Turkulaisen salibandyn värikäs historia – TKR eli Turun Kauniit ja Rohkeat herätti pöyhkeällä tyylillään ihmetystä

Se mikä taidossa hävittiin, se välineissä voitettiin.

Siinä tiivistettynä turkulaisen salibandyseura TKR:n toimintafilosofia vuosikymmeniä sitten. Kyseessä oli, jos ei ihan kulttiseura, mutta ainakin eräs Turun alueen värikkäimmistä alkuaikojen salibandyseuroista. Oman aikakauden häirikkö, joka herätti ärtymystä niissä, jotka halusivat ottaa uuden trendilajin vakavammin.

Mikä ärsyttävintä, TKR myös pärjäsi, sillä joukkueessa oli useita jalkapallo- ja jääkiekkotaustaisia pelaajia.

1990-luvun alussa syntyneen TKR:n tarina ei ole poikkeuksellinen. Samoihin aikoihin Suomessa syntyi lukuisia kaveriporukoiden perustamia salibandyseuroja. Ajan hengen mukaisesti seurojen nimet kehiteltiin kieli poskessa yhteisissä saunailloissa. Hyytyneet Nivelet, Nakkisormet, Wellihousut, Ruutikullit, Paksu Bertta…vain mielikuvitus oli rajana. Osa joutui myöhemmin muuttamaan nimeään saadakseen uskottavuutta sponsorineuvotteluissa.

TKR:llä (Turun Kauniit ja Rohkeat) ei ollut tarvetta nimenvaihdokseen.

– Silloin teeveestä tuli uusi sarja, Kauniit ja rohkeat, ja mehän oikeasti olimme Turun kauniit ja rohkeat, tai ainakin oltiin olevinaan. Joka tapauksessa nimi sopi hyvin uuden seuran imagoon.

Jani Rantanen, yksi seuran perustajista, asui Ruotsissa 1990-luvun alkuvuosina. Sähly letkuvartisine mailoineen oli tullut jo tutuksi koulun liikuntatunneilla. Ruotsissa asuessaan hän oli tutustunut uuteen lajiin, salibandyyn.

– Kun olin muuttamassa takaisin Suomeen, kaverit tulivat auttamaan muuttohommissa. Sattumalta poikkesimme ennen laivan lähtöä Stadium-nimisessä urheilukaupassa. Siellä näimme ensimmäisen kerran oikeita salibandymailoja. Prostick E10 teki heti vaikutuksen. Kaupassa oli myös oikea salibandymaali ja saimme kokeilla mailoja ihan käytännössä. Voi vitsi, mitä mailoja!

Nuorilla miehillä syntyi ajatus oman urheiluseuran perustamisesta. Se ei olisi pelkästään salibandyseura, vaan voitiin pelata muitakin palloilulajeja.

Janne Siljamäki, hänkin eräs perustajista, ehdotti sauvolaisena seuran nimeksi SaSu, Sauvon Sukeltajat. Se ei kuitenkaan saanut suurempaa kannatusta, ymmärrettävistä syistä. Niinpä vuonna 1993 perustetun seuran nimeksi tuli TKR, Turun Kauniit ja Rohkeat.

Kun seuran alkuperäinen periaate oli ”saunailtoja pitää olla enemmän kuin pelejä”, ei ihan ketä tahansa hyväksytty joukkueen jäseneksi.

– Hyvä pelitaito oli plussaa, mutta tärkein vaatimus oli sosiaalisuus. Piti sopia luonteeltaan porukkaan. Niinpä kuka tahansa ei päässyt mukaan tiivishenkiseen joukkueeseemme. Oleellista oli hauskanpito ja samalla myös urheilu.

Jos jo seuran pöyhkeä nimi herätti ihmetystä, sitä teki myös joukkueen ulkoinen ilme.

– Välineet ja vaatteet piti olla viimeisen päälle. Mitä härskimpi väri, sitä parempi. Joukkueen takki, violetinvärinen Mira Clubin tekemä silkkipusakka koristeltuna tekstillä Turun Kauniit ja Rohkeat, erottui katukuvasta. Meillä oli heti hurjia sponsoreitakin. Muun muassa tietokonealan suuryritys ICL sponssasi meitä 5000 markalla. Se oli silloin järkyttävän suuri summa rahaa. Tärkein sponsori oli tietysti hotelli Seurahuone, jonka sauna oli meidän käytössä rajoituksetta. Ensin saunottiin ja sitten siirryttiin Puutarhakadun Time Outiin.

Oleellinen osa sekä Turun alueen salibandyhistoriaa että TKR:n taivalta on Rantasen perustama Raunistulan kaupunginosassa sijaitseva Turun Salibandy Center, nykyinen Salibandy Areena.

– Idea oman salibandyhallin perustamisesta syntyi jo Ruotsissa. Kun palasin työttömänä takaisin Suomeen, etsin sopivaa tyhjää teollisuushallia. Olin 23-vuotias, kun menin pankinjohtajan luo pyytämään puolimiljoonaa markkaa lainaa. Lajista tietämätön pankinjohtaja tuijotti minua pitkään ja kysyi, olenko tosissani. Sopiva paikka löytyi pölyä ja roinaa täynnä olleesta vanhasta kutomotehtaasta.

Yksityisen liikuntahallin perustaminen lamavuosina oli haasteellista. Salibandy oli nuori laji ja harrastajamäärät olivat vielä pieniä. Lajia pelattiin vuodessa vain muutaman kuukauden ajan. Lisämyyntiä saatiin perinteisellä tavalla.

– Hallissa oli B-oikeudet. Oluen myynti oli jäätävän kovaa. Moni jäi istumaan harjoitusten jälkeen yhdelle tai useammalle. Myös TKR:n toimisto oli hallilla.

TKR ilmoittautui Salibandyliiton sarjoihin. Sarjataso oli 4. divisioona, josta nopeasti noustiin porrasta ylemmäksi. Joukkue olisi saattanut nousta korkeammallekin sarjatasolle, mutta eräs sarjajärjestelmään liittyvä seikka vaikutti menestymiseen.

– Siihen aikaan ottelut pelattiin kahden päivän turnauksina. Lauantaina oli kaksi peliä ja sunnuntaina yksi. Lauantain ensimmäiset pelit aina voitettiin, mutta sattuneista syistä sunnuntain ottelut hävittiin. Edellisen päivän viimeisen pelin jälkeen lähti meno aina niin sanotusti laukalle. Tietysti Ahvenmaan reissut hauskoine laivamatkoineen olivat niitä ikimuistoisempia.

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen TKR lähti laajentumaan.

– Kysyntä oli kova ja pian seurassa oli kaksi aikuisten joukkuetta ja kaksi juniorijoukkuetta. Seurassa pelasivat muun muassa nykyinen julkkiskokki Kari Aihinen, tulevat jääkiekkoammattilaiset Jani Hurme, Jani Kiviharju ja Mikko Koivu. Oli joukkueessa eräs kaksinkertainen Suomen mestarikin, Tommi Saarinen. Tosin hieman joukkueessa herätti hilpeyttä, kun kaveri kertoi saavuttaneensa ne tanhusta.

Alkuperäisestä ideasta poiketen tapahtui myös urheilullisen vaatimustason nosto, joka tosin jäi vain yritykseksi.

– Kun nousimme Kolmoseen, valmentajaksi tuli jääkiekon puolelta Vesa Nieminen. Syntyi hetken ajatus, että tehdään oikeasti töitä ja tavoittelisimme korkeampia sarjatasoja. Todellisuudessa ydinryhmän taidot eivät olisi riittäneet korkeammalle. Emmekä kaikki olleet enää valmiita panostamaan. Osa oli jo lopettanut oman aktiiviuransa jossakin toisessa lajissa. Salibandy oli vain kiva harrastus.

Todennäköisesti TKR:n värikäs tarina olisi päättynyt muutenkin, mutta lopullinen sinetti tuli, kun TPS Salibandy perustettiin.

– Meitä ei kylläkään kutsuttu edes paikalle palaveriin, kun yhdistymistä suunniteltiin. Turun Kauniit ja Rohkeat koettiin suurena häirikkönä, kun meidän otteluissa sattui ja tapahtui. Herätimme ehkä jonkun mielestä liikaa huomiota.

Kesällä 1995 kolme seuraa, IKA SBS, XL ja Team Bundys yhdistyivät TPS Salibandyksi. Näin ainakin historiankirjat kertovat. Rantasella ja Siljamäellä on yhdistymisestä myös oma mielipide.

– TKR on usein jätetty yhdistymistarinoiden ulkopuolelle, vaikka toimme toimintaan kaksi juniorijoukkuettakin. TPS edellytti, että salibandy ei voi ylipäätään liittyä emoseuraan, jos ei ole myös junioritoimintaa. Osa TKR:n aikuispelaajista lopetti, mutta kymmenkunta pelaajaa siirtyi Tepsiin.

Vaikka vuosikymmenet ovat vierähtäneet ja sen aikaiset TKR:n pelaajat eivät ehkä ole enää niin kauniita ja rohkeita, niin yhtä on pidetty jälkeenkin päin.

– Parasta 1990-luvun hauskasta poikamiesaikojen elämänvaiheesta ovat tietysti mukavat muistot ja ennen kaikkea elinikäiset kaverisuhteet. TKR:n rauniolle perustettiin Martti-kerho, mutta kukaan ei muista, mistä moinen nimi tuli. Joka tapauksessa kerran vuodessa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna tapaamme liikunnan ja hauskanpidon merkeissä.

ETUSIVU