VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Sisäfilepihvi kermassa ja aidossa voissa paistettuna sekä tulisella pippurikastikkeella höystettynä. Pippurimyllyn pippuripihvi on ollut samanlainen vuosikymmenien ajan ensimmäisestä annoksesta lähtien.
Seinille ripustetut turkulaiseen kulttuurielämään liittyvät julisteet ovat omilla paikoillaan ja ravintolan kaarevakattoinen ruokasali on lähes alkuperäisasussaan.
Tuskin Martinmäen Pippurimyllyn perustajat Osmo ja Helena Ravantti osanneet edes aavistaa syyskuun 18. päivänä vuonna 1974 avatessaan uuden ravintolansa ovet, että vielä viisikymmentä vuotta myöhemmin sama alkuperäinen konsepti toimisi.
Ja olisihan se kauhistus monille Pippurimyllyn monivuotisille kanta-asiakkaille, jos ravintolaa nykyisin hoitava nuorempi sukupolvi unohtaisi vanhempiensa luomat perinteet. Pippurimyllyyn tullaan juuri sen takia, kun tiedetään, mitä on oikeasti tarjolla.
Kuninkaankartanonkadun ja Stålarminkadun kulmassa sijaitseva arkkitehtien Hugo Harmian ja Woldemar Baeckman suunnittelema kuusikerroksinen rakennus valmistui vuonna 1949. Se oli aikaa, kun elementtirakentaminen oli vasta tulossa. Asunto-osakeyhtiö Kuninkaankartanonkatu 10 on paikalleen muurattu käsin tiili kerrallaan.
Martinmäki oli sodan jälkeen tyypillinen työläiskaupunginosa. Alueen useampi puutalokortteli tuhoutui talvisodan pommituksissa. Paljon puuarkkitehtuuria on kuitenkin säilynyt. Nykyään Martin arvostetut kivikerrostalot rakennettiin pian sotavuosien jälkeen.
Ennen Pippurimyllyn perustamista kulmatalossa sijaitsi muun muassa kahvila, jonka asiakkaina olivat vieressä sijainneen normaalikoulun oppilaat. Aikuisväki viihtyi hieman levottoman maineen saaneessa Martinex-nimessä kaljakuppilassa. Sen toiminta kuitenkin päättyi keväällä 1974.
Ravantin pariskunta kiinnostui vapautuneesta katutason yläpuolella sijaitsevasta tilasta. Kesän aikana kaljakuppilan tilat kunnostettiin ravintolatoimintaa varten ja avajaisia vietettiin syyskuussa 1974.
Ravintolan nimi Pippurimylly on Marimekon perustaja Armi Ratian idea. Hän oli Ravanttien ystävä. Ratian lahjoittama kullanvärinen pippurimylly on näkyvillä aitopaikalla.
Kansainvälisyys saapui Turkuunkin. Ajan hengen mukaisesti perheravintola Pippurimyllyn ruokalista perustui ranskalaisen keittiön antimiin. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin suositut pippuripihvi, lehtipihvi, wienervalssi, punaviinipossu ynnä muut kuulostavat perin suomalaisilta perinneruuilta.
Ranskalaiskeittiö sai pikantin lisän italialaisuutta, kun Osmo Ravantti oli ulkomaanmatkoillaan tutustunut ja tykästynyt pitsaan. Turun ensimmäiset pitsat valmistuivat Martinmäen Pippurimyllyn itse tehdyssä pitsauunissa. Tilaa sille saatiin ensin alakerrasta ja myöhemmin pitsauuni siirrettiin yläkertaan. Ravintolasali laajeni, kun seinänaapurista vapautui tyhjäksi jäänyt asunto. Seinät purettiin ja Pippurimyllyn keittiö siirrettiin sinne.
Kaupunkilaiset olivat aluksi ihmeissään Turkuun rantautuneesta italialaisesta ”räiskäleestä”, mutta pian kaupunkiin ilmestyi uusia pitsaravintoloita. Pippurimyllyn aloittaessa pitsan paistamisen Turussa 1970-luvun alkuvuosina, ei pitsapaikkoja juurikaan ollut koko Suomessa.
1990-luvun alkuvuosina Suomessa kärvisteltiin lamassa. Sen seurauksena kulmatalon alakerran Säästöpankki katosi katukuvasta. Pippurimyllyn onneksi. Ravanttien ravintola laajeni alakertaan, kun sinne perustettiin kortteliravintola Hugo vuonna 1993. Muistona entisestä pankista on jäljellä yhä kaksi holvia. Nimi tuli arkkitehti Hugo Harmian etunimestä.
Jos on ollut ravintola Pippurimylly suosittu, sitä on myös kortteliravintola Hugo. Yläkerran Pippurimyllyyn tullaan ruokailemaan kauempaakin, mutta Hugo on lähinnä martimäkeläisten oma kokoontumispaikka. Monella tuntuu olevan siellä jopa vakipöytäkin.
Vaikka Pippurimylly sijaitsee portaiden päässä rakennuksen toisessa kerroksessa, ylös pääsee myös hissillä pihan puolelta. Pitää vain ensin ottaa yhteyttä ravintolan henkilökuntaan.
RAVINTOLA PIPPURIMYLLY
Osoite: Stålarminkatu 2, Turku.
