Kaksi turkulaista nuorta koripalloilijaa, Eero Innamaa ja Mikael Laihonen, juhlivat Suomen mestaruutta kauhajokelaisten järjestämässä kansanjuhlassa. Toistatuhatta pikkukaupungin koripallon ystävää kokoontui jo toistamiseen mestaruuden kunniaksi. Kauhajoen Karhu Basket uusi viime vuotisen Suomen mestaruuden.
Kesän 2018 merkittävin turkulainen koripallon siirtouutinen oli, kun Innamaan ja Laihosen siirto Turusta Kauhajoelle julkaistiin. Moni ehkä ihmetteli kahden nuoren kehityksen alkutaipaleella olevan pelaajan siirtoa joukkueeseen, jossa oli luvassa pieni vastuu ja vähäiset peliminuutit.
Ennen siirtoaan Innamaa oli Divari A:n parhaimpia takamiehiä. Peliaikaa tuli Kristika Turussa niin paljon kuin nuorimies vain jaksoi pelata. Divarikauden aikana kertyi 16,2 pistettä ottelua kohden, tosin kautta häiritsi pitkä loukkaantumisjakso. Laihonen pussitti toiseksi korkeimmalla sarjatasolla yli kymmenen pisteen keskiarvolla. Pitkälle miehelle kertyi levypallojakin kiitettävä määrä.
Korisliigassa Kauhajoella 20-vuotiaan Innamaan keskiarvoksi jäi 1,2 pistettä per ottelu. Turkulaisen piste-ennätys yhdessä ottelussa oli seitsemän pistettä. 25-vuotias Laihonen kirjasi tilastoihin ottelua kohden 2,8 pistettä ja 1,9 levypalloa. Molemmilla peliminuutit olivat Korisliigassa paljon pienemmät kuin vuotta aikaisemmin sarjatasoa alempana.
Siirto Kauhajoelle oli kuitenkin tarkkaan harkittu. Kyse ei ollut hetken päähänpistosta.
– Itselläni oli ollut jo useamman vuoden ajan tavoitteena pelata Korisliigassa. Kauhajoki tarjosi minulle sopimusta jo edellisenä vuonna, mutta päätin jäädä vielä vuodeksi Turkuun. Kristika oli juuri noussut toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Koin, että Divari A oli kehitykseni kannalta siinä vaiheessa paras ratkaisu. Sain myös opiskelupaikan Åbo Akademista. Kun Kauhajoki oli kauden päätteeksi uudestaan kiinnostunut, päätin lähteä, kertaa Innamaa vuoden takaisia siirtotapahtumia.
Kauhajoen lisäksi kiinnostusta oli myös lähempää Turkua, mutta Innamaa koki olevansa sen verran namikalainen, että siirto naapuriseuraan ei silloin innostanut.
Kauhajoki oli kiinnostunut myös toisesta turkulaisesta, Laihosesta.
– Kun viimeisten parin vuoden aikana aloin kehittymään Turussa, syntyi halu kokeilla liigassa pelaamista. Kun Kauhajoki otti yhteyttä, olin valmis tekemään päätöksen. Eeroa vanhempana minun piti kuitenkin miettiä siirron järkevyyttä, kun opiskelutkin olivat Turussa vielä kesken.
Harjoituskulttuuri Kauhajoella eroaa suuresti siitä, mihin pelaajat olivat Turussa tottuneet.
– Kauhajoella kaikki oli todella ammattimaista. Joukkue pystyi harjoittelemaan kaksi kertaa päivässä. Niinpä pelaajilta voi myös vaatia enemmän. Käytössä oli kaksi täysipäiväistä ammattivalmentajaa. He saattoivat järjestää harjoitusajat ja -paikat parhaalla mahdollisella tavalla. Kaupunki hoiti joustavasti asiat. Jos esimerkiksi sunnuntaina oli uimahalli suljettu, mutta pelaajat halusivat käyttää kylmäallasta, halli avattiin, toteaa Innamaa.
Pienemmistä rooleistaan huolimatta, molemmat pelaajat ovat tyytyväisiä siirtoonsa Korisliigaan.
– Aluksi oli paljon opettelua. Korisliigassa vauhti on paljon kovempi ja pelaajat ovat fyysisempiä. Alkukaudesta tuli vähän peliminuuttejakin. En oikein tiennyt, mitä vahvuuksiani pystyisin parhaiten käyttämään. Aina ei uskaltanut edes yrittää. Pelkäsin epäonnistumisia. Olisi pitänyt pelata rohkeammin. Loppukauden aikana syntyi luottamus omiin kykyihin, onnistumisiakin tuli. Pelaajana menin paljon eteenpäin, kun sain täysipäiväisesti keskittyä koripalloon. Harjoituksissa jouduin taistelemaan koko ajan ja sain nähdä läheltä, mitä huippupelaajat tekevät. Joukkueemme toinen valmentaja, Janne Koskimies, on ollut yksilökehittäjänä paras valmentaja, mitä minulla on ollut. (Innamaa)
– Alku söi itseluottamusta, kun en saanut paljoa vastuuta. Koko ajan meni kuitenkin parempaan suuntaan. Kauden päättyessä itseluottamus oli jo ihan eri kuin kauden alussa. Kun vuorokausirytmi pyörii koripallon ehdoilla, saat kehityksen kannalta paljon enemmän itsestäsi irti. (Laihonen)
Karhu Basket pelasi suurimman osan otteluistaan runkopelaajillaan.
– Meillä oli sarjan parhaimmat amerikkalaispelaajat. Vaikka pelasimme kapealla materiaalilla, kaikkia joukkueen pelaajia tarvitaan, muistuttaa Karhu Basketin ensikauden vastuuvalmentaja Koskimies.
Vaikka Innamaan ja Laihosen rooli oli pieni tähtipelaajia vilisevässä joukkueessa, kokivat he olleensa tärkeä osa joukkuetta. Joukkueen pelaajat asuvat lähellä toisiaan. Innamaa, Laihonen ja Okko Järvi asuvat seinänaapureina kolmen asunnon rivitalossa.
– Jos katsoo peliminuutteja, niin totta kai se näyttää kaksijakoiselta. Mutta ehdottomasti olimme osa joukkuetta. Joukkuehenki oli hyvä. (Laihonen)
Pieni Kauhajoki tunnetaan koripallopiireissä innokkaista kannattajistaan. Koripallo ei juurikaan joudu kilpailemaan muiden lajien kanssa.
– Mitä pienempi paikkakunta, sitä hullumpi on kotiyleisö. Yleisö on fanaattinen. Kannattajat kiertävät hyvin vierasotteluissakin. Yleisö lähtee helposti mukaan. Kannattajien ikähaarukka on alakouluikäisistä eläkeläisiin. Vastustajan mielestä Kauhajoella on vaikea voittaa, kertoo Koskimies.
Innamaan ja Laihosen viihtymisestä Kauhajoella todistaa myös seuran turkulaisten kanssa tekemä vuoden jatkosopimus.
– Sen jälkeen, kun olimme kotiutuneet Kauhajoelle, niin aika nopeasti tuli päätös jatkaa siellä, toteaa turkulaiskaksikko.
Päätöstä helpotti myös valmentaja Koskimiehen mielipide.
– Seura halusi, että koko suomalaisten pelaajien runko pidetään. Molemmat turkulaiset pitävät harjoittelusta ja omaavat paljon potentiaalia. Kun tulee tulevaisuudessa oikea aika ja mahdollisuus, molemmat pelaajat pystyvät tekemään Korisliigassa läpimurron, ennustaa Koskimies.
Molemmilla pelaajilla on selvä tavoite: vakiinnuttaa pelipaikka Korisliigassa ja nousta sarjan runkopelaajiksi.
– Tulevaisuutta on kuitenkin vaikea ennustaa, kun en ole varma, mihin suuntaan Korisliiga on menossa. Nyt voidaan pelata neljällä ulkomaalaisvahvistuksella. Jos siihen tehdään muutoksia, esimerkiksi pienentämällä ulkomaalaisten määrää, sarjaan tulee nopeasti muutoksia, arvio Innamaa.
