Valikko Sulje

Turkulaisen salibandyn värikäs historia (osa 2) – Tomi Aaltonen muistelee

Tomi Aaltonen, nykyinen TPS Salibandyn kunniajäsen, on eräs Turun alueen lajipioneereista. Yli kolmekymmentä vuotta sitten hän edusti seuraa nimeltä Idrottsklubben Academia, IKA. Kyseessä oli Åbo Akademin opiskelijajärjestö. Kun oli aika perustaa oma salibandyseura, sen nimeksi tuli IKA SBS. Kun XL, Team Bundys ja IKA SBS yhdistyivät, syntyi TPS Salibandy

– Etolassa ihmeteltiin, kun muoviputkea alkoi yhtäkkiä mennä kaupaksi. 1980-luvun lopulla ei Suomessa ollut vielä kunnon mailoja myynnissä. Minäkin hain Etolasta muoviputkea ja ruuvasin siihen lavan kiinni. Jotkut tunkivat varren sisälle vielä rautaputkea, jotta mailasta olisi tullut jäykempi. Tämä oli aikaa ennen kuin Jarmo Perttilä toi markkinoille Pro Stickin, muistelee Tomi Aaltonen, eräs Turun alueen lajipioneereista.

Tomi on niitä turkulaisia, jotka ovat tutustuneet uuteen lajiin, salibandyyn, ensimmäisten joukossa. Koulussa letkuvartisilla mailoilla pelattava sähly oli tullut jo aikaisemmin tutuksi.

– Meillä oli Kupittaan koulussa liikunnanopettajana Juhani Wahlsten. Hänellä oli mukava periaate, sillä hän antoi meidän oppilaiden valita. Niinpä sählyä pelattiin koko ajan. Keväällä 1989 luin lehdestä jutun, missä kerrottiin Samppalinnan palloiluhallissa pidetystä salibandyturnauksesta. Siinä mainittiin turkulainen seura Idrottsklubben Academia, IKA. Se oli ensimmäinen turkulainen Salibandyliiton sarjoihin osallistunut seura. Halusin päästä mukaan kokeilemaan.

Aaltonen ilmoittautui harjoituksiin porukan nuorimpana. Ikää oli vasta 17 vuotta. Joukkue koostui lähinnä Åbo Akademin opiskelijoista.

– Mukana oli myös Turun terveydenhuolto-oppilaitoksen opiskelijoita. Muistan, miten harjoittelimme opiston tiloissa Peltolassa. Jouni Kontio ja Jari Koskinen olivat porukan vetäjinä. He olivat tutustuneet lajiin jo hieman aikaisemmin.

Suomen Salibandyliitto oli perustettu vuonna 1985, mutta toiminta oli vielä 1980-luvun lopulla varsin vaatimatonta.

– Ilmoittauduimme 2. divisioonaan, sillä se oli siihen aikaan alin sarjataso. Nousimme heti ensimmäisen kauden jälkeen sarjaporrasta ylemmäksi. Joukkueemme ei hävinnyt ainuttakaan ottelua. Pelit pelattiin turnausmuotoisesti, paitsi Suomen cupissa, missä pääsimme välieriin asti. IK Academy valittiin liiton vuoden salibandyjoukkueeksikin.

Kun turkulaisten salibandyn uranuurtajien toiminta alkoi kasvaa, oli keväällä 1991 aika perustaa oma seura.

– Kai Åbo Akademista tuli vähän sanomista siitä, kun heidän alaisessa toiminnassa oli mukana vain vähän omia opiskelijoita. Niinpä päätimme perustaa oikean salibandyseuran. Sen nimeksi tuli IKA SBS, eli melkein sama kuin alkuperäisen opiskelijajärjestön nimi. Syykin oli yksinkertainen, sillä pelipaidoissamme luki jo valmiiksi IKA. Näin pystyimme pelaamaan vanhoilla pelipaidoillamme.

IKA SBS on lyhenne sanoista Ikään Kuin Akateeminen Salibandyseura. Seura oli ensimmäinen Suomessa, joka otti käyttöön myöhemmin yleistyneen lyhenteen ”SBS”.

– Meillä oli pieni kaveripiiri. Junioritoimintaakaan ei ollut. Joku ulkopuolinen kävi välillä kokeilemassa. Lajiharjoittelua oli vain pari kertaa viikossa, mutta olosuhteetkin olivat Turussa alkeelliset. Sipihallissa oli ensimmäinen kunnon kenttä. Salibandy Centerin valmistuttua siirryimme sinne. Pelasimme Raunistulassa viimeisen liigakauden 1994-1995.

IKA SBS pärjäsi hyvin heti alusta alkaen 1. divisioonassa. Muita joukkueita olivat muun muassa Espoon Oilers, Kovjoki ja Tampereen Gunners.

– Olimme joka kaudella sarjan kärkijoukkueita. Tosin taisimme hyötyä siitä, kun pääsimme aloittamaan heti 2. divisioonasta. Kakkosessakin oli vain kaksi lohkoa koko Suomessa. 1990-luvun alkuvuosina meidän jälkeen joukkueiden määrät kasvoivat moninkertaisesti ja sarjatasoja tuli lisää.

Laji on muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa.

– Peli on nykyään paljon taktisempaa. Keskivertopelaajan taitotaso on aivan eri luokkaa. Silloin oli yleensä vain yksi hyvä ketju. Oli selkeästi erikseen hyökkääjät ja puolustajat, jotka turvautuivat usein ”kukkupalloihin”. Jos olimme tappiolla, niin palloa toimitettiin suoraan maalille ja siellä oli kolmekin pelaajaa hakkaamassa palloa sisään.

Kauden 1993-1994 lopuksi IKA SBS nousi ensimmäisenä turkulaisena joukkueena Salibandyliigaan. Ensimmäisestä ja ainoaksi jääneestä liigakaudesta tuli kuitenkin pannukakku. IKA SBS putosi heti takaisin 1. divisioonaan.

– Meillä oli kauden päätteeksi karsintapelit divarijoukkue Kovjokea vastaan. Hävisimme ensimmäisen osaottelun vieraissa, mutta voitimme kotona. Kolmanteen ja ratkaisevaan otteluun Pohjanmaalle lähti enää vain osa joukkueesta. Hävisimme ja putosimme liigasta.

Tähän päättyi myös IKA SBS:n historia. Oli aika yhdistää voimia.

– TPS-kuvio ei tullut yllätyksenä. Siitä oli keskusteltu aikaisemmin, osittain ehkä vähän vitsinäkin. Nimillä IKA ja salibandy oli haastavaa saada sponsoreita. Toni Sirkiällä (nyk. Sjöroos) oli perheensä kautta yhteyksiä TPS:n jääkiekon puolelle. Hän oli aloitteellinen. TPS tuskin oli kiinnostunut vain yhdestä joukkueesta, myös junioritoiminta oli oleellista. Ei pelkästään IKA:n kaveriporukalla olisi ollut mitään mahdollisuuksia liittyä Tepsiin.

Kesällä 1995 kolme seuraa, IKA SBS, XL ja Team Bundys yhdistyivät TPS Salibandyksi. Aaltonen oli yksi uuden seuran perustajista.

– Ensimmäiseen hallitukseen valittiin jokaisen alkuperäisseuran kaksi jäsentä sekä puheenjohtaja IKA:sta. XL oli ainoa seura, jolla oli jo junioreita.

Kolmen seuran yhdistäminen osoittautui haasteelliseksi.

– Miesten joukkueita perustettiin yhteensä kolme. IKA:n sarjapaikan 1. divarista sai TPS1, joka rakennettiin kolmen joukkueen parhaimmista pelaajista. IKA:sta tuli eniten, XL:n pelaajista tuli toinen ketju ja Team Bundys muodosti kolmannen ketjun. Kakkosessa pelannut TPS2 muodostui niistä pelaajista, jotka eivät mahtuneet ykköseen ja TPS:n kolmosjoukkue oli lähinnä höntsäporukka.

Uuden seuran edustusjoukkueen (TPS1) pelit 1. divarissa eivät sujuneet alkuunkaan. Valmentajakaksikko, Timo AlataloJanne Aho, sai potkut jo ennen joulua. Joukkue ajautui kauden päätteeksi putoamiskarsintoihin. Tuupovaaran Urheilijat pudotti turkulaiset sarjaporrasta alemmaksi.

– Jälkeenpäin voin sanoa, että joukkueen rakentaminen tehtiin silloin aivan väärin. Kolmen seuran sekoittamisesta ei saatu yhtenäistä joukkuetta. Käytännössä muodostui joukkueen sisälle kolme erillistä kuppikuntaa. Valmennuksenkin oli vaikea olla puolueeton. Olisi ollut varmasti parempi ratkaisu, jos edes valmennus olisi tullut joukkueiden ulkopuolelta.

Nopea putoaminen oli iso pettymys. Uuden seuran perustamisesta lähtien odotukset olivat olleet suuret.

– Oletus oli tietysti se, että nyt pelaamme yhdessä menestyksellisemmin kuin aiemmin. Todellisuudessa IKA SBS, XL tai Team Bundys olisi varmaan pelannut yksinään paremmin kuin TPS:n hajanainen joukko. Seuraavalle kaudelle joukkueet rakennettiin viisaammin, enemmän kaveriporukkaperiaatteella. Tilanne oli käytännössä erikoinen, kun kaksi TPS:n joukkuetta pelasi 2. divisioonassa samassa lohkossa. Nykyään se olisi mahdotonta.

TPS Salibandyn toisella kaudella 1996-1997 TPS2 nousi 1. divisioonaan.

– Itse pelasin tässä nousijajoukkueessa. Toinen turkulainen ASK nousi myös sarjaporrasta ylemmäksi. TPS2 jäi 2. divisioonaan. Kesällä piti vaihtaa seuraavaa kautta varten joukkueiden numerointia niin, että nousijajoukkue TPS kakkosesta tuli ykkönen.

Jos oli aluksi isoja haasteita kaukalossa, riitti niitä myös kaukalon ulkopuolella. Elettiin aikaa, kun pelaajia kiinnosti lähinnä pelaaminen. Varsinainen seuratyö jäi vähemmälle. Onneksi poikkeuksiakin löytyi. Yksi heistä oli Tomi Aaltonen.

– Ensimmäinen vuosi oli opettelemista. Seuratyö oli minimaalista. Vuorotellen hallitus kokoontui jonkun jäsenen kotona. Vain pakollinen tehtiin. Mutta siitä se toiminta vähitellen kehittyi. Alkuaikoina olin isossa roolissa. Pelasin, toimin rahastonhoitajana, tiedottajana, sihteerinä, hallituksen jäsenenä jne. Kun Timo Tuominen tuli seuran toiminnanjohtajaksi, saatiin toiminta ammattimaisemmaksi.

Alkuperäisistä puuhamiehistä vain harva on yhä toiminnassa mukana. TPS Salibandyn kunniajäsen Aaltonen pelasi pisimpään IKA:n liigajoukkueesta uudessa joukkueessa. TPS-paidassakin kertyi vielä toista sataa ottelua.

Niin ja, ilman Aaltosta ja kolmea muuta seurauskollista kaveria ei ehkä olisi enää TPS Salibandyä.

– Toimin peliurani jälkeen vielä pitkään TPS Salibandyn hallituksessa. Olin muun muassa mukana kolmen muun kaverin kanssa takaamassa lainaa, kun seura ajautui taloudellisiin ongelmiin.

Moni tunnistaa kuvasta IKA SBS:n alkuperäisiä jäseniä. Kun seuran perustamisesta tuli kolmekymmentä vuotta, joukkue kokoontui höntsäilemään. (Kuva: Anssi Koskinen)

ETUSIVU