Vesa ”Vekke” Vuorisen tuntevat kaikki laji-ihmiset. Ihmekös tuo, kun kaveri on ollut mukana salibandyn parissa jo yli neljännesvuosisata. Vuorisen tuomittujen salibandyotteluiden määrä yltää yli tuhannen.
Samaan yltää toinenkin turkulainen tuomarilegenda Tapio ”Tappi” Mäkelä.
– Mäkelällä on varmasti eniten tuomittuja otteluja. Hän aloitti samaan aikaan kuin minä ja puhaltaa yhä ahkerasti, kertoo Vuorinen.
Todennäköisesti Vekke tutustui salibandyyn monien muiden turkulaisten tavoin legendaarisessa Sipihallissa.
– Itse asiassa ensimmäisen kerran olen pelannut salibandyä Kilosportissa, mikä sijaitsi 1990-luvun alkuvuosina Raisiossa vanhan Naantalintien varressa. Siinä oli alun perin Kilopultti-niminen yritys. Petri Kannisto perusti tiloihin sulkapallohallin, missä viikonloppuisin pelattiin omaa salibandysarjaa. Tilaa ei ollut kuin neljä vastaan neljä peleihin, plus maalivahdit, mutta salibandysäännöillä pelattiin. Myöhemmin Kilosport siirtyi Kaarinaan.
Turun Itäisen Rantakadun Janne Ahon ja Janne Roinisen ylläpitämä Sipihalli tuli pian tutuksi.
– Meillä oli joukkue nimeltä Old Busters. Sen kanssa osallistuimme myös Sipisarjaan. Siellä tutustuin Penalty Boysin pelaajiin ja he pyysivät mukaan.
Penalty Boys perustettiin kaveriporukan pohjalta samaan aikaan, kuin esimerkiksi FBC Turku.
– Vaikka seuran tarina on päättynyt, olemme jatkaneet ikämiespelejä Gremlins-nimisen seuran alaisuudessa. Meillä on neljä Suomen mestaruusmitalia, kolme hopeaa ja yksi pronssi. Jos toiminta olisi jatkunut Penalty Boysien alaisuudessa, se olisi mitalimäärissä mitattuna eräs menestyneimmistä aikuisten miesten salibandyseuroista. Tosin mitalit ovat tulleet ikämiessarjassa.
Sipihallista alkoi myös Vuorisen tuomariura.
– Sipihallin seinällä oli ilmoitus erotuomarikurssista. Mäkelä ja Patrik Eriksson olivat Salibandyliiton kouluttajina. Petri ”Sulo” Vuorinenkin oli samalla kurssilla. Kurssi pidettiin Salibandy Centerin pukukopin perätilassa.
Siitä, kun Turun alueella salibandya pelattiin ensimmäisen kerran, eivät lajin säännöt ole suurestikaan muuttuneet. Mutta itse peli on. Vauhti on kasvanut. Pallo saattaa olla vastustajan maalissa, kun se oli vielä pari sekuntia sitten omassa kenttäpäädyssä.
– Suurin muutos on tapahtunut pelinopeudessa. Pääsarjatason ottelut ovat ehkä selkeämpiä tuomita, mutta pelinopeus on kasvanut niissä niin suureksi, että silmät eivät aina ehdi mukaan. Samassa ajassa tapahtuu huomattavasti enemmän kuin alasarjan peleissä.
Moni muistaa ajan, kun tuomarin rintatasku pullotti seteleistä. Elettiin markka-aikaa ja tuomaripalkkiot maksettiin käteisellä ennen ottelua. Päivän viimeisen pelin ollessa ohi, oikeudenjakajan tasku oli täyttynyt ryppyisistä seteleistä ja irtokolikoista. Jatkuva kitinä tuomaripalkkioista päättyi, kun siirryttiin keskitettyyn tilitysjärjestelmään. Näin saaduista palkkioista tulee maksettua verotkin.
– Laskutus tapahtuu liiton valitseman tilitoimiston kautta. Heidän avullaan maksetaan palkkiot tuomareille. Jokainen on lähettänyt tilitoimistolle oman verokorttinsa.
Eräs merkittävimmistä kehitysaskeleista on ollut tuomareiden käyttämät kuulokkeet – eikä pelkästään tuomareiden itsensä kannalta, vaan myös pelaajien ja yleisön kannalta.
– Kuulokkeet nopeuttavat peliä, kun ratkaisujen tekeminen nopeutuu. Tuomarit voivat keskustella reaaliajassa. Maalintekijät ja syöttäjätkin saadaan nopeammin, kun tuomareiden keskinäiset neuvottelut jäävät pois. Toiminta näyttää yleisölle paremmalta. Uuden tuomarin kouluttaminen on helpompaa, kun voin ohjeistaa kuulokkeiden avulla jo ottelun aikana.
Lajin suosion kasvun myötä, otteluiden määrä on kasvanut moninkertaisesti. Kuten muissakin palloilulajeissa, tuomareiden riittävä määrä on salibandyssä ikuinen ongelma. Pelkästään Turun alueella on vuosittain tarjolla noin 7 000 tuomaritehtävää. Kun aktiivisia tuomareita on käytettävissä alle 100, rasitus yhtä tuomaria kohtaan on suuri. Moni aloittaa tuomaroinnin, mutta moni myös lopettaa.
– Liiton pelien päälle tulevat vielä erilaisten harrastesarjojen ottelut. On paljon vastuuntuntoisia tuomareita, jotka haluaisivat vähentää tuomitsemiensa otteluiden määrää, mutta eivät tohdi kieltäytyä ja pakkoraossa suostuvat ottamaan lisää pelejä. Moni on sanonut, että ainoa tapa vähentää otteluita, on lopettaa kokonaan.
Alkuaikoina tuomariasettelut tulivat kerran viikossa postissa kotiin kirjekuoressa.
– Ottelumäärät olivat pieniä. Hyvällä tuurilla saattoi olla koko viikonlopun aikana neljäkin ottelua. Nyt se koetaan maksimina. Nykyään tuomaripulan takia on pakko vetää viikonloppuna 6-8 ottelua.
Joukkuelajeissa on aina myös kurittomia joukkueita, jotka aiheuttavat tuomareille päänvaivaa muita enemmän. Etenkin lajin alkuaikoina pelaajien sääntötuntemus oli heikkoa. Kyllä jääkiekossakin saa, oli usein pelaajilta kuultu toteamus. Miten tuomari onnistuu olematta ennakkoluuloinen tai miten estää, että mitään ei jää hampaankoloon seuraavaa ottelua ajatellen?
– Nyt puhutaan erotuomarin ammattitaidosta. Kaikkien pelien tulee alkaa aina nollasta. Tuomariura jää lyhyeksi, jos ajattelee kostavansa seuraavassa pelissä. On myös ammattitaitoa osata kokemuksesta seurata pelaajaa, joka mahdollisesti tietyssä tilanteessa käyttää vääriä otteita. Tuomarin yksi tehtävä on suojella pelaajia. Tai on esimerkiksi maalivahteja, joilla on tapana omatoimisesti siirrellä maalia.
Yhteiskunnan muuttuminen näkyy myös terminologiassa. Erotuomaritarkkailija on nykyään erotuomarivalmentaja. Otteluiden taltiointi mahdollistaa jälkiviisauden, mutta videomateriaalia voidaan käyttää hyväksi myös tuomareiden koulutuksessa.
– Erotuomarikoulutus on kehittynyt alkuajoista. Verkkokoulutuksia pidetään keskellä kauttakin. Käytössä on runsaasti videoklippejä, koska nykyään monet pelit kuvataan. On myös kunnon koulutustilat ja paljon laadukasta opetusmateriaalia.
Tuomari ei ole koskaan kaiken oppinut.
– Vaikka olen ollut mukana jo vuosikymmeniä, niin silti jokaisessa pelissä voi tulla vastaan uusi tilanne. Liigatason tuomarikin joutuu keskittymään jokaiseen peliin, vaikka kyseessä olisi alasarjaottelu.
Moni aloitteleva nuorempi tuomari hakeutuu lajin pariin mopon bensarahat mielessä. Kun tuomariuraa on takana jo neljännesvuosisata, ilman että yhtäkään kautta on jäänyt väliin, pitää motivaatio tulla muualta. Mikä saa jatkamaan vuodesta toiseen, tai paremminkin vuosikymmenestä toiseen?
– Jos raha on motivaatio nuorelle, niin sekin on ihan ok. Ei nuorille ole kovin paljoa työvaihtoehtoja. Itse saan mielekkäällä tavalla liikuntaa. En ole mikään tyhjänjuoksija, eli minua ei innosta loskaan lähteminen ja märkänä kotiin juokseminen. Uran aikana on tullut paljon hyvänpäivän tuttuja, jopa hyviä ystäviä. Mitä muuta voi harrastukseltaan toivoa.
Vuorinen on nyt Länsirannikon erotuomarivastaava.
– Itse olen vähentänyt omien otteluiden määrää. Lähinnä puhallan yksittäisiä otteluita. Erotuomarivastaavalle 2. divisioona on korkein sarjataso, mitä voi viheltää. Uusien tuomareiden kanssa käyn vetämässä turnauspelejä olemalla mukana nuorempien tukena. En kuitenkaan puhalla enää viikonloppuna useita pelejä. Jätän ne nuoremmille.
