ajatus palata takaisin Suomeen. Eläkeikäkin tuli juuri sopivasti täyteen. Nyt tämä iloinen velikulta nähdään toisinaan Turkuhallissa vanhojen pelikavereiden seurassa.

Bobbyn seurat: 1969–70 Drummondville Rangers (QMJHL), 1970–71 Sault Ste. Marie Canadians (USHL Sr.), Syracuse Blazers (EHL-Sr.), 1971–73 TPS (SM-sarja), 1973–74 Waterloo Black Hawks (USHL Sr.), 1974–75 TPS (SM-sarja), 1975–77 Augsburger EV (Saksa), 1977–78 Duisburger SC (Saksa), 1978–79 Kiekko-67 (I-divisioona).

Bobby on tuttu näky Turku-hallissa. Tällä kertaa hän toimii Kanadasta tulleiden vierailijoiden ”valmentajana”.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!