Kevätaurinko ja lumien sulaminen saa pesäpalloilijankin suun messingille. Pitkä ja pimeä harjoittelukausi sisätiloissa on ohi. Turku-Pesiksen B-juniori-ikäiset pojat lyövät palloa innolla Kupittaan hiekkatekonurmella. SM-sarja on pian alkamassa.
Sanat Turku ja pesäpallo samassa lauseessa kuulostavat monelle vieraalta. Kansallispelimme mielletään lajiksi, joka on suosittu lähinnä maakunnissa. Isoimmissa kaupungeissa pesäpallo on joutunut muiden palloilulajien puristukseen.
Todellisuudessa pesäpallolla on Turussa pitkät perinteet. Turku-Pesis, alkuperäiseltä nimeltään Lännen Pallo, perustettiin jo vuonna 1949. Laji voi Turussa hämmästyttävän hyvin. Turku-Pesiksen B-poikien lisäksi seuran miesten ja naisten edustusjoukkueet pelaavat maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, Suomensarjassa. Nuorimpia harrastajia on useissa ikäryhmissä.
B-poikien valmentaja Jani Kapuinen on nuoresta iästään huolimatta kokenut pelaaja, valmentaja ja seuratyöntekijä.
– Itse aloitin pelaamisen jo pesiskoulussa. Sieltä syntyi innostus lajiin. Nyt olen ollut jo viisitoista vuotta mukana lajin parissa. Tämä on rakkautta lajia ja kotiseuraani kohtaan.
Kapuinen ymmärtää jatkuvuuden merkityksen lajin ja seuran kannalta. Tulevaisuus on turvattu vain, jos pelaajalla on polku nuorimmista ikäluokista aikuissarjoihin asti. Kapuisen valmentamat B-pojat ovat tärkeä vaihe kehityksessä.
– Monet lopettavat pelaamisen juuri tässä iässä. Osin siksi, että nuoren elämässä on muitakin kiinnostavia asioita. Osin myös siksi, että ei löydy enää sopivaa joukkuetta. Osa joukkueeni pelaajista voi pelata vielä C-ikäisissä tai jo miesten joukkueessakin.
Jääkiekko- ja jalkapallokaupungissa nuoren hakeutuminen pesäpallon pariin on harvinaista. Kaveripiirillä on lajivalintaan suuri vaikutus.
– Joukkueen runko on pelannut yhdessä jo useita vuosia. Suurin osa on kavereita myös vapaa-ajalla. Melkein kaikki ovat mukana partiotoiminnassa. Pelaajani ovat fyysisesti lahjakkaita ja taitavia, joten pärjäisivät muissakin urheilulajeissa.
Turku-Pesis tekee yhteistyötä Pöytyän Urheilijoiden kanssa. Juniorisarjoissa pelaaja voi edustaa molempia seuroja pelaamalla eri ikäsarjoissa.
– Joukkueeni nuorimmat C-ikäiset pystyvät pelaamaan Pöytyällä. Vastaavasti sieltä tulee meille C-ikäisiä pelaamaan B-pojissa. Samaa sarjaa ei siis saa pelata.
Kupittaa tarjoaa hyvät olosuhteet kesällä pesäpallon harrastamiselle. Talvi on ongelmallinen, koska lyöntiharjoituksia voi järjestää sisätiloissa vain harvassa paikassa.
– Monella on sellainen virheellinen mielikuva pesäpalloilijasta, miten hän lumien sulaessa kaivaa mailat ja räpylät esiin. Todellisuudessa harjoittelemme syksystä alkaen. Ensin ulkona niin kauan kuin mahdollista. Impivaaran palloiluhalli on ainoa paikka, missä voi löydä talvella pitkiä. Tosin välillä katsotaan vihaisesti, kun pesäpalloilija menee jalkapallohalliin harjoittelemaan.
B-poikien valtakunnallinen SM-sarja on jaettu kahteen lohkoon. Runkosarjassa joukkue pelaa kahdeksantoista ottelua, jonka jälkeen lohkojen neljä parasta etenee jatkopeleihin.
– Tänä vuonna tavoitteena on pelin kehittäminen. Lähdemme haastamaan ennalta kovempia joukkueita. Iso tavoite on kehittää pelaajia ja saada jatkuvuutta myös seuraavan vuoteen.
