Asetelma on kääntynyt päälaelleen. Turkuun 18. tammikuuta saapunut Kouvolan ylpeys KooKoo oli ottelussa Turun Palloseuraa vastaan ennakkosuosikki. Vastaavaa ei ole liigahistorian aikana koettu Turkuhallissa koskaan aikaisemmin.
Kouvola voitti Turussa, tosin vain maalilla, mutta isompi voitto nähtiin Kouvolassa 5. helmikuuta. Kotijoukkue oli TPS:n vieraillessa tyly isäntä maalein 5–0. Kymenlaaksoon menee myös voitto joukkueiden kannattajien välisessä kilpailussa. KooKoon Kuudes kenttäpelaaja -nimellä tunnettu huutosakki voittaa Turkuhallin harvalukuisemman kannattajaryhmän selvin numeroin.
Tänään 5. maaliskuuta KooKoo on sarjassa neljäntenä ja tukevasti playoff-viivan yläpuolella, eli ensimmäistä kertaa ollaan kiinni suorassa pudotuspelipaikassa. Turussa eletään toivossa, jospa joukkue vielä yltäisi ”säälipleijareihin”. 11:ntenä sarjassa oleva TPS on yhdeksän pisteen päässä viimeisestä säälipleijaripaikasta.
KooKoo on pieni maalaisseura Kymenlaaksossa. Alueen taloudelliset resurssit ovat murto-osa siitä, mitä pääkaupunkiseutu tai jopa Turun alue tarjoaa. KooKoo joutuu operoimaan pienellä talousalueella. Liigapaikkakunnista Lahti on vain 65 kilometrin päässä ja Lappeenrantaakin on matkaa alle 100 kilometriä.
Kouvolassa jääkiekko joutuu keräämään sponsorieuroja ahtaassa raossa vahvan pesäpallon ja koripallon puristuksessa. Metsäteollisuuden hiipuminen Kymenlaaksossa on entisestään vaikeuttanut urheiluseurojen varainhankintaa.
Kun Artukaisissa on kärvistelty vuosien ajan miljoonatappiossa, on Kouvolassa tehty vuodesta toiseen lähes aina positiivinen tulos.
Miten tämä voi olla mahdollista?
Ilmiötä pitää kysyä KooKoon toimitusjohtajalta, turkulaislähtöiseltä Sakari Välimaalta, joka on saanut oppia Turun Palloseuran myyntipäällikkönä.
Mestis-seura KooKoon organisaatiossa avautui toiminnanjohtajan paikka kesällä 2011. Vaikka seurassa oli vuosien aikana ollut melkoista turbulenssia, se ei silloin 35-vuotiasta kunnianhimoista turkulaista pelottanut. Välimaa oli lyhyen ajan sisällä kolmas yrittäjä kouvolalaisseuran pomona.
– Matkan varrella on ollut monia hyviä koulutuspaikkoja. Aluksi FBC Turun kautta pääsin oppimaan tätä hommaa. Sitä kautta aukesi seuraava paikka Kotkan Titaaneissa ja sieltä kolmen vuoden jälkeen siirryin neljäksi vuodeksi Turun Palloseuraan.
Välimaa antaa ison kiitoksen Turun suuntaan.
– Aika Kotkassa opetti paljon, mutta TPS:n markkinointipäällikkö Rauno Sjöroosin nelivuotinen korkeakoulu oli paras paikka oppia näitä hommia. ”Rane” on paras äijä, jonka tunnen lätkämaailmasta. Sjöroosin opit antoivat rohkeuden hakea Mestis-joukkue KooKoon toiminnanjohtajan paikkaa. Olen toteuttanut Kouvolassa paljon sellaisia ideoita, joita Sjöroosin kanssa suunniteltiin, mutta jotka eivät koskaan toteutuneet Turussa.
Palataan kuitenkin hetkeksi ajassa vielä kauemmaksi. Välimaa pelasi itsekin jääkiekkoa.
– Minun lätkäsaavutuksistani ei saa kovin paksua kirjaa. Olen TPS:n juniori-ikäluokkien kasvatti. Leevi Kaijankoski on paras juniorivalmentaja, joka minulla on ollut. Hän oli äärettömän rehellinen, tiukka ja hyvä opettaja lasten urheilussa. Miikka Kiprusoff on samaa ikäluokkaa. Hän pääsi hieman pidemmälle kuin minä. Itseni kohdalla voima, sisu, tahto ja kovuus riittivät, mutta eivät taidot.
Juniorivuosien jälkeen Välimaalle kertyi kokemusta aikuisten sarjoista.
– Pelasin muun muassa Tuton A-junioreissa. Olin myös A-juniorina kahden vuoden ajan Kanadassa. Vanhassa kunnon divarissa istuin pääsääntöisesti viltissä. Pelasin Forssan Palloseurassa 1. divisioonaa ja Kotkan Titaaneissa 2. divisioonaa.
KooKoon nousu Mestiksestä Liigaan tarkoitti Välimaan kohdalla tittelin vaihtumista. Toiminnanjohtajasta tuli toimitusjohtaja.
– Ilot ja murheet ovat Mestiksessä ja Liigassa samanlaisia, mutta jälkimmäisessä ne vain kertaantuvat. Jos Mestiksessä tarvitset johonkin 15 000 euroa, niin Liigassa samaan tarvitaan 150 000 euroa. Toki meillä on pieni talousalue, mutta liigajoukkueena saamme kansallista näkyvyyttä. Pääsemme mukaan myös Liigan yhteistyösopimuksiin, kuten mediakorvauksiin.
KooKoon toimitusjohtaja ymmärtää taloudelliset realiteetit.
– Meillä on 25 vuoden takamatka moneen muuhun liigajoukkueeseen verrattuna. Emme koskaan pääse sellaisiin lukemiin kuin suurissa kaupungeissa, kuten Turussa. Me emme keskity siihen, mitä meillä ei ole, vaan siihen, mitä meillä jo on.
Seuran yhdeksän viimeisimmän tilikauden aikana on tullut vain yksi miinuskausi.
– Vaimoni muistuttaa aina, että on olemassa: saita, itara, kitsas ja lopuksi Sakari Välimaa. Tykkään matematiikasta. Numerot eivät valehtele koskaan. Pienistä puroista kasvaa iso meri. Tämä on ahkeruuslaji. Meillä on nyt yli 600 yhteistyökumppania. Iso asia on se, että meillä on paljon pitkäaikaisia kumppaneita, jotka ovat olleet mukana jo Mestis-aikoina. Hyvä ja sitoutunut henkilökunta on myös osa taloudellista toimintaa.
Kouvolassa on menossa poikkeuksellinen kausi. Joukkue on lähellä pääsyä suoraan pudotuspeleihin.
Mihin kauden menestys perustuu?
– Tarvitaan ripaus onnea ja sitten lukematon määrä pieniä asioita, jotka onnistuvat todella hyvin. Tärkeintä on, että itse uskot omaan juttuusi. Oleellisinta on edetä omalla suunnitelmallasi. Tätä ei voi tehdä viikosta viikkoon, ei edes kaudesta kauteen. En usko siihen, että pitää olla miljoonien budjetti, jotta voi pelata mitaleista. Rahalla ei saa pikavoittoja. Tämä on urheilua ja siinä kaikki on mahdollista.
Joko Kouvolassa puhutaan mitaleista?
– Kun olimme Mestiksessä, niin kaikki odottivat aina menestystä. Nyt Liigassa pitää kouvolalaisten ymmärtää, että olemme vielä muihin verrattuna takamatkalla. Seuran pitää mennä eteenpäin pienin askelin ja talouden ehdoin.
Nähdäänkö Välimaa tulevaisuudessa jälleen turkulaisessa organisaatiossa?
– Muutokseen pitäisi olla jokin syy. Tällä hetkellä sellaista ei ole näköpiirissä. Näissä hommissa se usein menee niin, että joka hallituksen kokouksen jälkeen pitää ehkä palauttaa avaimet. Tulevaisuuteni on nyt sitä, että ehdin tänäänkin kotiin ennen kuin lapset menevät nukkumaan.
