Turkulaisen salibandyn värikäs historia (osa 4) – lajilegenda Janne Aho muistelee

On salibandyn pioneereja ja pioneereja. Ja sitten on turkulainen Janne Aho, eräs suurimmista lajivaikuttajista – eikä pelkästään vain Aurajoen rannoilla. Nyt kerrotaan kaverista, joka on valtakunnankin mittakaavassa salibandyn alkuaikojen iso vaikuttaja.

Aho on nähnyt ja kokenut aitiopaikalta lajin kehittymisen sählystä vakavasti otettavaksi salibandyksi – niin pelaajana, valmentajana, nuorten kasvattajana kuin arvostettuna tuomarinakin. Kun kokemusta on vielä kertynyt alkuaikoina halliyrittäjänä, on kasassa tuhti annos kotimaista salibandyhistoriaa.

Ahon kiinnostuksen synty lajiin on tuttu monelle muullekin lajiveteraanille.

– Aloitin opinnot Turun yliopistossa vuonna 1978. Jo heti ensimmäisenä vuonna meidän tärkein harrastus oli sählyn pelaaminen Iskerin liikuntasalissa. Sitä pelattiin jopa luentojen välissä. Salibandystä ei ollut siihen aikaan tietoakaan. Eihän koko sanaa oltu vielä keksitty suomen kieleen, muistelee Aho.

Aho opiskeli biologiaa ja alan opiskelijoiden ainejärjestö Synapsi tuli tunnetuksi taitavista sählynpelaajista.

– Meitä oli viisi erityisen innokasta ja taitavaa kaveria, muun muassa Ville Leinonen ja Ari Kalske, joka pelasi myös koripalloa pääsarjatasolla. Keskellä päivääkin menimme pelaamaan, kun se oli niin hauskaa.

Menestystä tuli runsaasti.

– Olimme yliopiston sählysarjojen mestareita useampina vuosina. Muistan, miten kerran loppuottelussa Iskerin pienessä salissa oli parisataa synapsilaista kannustamassa meitä mestaruuteen. Karhuntaljat selässä ja torvia soittaen. Olimme kuin suuria tähtiä. Vuonna 1985 voitimme Turun yliopiston joukkueena sählyn Suomen mestaruuden.

Välineet olivat aluksi alkeelliset, kunnes…

– Hankin Ruotsissa ensimmäisen oikean salibandymailan. Ensimmäisissä harjoituksissa vedin heti lujaa ranteella yläpesään. Kaikki lopettivat pelaamisen ja tulivat ihmettelemään uutta mailaani. Porukka sai pidellä ja äimistellä ylivoimaista mailaani.

Åbo Akademin opiskelijajärjestö Idrottsklubben Academia, IKA, oli ensimmäinen turkulainen Salibandyliiton sarjoihin osallistunut seura. Joukkue aloitti alimmalta sarjatasolta eli 2. divisioonasta nousten heti ensimmäisen kauden jälkeen sarjaporrasta ylemmäksi. Pelaajat halusivat perustaa oikean salibandyseuran. Sen nimeksi tuli IKA SBS. Aho liittyi mukaan joukkueeseen.

– En muistaakseni pelannut montaakaan divariottelua, kun itselläni oli polviongelmia. Mutta ainakin yhden maalin tein puolustajan paikaltani. Erään ottelun muistan hyvin, kun Antti Ruokosen valmentama maajoukkue tuli Turkuun ja pelasi meitä vastaan.

Ahon tarinassa pitää kertoa myös XL-nimisestä seurasta.

– Se on lähinnä Synapsin pelaajien perustama seura. Janne Roininen ja Jari Hänninen olivat joukkueen puuhamiehiä. Olin heitä noin kymmenen vuotta vanhempi. En pelannut itse siinä joukkueessa, mutta minut pyydettiin XL:n juniorijoukkueiden valmentajaksi.

Lajin kannalta oli oleellista Itäisen Rantakadun Sipihallin perustaminen. Kyseessä oli telakka-alueen vanha teollisuushalli, joka muutettiin salibandyn käyttöön.

– Hallin omistaja Jarmo Ljungqvistin kanssa tein sopimuksen halliyrittäjäksi ryhtymisestä. Eli käytännössä pyöritin parin vuoden ajan Sipihallia ennen kuin rakennus purettiin kerrostalojen tieltä. Hallin toinen pääty oli varattu rytmiselle voimistelulle. Pyrin pitämään hallin siistinä, olihan käytössäni oikeat kentän lattianpesulaitteetkin.

Sipihallin toiminta oli alusta alkaen vilkasta. Salibandy rantautui Turkuun vauhdilla ja muita kunnon paikkoja oli niukasti tarjolla.

– Viikonloppuisin pelattavat harrastesarjat olivat erittäin suosittuja. Sain kaikki salivuorot täyteen. Muun muassa kesällä oli kuuden viikon juniorikoulu. Lapsia tuli seuraan runsaasti. Oli hirvittävä tunku. Heitä oli heti noin 100. XL:ssä oli A-, B-, C- ja D-juniorit. Liiton sarjoihinkin osallistuttiin. Kun myöhemmin perustettiin TPS Salibandy, XL:n juniorit siirtyivät sinne.

Syksyllä 1994 avattiin Raunistulan Salibandy Center. Sipihallissakin toiminta jatkui tovin ennen purkamista.

– Sipihallissa harjoittelivat vielä muun muassa TPS:n juniorit ja miesten joukkueet.

Keväällä 1995 IKA SBS nousi ensimmäisenä turkulaisena joukkueena Salibandyliigaan, mutta putosi heti ensimmäisen liigakauden jälkeen takaisin 1. divisioonaan. Siihen päättyi myös IKA SBS:n tarina. Kesällä 1995 kolme seuraa, IKA SBS, XL ja Team Bundys yhdistyivät TPS Salibandyksi.

– Valmensin TPS:n edustusjoukkueen lisäksi myös seuran useita juniori-ikäluokkia. Kun valmentajia ei ollut, jouduin valmentamaan suurinta osaa joukkueista. Viikonloput menivät joukkueiden kanssa pelireissuilla ympäri Suomea. Parhaimmillani valmensin viittä eri joukkuetta. Olin samalla valmentaja, huoltaja, joukkueenjohtaja, psykologi, pappi, rahastonhoitaja jne. Ehkä siinä syy, miksi myöhemmin irtaannuin lähes kokonaan salibandystä.

Kolmesta eri seurasta muodostettu TPS:n ykkösjoukkueen menestys oli odotettua heikompi. Kolmen seuran sekoittamisesta ei saatu yhtenäistä joukkuetta. Käytännössä muodostui joukkueen sisälle kolme erillistä kuppikuntaa. Jouluun mennessä valmentajakaksikko Timo Alatalo – Janne Aho vapautettiin tehtävästä.

– Itselläni olisi pitänyt olla enemmän valmennustaitoa aikuisten joukkueista. Olin ollut lähinnä junioreiden valmentaja. Siihen aikaan junioreiden valmentaminen oli enemmänkin kerhotyötä, kuten keino saada nuoret liikkumaan, opettelemaan yhdessäoloa, noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Vain osa oli varsinaista valmentamista. Toiminta ei ollut niin kilpailullista.

Nuorten nostaminen miesten edustusjoukkueeseen oli haasteellista.

– Minulla oli lahjakkaita A-junioreita, joita halusin nostaa miesten joukkueeseen. Osa kokeneemmista pelaajista ihmettelivät, kun nuorempi junioripelaaja olikin jo taitavampi. Nykyään junioriotteluissa näkee, mihin lajikehitys on mennyt. Suurin ero alkuaikoihin on joukkuepelaaminen, pelikäsitys ja yksilöiden huippuunsa viritetty taito.

Salibandyn merkitys väheni Ahon elämässä 1990-luvun lopulla, vaikka 2000-luvulla tuli pelattua vielä ikämiesten salibandyä.

– 1990-luvun lopulla tuli elämääni muita asioita. Valmistuin yliopistoltakin. Oli kuitenkin hienoa, kun sain kokea henkilökohtaisesti salibandyn alkuaikoja kaikin tavoin ja kaikelta kantilta.

Ahon salibandyvaikuttamista on hyödynnetty Intiassa asti.

Jarkko Härkönen pelasi minun A-juniorijoukkueessa. Hän siirtyi myöhemmin töihin Intiaan ja perusti sinne Intian Salibandyliiton. Hän taisi olla Intian salibandymaajoukkueen valmentajakin. Minä hankin heille mailoja ja palloja.

Ahon salibandyuraan liittyy vahvasti myös tuomarointi.

– Ensimmäisen salibandyottelun olen tuomaroinut vuonna 1989, mustissa verkkareissa ja mustassa T-paidassa. Olen päässyt puhaltamaan liigapelejäkin. Olen tuomaroinut kerran Salibandyliigan loppuottelussa. Olin kaksi vuotta SM-sarjan tuomari ja yhden vuoden vihelsin Salibandyliigaa sekä kaksi vuotta naisten vanhaa SM sarjaa. Vielä edellisvuonna olin Turun vanhin salibandytuomari. Valitettavasti työkiireiden takia viime vuonna tuli taukoa. Todennäköistä on, että minun salibandyurani on nyt ohi.

ETUSIVU